Make your own free website on Tripod.com

ABRAHAMIN VAIKEA ONGELMA

 

Juutalaisten esi-isä Abram oli vaikean ongelman edessä. Hän oli 75-vuotiaana lähtenyt Jumalan kehotuksen mukaan ”maastaan, kansastaan ja isänsä kodista” Kaldealaisten Urista, ja matkannut pitkän, vaikean ja vaarallisen matkan Kanaanilaisten maahan. Hän oli joutunut jatkuviin kahnauksiin paikallisten kaupunkikuninkaitten kanssa ja nälänhädän ajamana joutunut muuttamaan Egyptiin.

Nyt hän oli palannut takaisin  maahan, jonka Jumala oli hänelle luvannut, mutta hän oli edelleen vieras ja muukalainen maassa. Hän oli juuri palannut voittoisalta sotaretkeltä pohjoisen kuninkaita vastaan, jotka olivat valloittaneet Sodoman ja Gomorran ja vanginneet Abramin veljenpojan Lootin. Abram oli vapauttanut Lootin ja kaikki kuninkaitten vangitsemat asukkaat ja saanut takaisin heidän ryöstösaaliinsa.

Kotimatkalla Abram tapasi mystisen Salemin kuninkaan, Melkisedekin, joka juutalaisen uskomuksen mukaan oli Noan poika Shem. Abram antoi hänelle kymmenykset ja sai hänen siunauksensa.

Näitten tapahtumien jälkeen Jumala ilmestyi Abramille: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi ja sinun palkkasi on oleva sangen suuri.” (Minä olen kilpesi ja loputtoman suuri palkkiosi; engl. käännös)

Mutta tämä sai Abramin valittamaan: ”Mitä Sinä antaisit minulle, kun minä olen lapseton, ja taloni hoitaja Eleizer, jonka otin mukaani Damaskoksesta, perii minut? Minulle Sinä et ole antanut perillistä ja tuo talossani syntynyt on minut perivä.”

Mutta Herra vakuutti Abramille: ”Ei hän ole sinua perivä, vaan sinusta lähtevä on perivä sinut.”

Sitten Herra johti Abramin ulos teltasta ja näytti hänelle yöllisen tähtitaivaan, jota mitkään pakokaasut tai teollisuuden päästöt eivät himmentäneet ja lausui: Tarkkailepas noita tähtiä, jos pystyisit laskemaan niitten luvun, sillä niin suuri on oleva jälkeläistesi paljous.

Ja Abram uskoi Herran sanaan, ja se laskettiin hänelle vanhurskaudeksi.

 

Mutta Herran puhuttelu jatkui:

”Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldealaisten Urista antaakseni sinulle tämän maan perinnöksi.”

Silloin Abram uskalsi heittää kysymyksen: ”Herra Jumala, mistä tiedän, että saan sen omakseni?”

Abramin kysymys oli oikeutettu myös Herran silmissä, sillä Hän teki silloin Abramin kanssa liiton, jota kutsutaan ”veriliitoksi” tai myös ”puolikkaiden liitoksi”. Se oli liitto, jota ei voinut rikkoa ilman vakavia seurauksia rikkoneelle osapuolelle. (1.Ms.15:8-12)

Abram halkaisi Herran sanan mukaan tuomansa eläimet ja jäi odottamaan sopimuskumppaninsa saapumista. Sitä odotellessaan ja hätisteltyään pois paikalle saapuneet haaskalinnut, auringon jo laskiessa Abramin valtasi syvä uni sekä kauhu ja pimeys.

Jumala esiintyi usein pilvessä; Hän kulki israelilaisten edellä päivällä pilvenpatsaassa ja yöllä tulenpatsaassa. (2.Ms.13:21-22) Samoin kirkastusvuorella Jumala ilmestyi valoisassa pilvessä. (Mt.17:5)

Mutta nyt Herralla oli tärkeä viesti Abramille.

Abram sai tietää, että hänen jälkeläisensä joutuisivat asumaan muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, he joutuvat palvelemaan heitä ja he tekevät heidän elämänsä vaikeaksi 400 vuoden ajaksi.

Mutta neljän sukupolven jälkeen he palaavat takaisin, sillä ”amorilaisten pahuus ei ole vielä täyttynyt”.

Tämän jälkeen Herra suoritti veriliittoon kuuluvan rituaalin kulkemalla eläintenruhojen puolikkaitten välistä kuten ”suitsuava pätsi ja liekehtivä tuli, joka liikkui uhrikappaleitten välissä”. On huomattava, ettei Abram suorittanut samaa toimitusta, liitto oli Herran suorittama ja vahvistama.

Tämän jälkeen Herra uudisti aiemmat lupauksensa Abramille yksilöiden hänelle kuuluvan maan rajat ja ne kansat, joiden maa tulee kuulumaan Abramille.

 

Mutta Sarai alkoi olla tosissaan huolestunut tilanteesta. Abram varmaan kertoi vaimolleen, mitä Herra lupasi hänelle. Mutta Sarai koki lapsettomuutensa vielä raskaampana kuin Abram, ja hän päätti ottaa asiat omiin käsiinsä. Hänellä oli Egyptin matkalta jäänyt egyptiläinen palvelijatar Hagar. Nyt hän ehdotti Abramille, että he hankkisivat jälkeläisen Sarain palvelijattaren Hagarin kautta. Tapa oli yleinen ja sikäläisen lain mukaan täysin laillinen edellyttäen, että lapsen isä tunnusti lapsen omakseen.

Abram oli asunut silloin Kanaanin maassa kymmenen vuotta, eli hän oli 85-vuotias. 

Näin tehtiinkin, mutta huomatessaan olevansa raskaana Hagar alkoi halveksia emäntäänsä.

Sarai meni kertomaan miehelleen ongelmastaan, mutta sanoi sen siten, että se oli Abramin syy. Abram antoi Saraille vapaat kädet toimia Hagarin kanssa kuten tahtoi.

Sarai kohteli Hagaria niin pahasti, että tämä lopulta karkasi erämaahan. (1.Ms.16:6)

Siellä Herran enkeli puhutteli Hagaria ja kehotti häntä menemään takaisin kotiinsa ja suostumaan emäntänsä käskyvaltaan, kuten tapahtuikin.

On mielenkiintoista, ettei kertomuksessa mainita kertaakaan, että Herra puhuisi tai ilmestyisi Saraille. Sanomat tulivat aina Abramin kautta, myös Saraita koskevat.

Enkeli ilmoitti Hagarille, että hän oli saava pojan ja tälle oli annettava nimeksi Ishmael, joka tulisi lisääntymään niin suuresti, ettei heidän lukuaan pystyttäisi laskemaan.

Mutta Ishmael tulee olemaan kuin villinä juokseva aasi, hänen kätensä tulee olemaan kaikkia vastaan ja jokaisen käsi tulee olemaan häntä vastaan; ja hän tulee asumaan veljiensä lähellä. (1.Ms.16:11-12)

Lapsi syntyi ilman ongelmia vuoden kuluttua. Abram oli silloin 86-vuotias.

 

Tämän jälkeen Abramin elämässä alkoi ajanjakso, jota kesti 16 vuotta, eikä siltä ajalta ole rekisteröity yhtään yhteydenottoa Herran taholta. Jotkut kommentoijat sanovat, että Abram lakkasi rukoilemasta sinä aikana.

Mutta tarina jatkuu, kun Abram oli yhdeksänkymmenen ja yhdeksän vuoden vanha.

Herra ilmestyi silloin Abramille ilmoittaen: ”Minä olen Kaikkivaltias Jumala, vaella edessäni ja ole täydellinen, ja Minä teen liittoni meidän välillemme ja lisään sinua suuresti.”

On huomattava, että aiemmin Herra ilmoitti nimekseen Jehovah, tai Jahveh, nyt Hän ilmoitti nimekseen El Shaddai, Sotajoukkojen Jumala, tai Vahvin ja Suurin Jumala.

Ja Jumala puhui nyt Abramille, joka kuunteli häntä kasvoilleen maahan langeten.

Jumala uudisti liittonsa Abramille ja ilmoitti, että hänestä tulisi kansojen paljous ja kuninkaita. Siksi hänen nimensä muutettiin, se oli nyt Abraham, Kansan paljouksien isä.

Jumala lupasi, että Hänen liittonsa Abrahamille oli oleva iankaikkinen liitto, sukupolvesta sukupolveen, ja että Hän oli oleva myös hänen jälkeläistensä Jumala.

Liiton merkiksi jokainen miehenpuoli tuli ympärileikata; kahdeksan päivän vanhana jokainen poikalapsi oli ympärileikattava. Ja jokainen, jota ei oltu ympärileikattu, oli hävitettävä kansasta.

Tämä on hyvin merkittävä vaatimus, sillä Israelissa on voimakkaasti leviämässä vaatimus ympärileikkauksen kieltämiseksi, koska sen katsotaan olevan epäinhimillinen ja aiheuttavan lapselle elinikäisiä sielullisia vammoja. On jopa esitetty, ettei ympärileikattu voi enää nauttia seksistä kuten muut ihmiset.

On kuitenkin aivan selvää, että kieltovaatimuksen motiivina on uskonnon vastaisuus, ei lapsen hyvinvointi.

Sarain nimi muutettiin nyt myös, se tuli olemaan Sarah, feminiinimuoto sanasta Sar, ruhtinas.

Mutta Abram hekotteli mielessään: ”Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Sarai, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää.”

Jumala vakuutti Abrahamille, että Sarah oli todellakin synnyttävä hänelle pojan.

Abraham kuitenkin huokaisi mielessään: ”Kunpa edes Ishmael saisi elää Sinun edessäsi.”

 

Jumala vakuuttaa Abrahamille, että Sarahin synnyttämälle pojalle on annettava nimi Isaac, ja Hän oli tekevä hänen kanssaan iankaikkisen liiton, kuten myös hänen siemenensä kanssa.

Mutta Abrahamin huokauksen mukaan Jumala ilmoittaa, että Hän kuuli rukouksen ja on siunannut Ishmaelin, ja hän on oleva hedelmällinen ja 12 ruhtinasta on tuleva hänestä ja hänestä tulee suuri kansa.

Ja Jumala lähti Abrahamin luota.

Abraham leikkasi sinä päivänä itsensä ja kaikkien hänen talouteensa kuuluvien miehenpuolten esinahan.

Abraham oli silloin 99-vuotias, Ishmael oli 13-vuotias.

 

Tätä seurasi sitten Herran ilmestyminen Abrahamille Mamren tammistolla hänen istuessaan telttansa oviaukon varjossa pitäen siestaa päivän kuumimpana aikana. Silloin Hän ilmoitti Abrahamille, että Sarah oli synnyttävä pojan vuoden kuluttua, jolle Sarah vuorostaan hekotteli: ”En kai minä enää lasta synnyttämään.” Mutta vuoden kuluttua hän pyöritteli poikaansa polvillaan, kuten oli luvattu. Ja Sarahin harmiksi pojalle annettiin nimi Isaac, Hän nauraa.

Abrahamin kolmen vieraan asiana oli kuitenkin  Sodoman ja Gomorran hävittäminen, mistä Abraham kävi kauppaa vieraansa kanssa, josta Raamattu alkaa käyttää sanaa Jehovah, Herra.

Eivätkä Abrahamin ongelmat tähän loppuneet. Raamattu kertoo, miten Herra vaatii Abrahamia uhraamaan poikansa Isaacin Morian vuorella, mitä Abraham kuuliaisena meni toteuttamaan, mutta estettiin viime hetkellä. Saran kuoltua Abraham nai Keturan, ja sai lisää poikia ja ehkä tyttäriäkin, mutta he eivät kuuluneet Jumalan lunastussuunnitelmaan Abrahamin kautta.

 

Juutalaisia oppineita on askarruttanut, miksi juutalaisen kansan tuli joutua maanpakoon ja pakanakansojen ahdistamaksi. Yhtenä selityksenä esitetään vertaus, että hienoin oliiviöljy saadaan kovimman puristuksen kautta. Juutalaiset ovat kärsineet useita karkotuksia maastaan: Assyria, Babylon, Kreikka ja Rooma. Näistä kolme – Assyria, Babylon, Rooma - katsotaan fyysisiksi  karkotuksiksi, neljäs eli Kreikka katsotaan hengelliseksi karkotukseksi hellenismin pyrkiessä tukahduttamaan juutalaisen uskon, vaikka he elivät omassa maassaan. Juutalaisten karkottaminen kaikkiin maihin on myöskin – paitsi puhdistanut sen oman kansan – vienyt Jumalan teitten opetuksen pakanamaihin. Sen kautta pakanoillakin on ollut mahdollisuus löytää ”tiekartta” takaisin kotiin Abrahamin lapsina, kuten myös Paavali opettaa.

On myös kyselty, miten hajottaminen kaikkiin kansoihin auttaa valitun kansan lunastamista, eikö se ole pikemminkin asettanut kansan alttiiksi vaaralle assimiloitua toisiin kansoihin ja hävitä kokonaan kansana.

Mutta kautta vuosisatojen jumalan suojaus on estänyt kansan häviämisen, usein niin, että missä juutalaiset ovat alkaneet aktiivisesti pyrkiä sulautumaan kansaan, jonka parissa he asuvat, tämä on alkanut vainota heitä ja siten estänyt kaikki sulautumispyrkimykset. Ja mikä ihmeellisintä, nykyinen geenitutkimus on pystynyt jäljittämään ei vain juutalaisen kansan jälkeläisiä kansoissa, vaan myös toteamaan pappissukuiset juutalaiset muista juutalaisista. Ehkäpä tämän kautta tulena profeetta Elia pystyy erottamaan papit, jotka ovat menettäneet sukupaperinsa, ja osoittamaan heidät soveliaiksi palvelemaan Jerusalemin Temppelissä. 

 

Abraham rukoili, että Ishmael säilyisi hengissä. Nyt hänen ja Esaun jälkeläisistä on syntynyt uskonnollinen yhteisö, joka edustaa lähes neljäsosaa maailman väestöstä. Jumala on todella siunannut heitä.

Mutta Hagarin pojasta Ishmaelista Herra sanoi, että hän tulee olemaan kuin villi aasi ja hänen kätensä on kaikkia vastaan. Juutalainen kansa jos kukaan on joutunut tämän kokemaan.

Onko oletettavissa, että nämä serkukset, juutalaiset ja arabit, voisivat vielä joskus löytää sovinnon?

Juutalaisen kabbalan pyhä kirja Zohar, kertoo, että Ishmaelin ympärileikkauksen vuoksi hänen jälkeläisensä saavat hallita Pyhää Maata sen ollessa autio pitkän ajan estäen Israelin lapsia palaamasta lailliseen maahansa, kunnes lopulta Ishmaelin ympärileikkauksen suoma etuoikeus poistetaan.

Zohar kertoo myös, että samaan aikaan, kun maailman kansat tuovat juutalaisen kansan kaikista maailman kansoista omaan maahansa, Ishmaelin lapset kiihottavat kaikkia kansoja sotaan Jerusalemia vastaan.

Mutta Zohar kertoo Psalmin 2:2 mukaisesti, että ”Hän joka taivaassa istuu nauraa, pitää heitä pilkkanaan.”

Kun Raamattu kertoo Abrahamin hautausseremoniasta, se mainitsee vastoin yleistä käytäntöä Abrahamin nuoremman pojan Isaacin ennen vanhempaa eli Ishmaelia. Tämä on ymmärretty siten, että Ishmael olisi myöhemmin hyväksynyt Abrahamin valinnan Isaacin perillisekseen ennen Ishmaelia.

Rabbi Yaakov Kleiman, jota olen ajoittain seurannut tässä artikkelissa, kertoo kirjassaan ”DNA Tradition, the Genetic Link to the Ancient Hebrews”, että Jesajan profetian mukaisesti Ishmaelin jälkeläiset, tai ehkä koko islam sellaisenaan, tulevat sovitetuiksi Isaacin ja Jakobin lasten kanssa heidän palatessaan esi-isiensä perintömaahan. Jesajan kirjan luku 60 alkaa sanoilla: 

”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi, sillä pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koitta Herra ja sinun ylläsi näkyy Hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti.”  

Jakeessa 60: seitsemän sanotaan:

Kaikki Keedarin laumat kokoontuvat sinun tykösi, Nebajotin oinaat palvelevat sinua; Minulle otollisina ne nousevat Minun alttarilleni ja Minä kirkastan kirkkauteni huoneen.

Nebajot (Nebajoth) oli Ishmaelin esikoispoika, Keedar (Kedar) toiseksi syntynyt.

Tämä profetia voidaan nähdä siten, että nämä serkukset, juutalainen ja arabi, tulevat vielä palvelemaan samaa Jumalaa, Abrahamin, Isaacin ja Jakobin Jumalaa, joka hyväksyy myös Ishmaelin perillisten uhrit alttarilleen Jerusalemin Temppelissä.

 

Kastel 02.10.05

Gabriel