DAAVIDIN KAUPUNKI

ja David ja koko Israel menivät Jerusalemiin, se on Jebukseen, ja siellä olivat jebusilaiset, jotka asuivat siinä maassa. Jebuksen asukkaat sanoivat Davidille: ”Tänne sinä et tule”. Mutta David valloitti Sionin vuorilinnan, se on Davidin kaupungin. Ja David sanoi: ”Joka ensimmäisenä surmaa jebusilaisen, hän on oleva päämies ja päällikkö.” Joab, Serujan poika, tuli ensimmäisenä ylös sinne, ja niin hänestä tuli päämies. Sitten David asettui vuorilinnaan, sen tähden sitä kutsuttiin Davidin kaupungiksi. Ja hän rakensi kaupunkia ylt´ympäri Millosta reunoihin asti. Ja Joab rakensi entiselleen muun osan kaupunkia. (1.Aik.11:4-8)

HISTORIATIETOJA

Jerusalem perustettiin n. 5000 vuotta sitten. Se sijaitsee laakealla etelärinteellä, ja sitä ympäröivät korkeammat kukkulat kaikilta sivuiltaan: Öljyvuori idässä; pohjoisessa Temppelivuori, lännessä kukkula jota myöhemmin kutsuttiin nimellä Yläkaupunki, ja etelässä vuori, jossa nykyisin sijaitsee Silwan kylä.

Jerusalemin pinta-ala oli noin 10 eekkeriä ja siinä asui nelisen tuhatta asukasta. Kaupunkia ympäröi muuri, eivätkä kaupunkisotaan tottumattomat benjamilaiset pystyneet sitä valloittamaan. Kaupunki sai juomavetensä kaupungin alapuolella Kidronin laaksossa sijaitsevasta Gihonin lähteestä.

Kaupunki oli väkiluvultaan merkityksetön, sen asukkaat olivat pääasiassa maanviljelijöitä, jotka hoitivat maatilkkujaan ympäröivissä laaksoissa ja matalilla rinteillä. Mutta Jerusalemin merkitys oli sen sijainnissa kahta tärkeää kauppatietä yhdistävän, meritietä Välimeren rannalla ja kuninkaantietä Jordanian puolella, yhdistävän tien varrella. Jerusalemin asukkaat toimivat kauppamatkustajien huoltajina ja varustajina.

Mutta vuoden 1000 paikkeilla David valloitti kaupungin ja asettui sinne asumaan. Kaupunkia kutsuttiin silloin nimellä Davidin kaupunki. David ei kuitenkaan hävittänyt kaupunkia eikä karkottanut sen asukkaita, joita myöhemmin mainitaan Raamatun kirjoissa. Eräältä heistä David osti Arounan puimatantereen, joka juutalaisen perimätiedon mukaan sijaitsi paikalla, jossa Abraham aikoi uhrata poikansa Isakin ja jonka päälle muslimit rakensivat Kalliomoskeijan. Muslimien version mukaan aiottu uhri oli Ismael.

Jebusilaisten kaupunki sijaitsi nykyisestä Temppelivuoresta etelään, pinta-ala 100x 250 m. Davidin aikana ja hänen jälkeensä kaupunkia laajennettiin pohjoiseen päin alueelle, josta alettiin käyttää nimeä Ophel, joka tarkoittaa korkea tai ylevä. Siitä käytetään myös nimitystä Millo, joka tarkoittaa täyttöä. David halusi rakentaa Temppelin ostamalleen puimatantereelle, mutta profeetta Nathan esti hänen aikeensa. Vasta Davidin pojan Salomonin aikana Temppeli rakennettiin Arounan puimatantereen viereiselle alueelle. Temppeli ei sijainnut paikalla, jossa Abrahamin uhripaikka sijaitsi, vaan sen pohjoispuolella. Koko Jerusalemin kaupungin alue, Davidin kaupunki ja Temppelivuori ympäröitiin muurilla, kuten oli tapana turvallisuussyistä.

Arkeologit ovat todenneet, että kaupunkia laajennettiin myöhemmin myös lähteen päin, ja todennäköisesti myös se osa kaupunkia ympäröitiin muurilla, kuten Josephus Flavius kertoo juutalaisten historiassaan.

ARKEOLOGIAN TULOKSIA

Arkeologisia kaivauksia Jerusalemin alueella aloitettiin 1850-luvulla. Tutkimusten rahoittamiseksi perustettiin 1865 Palestine Exploration Fund, Palestiinan Tutkimusrahasto, Englannissa. Ajalle oli ominaista, että arkeologiset tutkimukset yhdistettiin sotilaallisiin päämääriin, koska sen varjolla oli mahdollista tutkia maan maanmuodostusta, saada tuntumaa maan asukkaisiin ja muihin armeijan operatiivisia suunnittelijoita kiinnostaviin seikkoihin.

Ensimmäisiä rahaston tukeman tutkimusretkiä tekivät nuoret insinööriupseerit Charles Warren ja C W Wilson. Wilson sai kerättyä ensimmäiseltä matkaltaan tarpeeksi arkeologisia tietoja ja näytteitä, jotta toinen tutkimusmatka suunniteltiin pian sen jälkeen. Siinä oli mukana Charles Warren ja insinöörioppilaita. Matka aloitettiin 1867. Tutkijat kohtasivat matkallaan lukemattomia ongelmia. Viranomaiset suhtautuivat heihin epäluuloisesti, paikalliset asukkaat vieroksuivat heitä, ja ennen muuta muslimisäätiö, joka käytännössä hallitsi aluetta, oli haluton antamaan heille tutkimuslupia. Syitä tähän oli useampiakin, mutta painavimmat niistä olivat arabien perinteisen taikauskoinen pelko raunioita kohtaan, joissa heidän uskomuksensa mukaan asuu demoneita; toinen oli muslimien pelko, että tutkimukset voisivat paljastaa heille epäedullisia asioita kuten sitä, että juutalaiset voisivat esittää niiden perusteella vaatimuksia maan omistussuhteista; ja kolmantena raaka voiton tavoittelu. He vaativat rahaa jokaisesta uudesta luvasta.

He kuitenkin pystyivät kaivamaan Länsimuurin viereen pystysuoria kuiluja, osittain 25 metriä syviä peruskallioon asti, ja salaa laajensivat niitä maan alla. Kuilujen reunat vahvistettiin puulankuilla.

Molempien tutkimusmatkojen johtajien nimet ovat säilyneet Länsimuurin viereisten rakennusosien nimissä.

Warren huomioi löytöjensä, joiden paikkaa kutsutaan nimellä ”Warren´s Shaft” (shaft: nuolen tai keihäänkärki, pylväs, torninhuippu, puunrunko, ruoto, varsi, aisa, akseli, kuilu, savupiippu), perusteella jo aikoinaan, että vanhin Jerusalemin kaupunki sijaitsi nykyisen Vanhankaupungin muurien ulkopuolella.

Vuonna 1965 Kathleen Kenyon suoritti arkeologisia tutkimuksia alueella, koska Jordanian kuningas Hussein halusi rakentaa alueelle tyttökoulun. Hänen tutkimuksensa olivat kuitenkin varsin pintapuolisia. Hussein rakennutti tyttökoulun paikalle, joka oli täynnä arkeologisesti myös muslimien kannalta arvokkaita rakenteita.

Koulu rakennettiin, mutta tytöt siirrettiin pian muualle, ja rakennus aikoinaan purettiin.

Seuraavia kaivauksia alueella suoritti Yigal Shiloh 1980-luvulla.

UUSIMPIA KAIVAUKSIA

Tärkeimmät kaivaukset aloitettiin vasta 1995. Silloin Jerusalemin kehitystä, säilyttämistä ja juutalaisen asuttamisen ulottamista Davidin kaupungin alueelle ajava järjestö ”Ir David Foundation” (Davidin kaupungin säätiö) aloitti Davidin kaupungin alueella uudistustyöt rakentaakseen vierailijoiden keskuksen kahteen huoneeseen Gihonin lähteen yläpuolella.

Eräässä rakennusvaiheessa työmiehet poistivat yhden seinän, jonka alta paljastui viimeisteltyjä kiviä. Niiden todettiin olevan peräisin keskipronssi-ajalta (1850 eKr.). Israelin lain mukaan muinaislöytöjen yhteydessä Israelin muinaislöytöjen hallituksen (Israel Antiguities Authority IAA) tulee suorittaa paikalla ”pelastuskaivauksia”. IAA antoi tehtävän arkeologi (myöhemmin Haifan yliopiston professori) Ronny Reichille, ja hän sai myöhemmin avukseen arkeologi Eli Shukran. Heidän tarkoituksensa oli suorittaa alueella perinteisen ohjelman mukainen kaivaus, joka kestää puoli vuotta. Nyt kaivauksia on suoritettu kymmenen vuoden ajan, eikä loppua ole vielä näkyvissä. Kaivauksia rahoittaa Ir David säätiö Israelin kansallisrahaston nimissä voidakseen vaatia omistusoikeuden alueeseen.

Arkeologit ovat tehneet alueella merkittäviä löytöjä. Viimeisimpiä niistä ovat 60 rikkinäistä savisinettiä (bullae) ja kuusi leimasinta, joilla sinetöitiin kirjeitä. Tämän perusteella voidaan päätellä, että kirjoitustaito ja hallintojärjestelmä olivat olemassa Jerusalemissa niin aikaisin kuin yhdeksännellä vuosisadalla eKr.

He löysivät alueelta tuhansittain kalanruotoja, jotka yhdessä sinettien kanssa saivat heidät uskomaan, että alue oli Shiiloan lammikko, jota käytettiin rituaalikylpyyn ennen Temppeliin menoa, ja että sieltä löydetyn kivetyn polun alkupään loppupää löytyy Temppelin alueelta. Tätä polkua Temppelin Jumalan palveluksiin osallistujat käyttivät kulkiessaan temppelin ja lammikon välillä.

Toinen arkeologien tiimi tuli kuvaan 1997, sitä johtaa tri Eilat Mazar. Hän on Shalem keskuksen arvostettu jäsen (Jerusalemissa sijaitseva perinteinen ajattelukeskus, thinktank), hän valmistui Heprealaisesta yliopistosta ja on tunnetun arkeologin Binyamin Mazarin pojantytär.

Eilat Mazar sanoo käyttävänsä tutkimuksissaan Raamatusta löytämiään vinkkejä ja todisteita.

KUNINGAS DAVIDIN PALATSI

Eilat Mazar julkaisi v. 1997 Biblical Archeology Review lehdessä artikkelin, jossa hän kertoo tietävänsä, missä kuningas Davidin palatsi sijaitsi.

Kathleen Kenyon löysi kaivaessaan alueella 1960-luvulla kasematti-muurin, jonka hän katsoi olevan peräisin kymmenenneltä vuosisadalta eKr.. Mazar arvioi, että muuri voi olla osa Davidin palatsin muuria.

Lisäksi Kenyon löysi esi-Aelion kapitaaleja (runsaasti kaiverrettu kivinen pylväänpää, jollaisia kiinnitettiin suurten pylväitten päähän). Useimpien asiantuntijoitten mukaan nämä kapitaalit ovat kauneimpia ja vaikuttavimpia, mitä Israelissa on koskaan löydetty, ja siten sopisivat hyvin kuninkaan palatsiin.

Mazar käyttää todisteena Raamatun kirjoitusta II Sam.5:17, jonka mukaan David laskeutui asunnostaan linnoitukseen. Davidin on täytynyt tulla pohjoisesta, koska se on ainoa paikka, joka on ylempänä aluetta, jota ympäröivät laaksot kaikilta muilta suunnilta. Lisäksi puolustuksen kannalta oli tarpeen rakentaa linnoitus asutusalueen pohjoispuolelle, josta hyökkäys todennäköisimmin tulisi.

Eilat Mazar aloitti kaivauksensa 1999 Shalem keskuksen ja Ir David Foundation´in rahoittamana.

Hän kaivoi esiin suuren rakennelman, joka hänen arvionsa mukaan rakennettiin n. 1000 eKr. paikkeilla, eli aikana, jolloin David valloitti Jerusalemin jebusilaisilta. Eilat Mazar löysi alueelta runsaasti ruukunpalasia, joitten perusteella hän arvioi rakennusta käytetyn useiden vuosisatojen ajan kuudennelle vuosisadalle eKr.

Merkittävin Mazarin löytö on sinetti, jossa on nimi Jehucal Shelemiah´in poika (Juukal, Selemjan poika), joka mainitaan Jer.37:3. Eilat Mazarin mukaan sinetti on ensimmäisen Temppelin ajalta, koska samanlaisia on löydetty Shiloassa 1980-luvun kaivauksissa.

Eilat Mazar on kirjoittanut löydöistään artikkeleita, joissa hän Raamatun sanaan vedoten toteaa löytäneensä Davidin palatsin. Hän lisäksi toteaa, että Raamattu selittää paremmin kuin mikään esitetty hypoteesi hänen löytöjensä merkityksen. Tämä varovaisen vakuuttava selitys johtuu siitä, että kaikki asiantuntijat eivät ole suinkaan samaa mieltä hänen löytöjensä perusteella tekemistään arvioinneista.

ARVOSTELIJOITA

Eräs hänen arvostelijoistaan on professori Israel Finkelstein, Tel Avivin yliopiston arkeologisen osaston puheenjohtaja. Hänen mielestään kaikki nuo viimeaikaiset löydöt ovat vain ”messiaanisia purkauksia raamatullisessa arkeologiassa”. Hän väittää, että useimmat arkeologiset löydöt, jotka on ajoitettu kymmenennelle vuosisadalle eKr., ovat sata vuotta myöhemmältä ajalta. Finkelstein myöntää, että Raamattu on tärkeä tietolähde, mutta ”me emme voi ottaa sitä vakavasti”. Hänen mielestään kertomukset Davidin ja Salomon ajan loistosta ovat mielikuvituskertomuksia. Hän väittää, että Jerusalem oli heidän aikanaan 500 asukkaan kyläpahanen. Hänen mielestään kertomukset patriarkoista, paosta Egyptistä ja maan valloituksesta, ovat taitavasti laadittuja sepitelmiä, jotka yhdistelivät muinaisia sankaritarinoita ja legendoja yhtenäisiksi ja liikuttaviksi profetioiksi seitsemännellä vuosisadalla eKr.

Finkelstein vähättelee Eilat Mazarin löytöjä selittäen, että koska sieltä ei löydetty lattioita, ruukkuasetelmia, oliivipuristimia tai siemeniä eikä myöskään kylttiä, jossa sanotaan Davidin asuneen siinä talossa, näiden löytöjen perusteella ei voida tehdä mitään pitäviä päätelmiä raunioitten iästä ja muinaisesta käyttö-tarkoituksesta.

PUOLUSTAJIA

Eilat Mazarin serkku, Heprealaisen yliopiston raamatullisen arkeologian professori Amichai Mazar pitää Eilat Mazarin ja Reichin löytöjä ihmeinä. Hän hylkää Finkelsteinin teoriat myöhemmästä ajoittamisesta kuten myös hänen vähättelynsä Jerusalemin koosta Davidin aikana. Mutta ilman kaivauksia Temppelivuorella ja moskeijoiden alla vain vaillinaisia tietoja on käytettävissä, hän tunnustaa. ”Kuitenkin, riippumatta siitä, uskotko Raamatun sanaan vai et, se on ainoa kirjoitus, joka kertoo näistä ajoista. Viime aikaiset arkeologiset löydöt asettavat Jerusalemin kokonaan uuteen valoon.”

Finkelsteinille löydöt kertovat vain sen, että Jerusalem kasvoi yhdeksännellä vuosisadalla suuntaan, josta emme tienneet mitään.

Reich ja Shukran näkevät samoin, ne paljastavat Jerusalemin salaisuuksia. Shiloan lammikon kuviteltiin sijaitsevan kaupungin muurien ulkopuolella. Nyt huomaamme, että se sijaitsi Davidin kaupungin muurien sisällä, mikä osoittaa kaupungin laajemmaksi, kuin aiemmin uskottiin. Löydetyt runsaat kalanruodot ja sinetit todistavat kaupungin asukkaiden varallisuudesta, koska kaloja tuotiin Välimereltä ja jopa Niilinvirrasta Egyptistä. Sinettien löydöt osoittavat yleisestä kirjoitustaidosta ja postin toimineen näin varhaisena aikana.

DAVIDIN KAUPUNGIN MERKITYS TÄNÄÄN

Kaivausten rahoittajat myöntävät, ettei heidän ainoa kiinnostuksensa rajoitu kaupungin historian tutkimiseen, vaan tarkoituksena on myös vahvistaa Israelin vaatimuksia yhtenäisestä Jerusalemista, josta muinainen Davidin kaupunki on oleellinen osa. Ir David säätiön tarkoituksena on saada omistukseensa niin paljon maata kuin mahdollista, sekä asutustoiminnan että maanhankintojen kautta. Tähän he ovat saaneet ulkomaisia lahjoittajia, jotka ovat antaneet varoja säätiön tarkoitusperien toteuttamiseksi.

Shalem keskuksen edustaja David Hazony kertoo, että Sionismi lepää kokonaisuudessaan olettamuksella, mistä juutalaiset tulivat, että meillä oli muinoin mahtava kuningaskunta, ja että juutalaisella kansalla on oikeus esi-isiensä maahan ja rakentaa sinne itsenäinen valtakuntansa. Hän valittaa Finkelsteinin kaltaisten juutalaisten tapaa kaivaa maata Sionismin alta ja vähätellä juutalaisten oikeutta tähän maahan.

Hän vakuuttaa, ettei Jerusalem ollut vain kyläpahanen kukkulan laella. ”Se keskustelu on käyty. Nyt on aika vaatia kaupunkia omaksemme, kuten olemme tehneetkin.”

Israelista tuli kansa tällä kukkulalla. Kaksitoista heimoa yhdistyivät yhdeksi kansaksi Davidin johdolla. Davidin kaupunki todistaa, että juutalaiset olivat yhtä ja voivat yhdistyä uudelleen. Davidista on kirjoitettu eniten rabbiinisissa kirjoituksissa, ehkä yhtä paljon kuin Mooseksesta. David on keskeinen juutalaisten kollektiivisessa muinaisuudessa, ja Sionismi sai juurensa hänen linnoituksestaan, Metzudat Zion.

Eikä sillä lopultakaan ole merkitystä, miten laaja Davidin kuningaskunta oli. David oli kuningas Jerusalemissa, eikä sitä voi kukaan kieltää.

Raamatun voima on kestänyt vuosituhannet. Juutalaiset ovat aina ikävöineet Jerusalemiin, ja ne , jotka tulivat, tunsivat kulkevansa Davidin askeleissa. Se, löydämmekö Davidin palatsin kokonaisena vai puolet siitä, ei ole merkittävä eikä se muuta mitään. Aina on olemassa ihmisiä, jotka pyrkivät kieltämään selvät tosiasiat ja vähättelevät juutalaisten oikeutta tähän maahan, kertoo ajatuksiaan David Hazony.

Lähteet: In the Shadow of the Temple; Meir Ben-Dov

The Once and the Future City; Rena Rossner, in Jerusalem, Jpost 27.01.06.

KASTEL 30.01.06

Gabriel