Make your own free website on Tripod.com

ISRAELIN TILANNE 443

1.        JORDANIA JA PALESTIINA

Jordanian kuningas Abdullah II on erittäin kiinnostuneena seurannut tilanteen kehittymistä ns. Länsirannalla, Juudeassa ja Samariassa. Tämä siksi, että siellä asuvien palestiinalaisten reaktiot helposti vaikuttavat Jordaniassa asuvien Palestiinasta muuttaneitten ja heidän jälkeläistensä käyttäytymiseen. Monet sinne muuttaneet ovat Jordanian kansalaisia ja ilmeisen tyytyväisiä elämäänsä siellä. Mutta Lähi Idässä sukulaisuus-suhteet ovat lujat ja verenveto vastustamaton.

Abdullahin vaimo on palestiinalainen, ja hän on viimeaikaisilla toimillaan antanut ymmärtää, että palestiinalaisten asia on hänelle tärkeä. Hän vierailee Jordanian pakolaisleirillä kehottaen palestiinalaisia osallistumaan päätöksen tekoon. Hän lähetti kuorma-autollisia ruokatarpeita Juudeaan ja Samariaan, jotta asukkaat kestäisivät Hamasin hallinnon aiheuttamat boikottitoimet.

Hän nimitti kansliansa päälliköksi palestiinalaissyntyisen Bassem Awadallahin, ja hänen lähin neuvonantajansa on entinen ulkoministeri Farouk Kasrawi, joka myös on syntynyt Palestiinassa.

UNRWA:n tilastojen mukaan 60 % Jordanian 5.7 miljoonasta asukkaasta on syntyisin palestiinalaisia, eikä tämä ole kummastuttava, kun ottaa huomioon, että Jordania hallitsi Juudeaa ja Samariaa 1948-1967.

Kahden valtion, Israelin ja Palestiinan, periaatteen toteutumisen tullessa entistä epätodennäköisemmäksi Jordaniassa on kasvavassa määrin alettu asennoitua ajatukseen kiinteästä yhteydestä Jordanian sekä Juudean ja Samarian palestiinalaisasukkaitten välillä. Abdullah on tehnyt siihen tähtääviä siirtoja.

Pääministeri Ma´arouf el-Bakhit palveli sotilasjohtajana Länsirannalla ja osallistui rauhan-neuvotteluihin Israelin kanssa. Hän toimi lähettiläänä Israelissa ja johtaa edelleen Israelin ja Palestiinan asiain osastoa ulkoministeriössä.

JORDANIAN MEDIA on valjastettu informoimaan ja muokkaamaan mielipiteitä Jordanian palestiinalaisten keskellä. Valtion omistama päivälehti Al-Rai on viime aikoina toimittanut yhteisiä artikkeleita palestiinalaisen Al-Quds lehden kanssa. Molempia lehtiä levitetään joka aamu molemmin puolin Jordanjokea.

Jordaniassa sijaitseva Arabipankki omaa läheiset suhteet sekä palestiinalaisiin että Jordanian hallitukseen. Sillä on tärkeä taloudellinen asema Jordaniassa asuvien palestiinalaisten keskuudessa. Pankki tarjoaa 3.52 miljoonan osakkuutta edullisin ehdoin Jordanian asevoimille. Tämä miellyttää Jordanin itärannan heimoja, jotka ovat olleet etuoikeutetussa asemassa ja hallitsevat asevoimia. Nämä heimot pelkäävät integroitumista Länsirannan asukkaitten kanssa tai edes palestiinalaissyntyisten nousemista upseerin asemaan.

ABDULLAHIN VELIPUOLI prinssi Ali Bin al-Hussein on puoliksi palestiinalainen ja kuningasperheen läheisin luotettu. Häntä on alettu pitää kruununperillisenä, vaikka Jordaniassa asia on valtiosalaisuus.

Lähitulevaisuudessa nähdään, piirretäänkö Israelin rajojen määrittelyn yhteydessä myös Jordanian ja Palestiinan uudet rajat. (Lähde: JPost 09.05.06 Samer Abu Libdeh: Jordan and Palestine)

2.        ISRAELIN ARABIT

Israelin väestöstä n. 20 % on syntyisin palestiinalaisia, ja heidän suhteellinen määränsä kasvaa nopeammin kuin Israelin juutalaissyntyisten. Tämä on herättänyt osaltaan huolestumista Israelin valtaenemmistön keskuudessa sen tosiasian ohella, että heidän mielipiteensä suosivat vahvasti palestiinalaisten asiaa ennen lojaalisuuttaan Israelin valtioon. Golanin ylängöllä asuvien druusien asenne on ymmärrettävä, koska he pelkäävät joutuvansa rauhansopimuksen myötä Syyrian alamaisiksi ja sen hallituksen epäilyksen ja painostus-toimien alaisiksi. Israelin arabeilla ei ole sitä pelkoa. Israelin valtio on tullut jäädäkseen.

Tätä juutalaisenemmistön epäluuloisuutta arabiväestöä kohtaan kasvattaa arabikansanedustajien avoimen vihamielinen ja Israelin lakeja rikkova terminologia ja demagogia sekä suhteet Israelin vihollisvaltioihin.

Äskettäin suoritetun mielipidetiedustelun mukaan juutalaisenemmistön mielipiteet ovat radikalisoitumassa.

-          62 % haastatelluista haluaa, että arabit muuttavat maasta

-          14 % sanoo suhteitten olevan hyvät juutalaisten ja arabien kesken

-          29 % sanoo juutalaisenemmistön olevan edellytys kansallisesti tärkeissä päätöksissä

-          26 % pitää suhteita uskonnollisen ja ei-uskonnollisen kansan välillä hyvinä

-          79 % luottaa Israelin puolustusvoimiin (IDF), seuraavina korkein oikeus, media ja Knesset

-          40 % pitää maan taloutta vahvana

-          74 % katsoo, että hallitus käsittelee väärin maan taloudellisia ongelmia

-          86 % sanoo olevansa ylpeä Israelin kansalaisuudestaan

-          82 % vastustaa väkivallan käyttämistä poliittisissa päämäärissä, kuten evakuointien yhteydessä

-          62 % katsoo, että maassa on paljon korruptiota

-          50 % katsoo, että lahjonta on edellytys päästä korkeisiin virkoihin. 

Israelin luokitus demokraattisena valtiona on pudonnut vuosi vuodelta. Suomi ja uusi Seelanti olivat kärki-paikoilla, Israelin asema oli kahdeskymmenes. Kymmenen asteikolla mitattuna Israel sai 6.3 Viron ja Taiwanin välissä.

Haastatelluista vain 10 % katsoi johtavien viranomaisten olevan kiinnostunut kansalaisten hyvinvoinnista.

(Lähde: www.ynetnews.com, Neta Tela 09.05.06, Annual National Survey)

3.        KRISTITYT OVAT VALINNEET SAATANAN JUMALAKSEEN

Näin radikaalisti esittää näkemyksensä PA:n yksi johtavista hengellisistä muslimisaarnaajista Hamed al-Tamini. www.worldnetdaily.com julkaisi asiasta artikkelin 09.05.06 otsikolla: Cristians adopted Satan as god.

Tamimi julkaisi teesinsä PA:n virallisella web-sivulla. Artikkelin kääntäjänä toimii Palestinian Media Watch (PMW). Al-Tamini toimii Palestiinan oikeusneuvostossa keskinäisen keskustelufoorumin johtajana.

Tarkastelen seuraavassa artikkelin pääkohtia.

-          Kristityt, jotka tukevat Israelia, palvovat Saatanaa

-          Balfour-julistuksen takana olivat imperialististen motiivien ohella kristityt sionistit. Balfout ja Englannin pääministeri Lloyd George olivat kristillisiä sionisteja. Tämä ristiretkeläismentaliteetti näkyy USA:n ja Englannin Palestiinaa, Irakia, Afganistania ja muita maita koskevissa päätöksissä.

-          Kristilliset sionistit valitsivat Saatanan jumalakseen, joka ohjaa heidän mielenvikaista luonnettaan. He ylistävät riistoa, kiroavat oikeamielisyyttä, kääntävät moraalikäsitykset ylösalaisin päätyen väärennökseen ja petokseen, valehtelusta on tullut maailmanpolitiikan malli, jota johtavat sionismin molemmat suunnat: kristillinen ja juutalainen. Heidän perverssit moraalikäsityksensä ovat aiheuttaneet perheitten hajoamisen, vapaat seksuaalisuhteet, homouden ja lesbouden.

-          Al-Tamimi lainaa otteita Riad Jarjouvin, Lähi Idän Kirkkojen Komitean pääsihteerin, puheesta. Jarjouv vaatii kristillis-sionististen seurakuntien karkottamista maailman kirkosta, koska ne edustavat vaarallista väärennöstä ja suurta poikkeamista vapaasta kristillisestä uskosta, joka keskittyy Jeesukseen. Ne puolustavat kansallista poliittista ohjelmaa, joka pitää juutalaisuutta ylivertaisena rotuna.

-          Al-Tamimi väittää, että kristityt sionistit vainoavat ja painostavat palestiinalaisia.

-          Näitä kristillisiä sionisteja johtaa Jerusalemin Kristillinen Suurlähetystö, jonka pääsihteeri Walter Riggars ylpeästi julistaa, että he ovat enemmän sionistisia kuin israelilaiset. Al-Raminin mukaan tämä suurlähetystö jatkaa rikollista toimintaansa palestiinalaisten asioita ja kansaa vastaan

Al-Tamimi ei ilmeisesti ole ollenkaan tietoinen – tai ei välitä siitä – että kristityt Palestiinan Auktoriteetin alueella ovat suurissa vaikeuksissa. Heitä pidetään toisen luokan kansalaisina, heitä pidätetään ja pahoinpidellään PA:n poliisin toimesta, heidän naisiaan ahdistellaan ja raiskataan ja pahimmassa tapauksessa surmataan ilman, että syyllisiä saadaan vastuuseen. Heidän omaisuuttaan takavarikoidaan, heidän talojaan ja maa-alueitaan vallataan väärennettyjen dokumenttien avulla, kirkkojen omistamille maille rakennetaan moskeijoita seurakunnan vastaväitteistä huolimatta. Kristillisiä yhteisöjä lopetetaan.

Useissa PA:n kaupungeissa on järjestetty mielenosoituskulkueita kristittyjä vastaan tarkoituksella saada kansalaisten mielipiteet heitä vastaan. Tämä suunta on kiihtynyt Hamasin vaalivoiton jälkeen.

Betlehemin asukkaista 90 % oli kristittyjä ennen PA:n saatua hallintovallan kaupungissa, nyt kristittyjä on enää 25 % kaupungin väestöstä, ja sen suhteellinen osuus vähenee vuosi vuodelta.

4.        KARKOTUSJOHTAJAA EI KÄTELLÄ

Kersantti Hananel Dayan nousi kyseenalaiseen julkisuuteen kieltäytyessään kättelemästä IDF:n yleisesikuntapäällikköä Dan Halutzia presidentin linnassa itsenäisyyspäivänä järjestetyssä tilaisuudessa, jossa hän useitten muitten mukana sai kunniamerkin ja 1000 USD stipendin ansiokkaasta palveluksesta. Presidentti Moshe Katsavin utellessa, miksi, kersantti Dayan vastasi: ”Perheeni karkotettiin Gush Katifista.”

Tämän johdosta hänen panssariosastonsa komentaja karkotti hänet sieltä ja armeija harkitsee hänelle myönnetyn kunnianosoituksen peruuttamista. Asia olisi voitu painaa villaisella, koska tuskin muut edes huomasivat koko episodia, mutta Dan Halutz valitsi toisin, hän piti sitä poliittisena mielenosoituksena.

Caroline B Glick tarkastelee asiaa artikkelissaan JPost 09.05.06 otsikolla The IDF`s suicide attempt.

Glick pitää IDF:n ja Dan Halutzin asiasta nostamaa hälyä lapsellisena ja vaarallisena, koska kersantti Dayan edustaa maan uskonnollista sionistista kansanosaa, jonka osallistuminen IDF:n asepalvelukseen on elin-tärkeä. Vaikka se edustaa vain 15 % maan väestöstä, sen asepalvelusta suorittavat nuorukaiset edustavat 30 % IDF:n miesvahvuudesta. Noin 60 % IDF:n taistelukoulutetuista tulee uskonnollisesta sionismista ja

80 % Golani jalkaväkikomppanian komentajista on uskonnollisia sionisteja. Johtaja-aineisto muissakin taisteluyksiköissä kuuluu uskonnollisiin sionisteihin suhteessa 2:1 – 4:1. Vuodesta 2000 PA:n terrorisodan IDF:n kärsimistä sotilasuhreista 30 % kuului uskonnolliseen sionismiin.

Dan Halutz on selitellyt julkisissa puheissaan, etteivät evakuointien brutaalit näytökset ole vaikuttaneet asevelvollisten antautumiseen asepalveluksen suorittamiseen. Kuitenkin pääesikunnan edustajat toteavat, ettei asia ole niin. Vähentynyt motivaatio ja romutettu moraali on ilmeinen uusien asevelvollisten rekrytoinnissa. Joukkojen komentajat kieltäytyvät jatkamasta joukoissaan heidän sopimuksensa täyttyessä.

IDF teki suuren virheen suostuessaan osallistumaan juutalaisasukkaitten karkotuksiin Samariassa ja Gazan alueelta. Armeijan vasemmistolainen johto, jota nyt tulee valvomaan vasemmistolainen, täysin kokematon poliitikko Amir Peretz, pahentavat tilannetta harkitsemattomilla ja keskinäistä eripuraa lietsovilla puheillaan.