ISRAELIN TILANNE 451

LIBANONIN SOTA on sodittu siihen asti, että YK:n sovittelema tulitauko on ollut voimassa viikon verran. Se on pitänyt suurin piirtein. Muutamia aseellisia yhteenottoja ja kirjattu, joissa Hizbullahin terroristeja on kuollut ja IDF.n sotilaita haavoittunut. Israel julisti heti tulitauon alussa, että se pidättää itselleen oikeuden iskeä kohteisiin, joissa se katsoo sotilaitten tai kansallisen turvallisuuden olevan vaarassa. Tällaisiksi kohteiksi Israel katsoo aseitten salakuljetuksen Hizbullahille, minkä tulitaukosopimus kieltää. Israel teki kommandoiskun yhteen sairaalakompleksiin, joka IDF:n tiedustelun mukaan toimi Hizbullahin tukikohtana. Toinen tapaus oli kommandoisku Bekaan laaksoon, jossa joukkojen tehtävänä oli tuhota aseitten salakuljetusreittiin kuuluva silta. IDF menetti siinä yhden kuolleen upseerin ja kolme haavoittunutta.

IDF:n joukkoja on edelleen Libanonin eteläosassa siihen saakka, kun YK:n lupaamat rauhanturvaajat ovat paikoillaan, johon voi mennä kuukausia. Ranska lähetti jo 49 miehen insinöörijoukon valmistelemaan suurempien YK:n joukkoyksiköiden saapumista korjailemalla siltoja ja teitä ja raivaamalla miinakenttiä.

LIBANONIN SODAN päämääränä oli Israelin hallituksen ilmoituksen mukaan kahden Hizbullahin kaappaaman IDF:n sotilaan palauttaminen sekä Hizbullahin rakettien ja niiden laukaisualustojen tuhoaminen. Sota alkoi sillä, että Hizbullahin hyvin koulutettu parin sadan miehen vahvuinen kommandoyksikkö mursi aukon maitten väliseen turva-aitaan ja järjesti väijytyksen IDF:n sotilaspartiolle, jonka he tiesivät tulevan paikalle. Hizbullah avasi tulen kahdella miehistövaunulla paikalle ajaneita pahaa aavistamattomia sotilaita vastaan, surmaten heistä neljä ja ottaen kaksi ilmeisesti haavoittunutta mukaansa vetäytyen takaisin Libanonin puolelle. IDF:n vastaisku tuli kovin myöhässä, ja sitä osattiin odottaa Libanonin puolella. IDF:n panssarivaunu sai osuman pt-ohjuksesta, ja neljä sotilasta menehtyi iskusta.

Samaan aikaan kommandoiskun kanssa Hizbullah aloitti Katjusha-raketti- ja automaattiaseiden tulen koko Libanonin rajan pituudelta. IDF vastasi aloittamalla tykistöiskut Libanonin puolelle.

Israel katsoi, että Hizbullah oli aloittanut täyden sodan Israelia vastaan. Israel tulkitsi asian siten, että koska Hizbullah on osa Libanonin valtiota, sillä on omia kansanedustajia ja jäseniä hallituksessa, Libanonin valtio on vastuussa provosoimattoman sodan aloittamisesta Israelia vastaan.

Israelin odotettiin pystyvän muutamassa päivässä ruhjomaan Hizbullahin kuntoon, jossa se olisi valmis tulitaukoon ja neuvotteluihin. Näin ei tapahtunut syistä, joita koko Israelin kansa ja muu maailma ihmettelee.

IDF taisteli 33 päivää sotaa, josta Israelin hallitus ei ole halunnut käyttää nimitystä sota.

Tutkimuskomiteat saavat ehkä kuukausien tutkimusten jälkeen selviteltyä, oliko sodan surkeaan lopputulokseen syynä pääministeri Ehud Olmertin, puolustusministeri Amir Peretzin ja ulkoministeri Tzipi Livnin epäpätevyys, hehän ovat kaikki ensimmäistä kertaa johtamassa sotatilannetta, armeijan johdon ja sen lentovoimista tulleen yleisesikuntapäällikkö kenraalimajuri Dan Halutzin väärä arvio sodan kohteitten tärkeysjärjestyksestä vai jokin muu tuntematon, ellei peräti ulkopuolinen painostustekijä syypää.

Dan Halutzin harteille on kuitenkin heitetty syytös, että hän sai taivuteltua Olmertin ideansa taakse, jonka mukaan IAF:n massapommituksilla Hizbullahin tukiasemiin ja laitoksiin syvällä Libanonissa saavutettaisiin nopea ja halpa ratkaisu sotaan.

Toisen teorian mukaan USA:n ulkoministeri Gondoleezza Rice kannatti Haluztin ideaa, ja hän sai presidentti Bushin kannattamaan pommituksia. USA:n apulaispresidentti Cheneyn kerrotaan suostuneen ideaan epäröiden, koska hän näki maajoukkojen hyökkäyksen välttämättömyyden.

Mikä lieneekin todellinen syy, mutta Olmert viivytteli kaksi viikkoa, ennen kuin hän antoi luvan joukoille ylittää Libanonin raja, ja sitten vielä toisen viikon, ennen kuin hän antoi IDF:n n. 30 000 miehen vahvuisille joukoille luvan edetä Litanijoen rannoille, n. 30-40 km Israelin rajalta. Tämä oli aivan liian myöhään, sillä joukoilla oli vain pari päivää aikaa suorittaa tehtävä, johon IDF itse laski tarvitsevansa viikon tai pari. IDF kuitenkin pyrki suorittamaan sille annetun tehtävän, mutta se joutui kiireessä siirtämään joukkojaan päiväsaikaan alttiina Hizbullahin murhaavalle konetuliaseitten ja pt-ohjusten tulelle. Tämä aiheutti tarpeettomia kuolinuhreja.

Sodan loputtua ja tulitauon astuessa voimaan voitiin todeta, ettei Israel ollut pystynyt saavuttamaan kumpaakaan asettamaansa päämäärää.

Hizbullahin kaappaamat Eldad Regev ja Ehud Goldwasser, kuten myös PRC:n  kaappaama Gilad Shalit, ovat edelleen terroristien käsissä, eikä heidän fyysisestä tilastaan ole tietoa, koska he eivät salli KPR:n käyntejä kaapattujen luona. Toinen päämäärä, rakettien tuhoaminen, jäi sekin pääosin saavuttamatta.

IDF SANOO yllättyneensä monesta asiasta tunkeuduttuaan Libanonin puolelle Hizbullahin maalle.

IDF oli tottunut taistelemaan palestiinalaisia pyssymiehiä vastaan, joitten koulutus on hyvin alkeellinen tai olematon. Hizbullahin terroristit oli koulutettu Iranin ja Syyrian kustannuksella, joko Iranissa, Syyriassa tai palestiinalaispakolaisten leireillä Libanonissa. Sotilaat antavat heille tunnustuksen, he ovat ammattilaisia.

Toinen yllätys oli heidän aseittensa taso. Heillä oli huippunykyaikaisia aseita ja he osasivat käyttää niitä. Israelin merivoimien ylpeys, huippunykyaikainen ohjusvene, sai osuman Hizbullahin terroristien ampumasta kiinalaisvalmisteisesta ja iranilaisten viimeistelemästä Silkworm C-802 ohjuksesta. Alus vaurioitui ja neljä merimiestä sai surmansa. Israel päätteli, ettei tuota tutkalla ohjattua ohjusta voitu saada osumaan maaliinsa ilman Libanonin armeijan tutka-aseman ohjausta ja iranilaisten kouluttajien apua. Tästä syystä IAF tuhosi tämä tutka-aseman. Ohjusvene oli osa Israelin asettamaa Libanonin meriteitten saartoa. Pommittamalla Beirutin lentokentän kiitoradan Israel lopetti lentoyhteydet Libanonista, mutta maayhteys Libanonista Syyriaan jäi auki. IAF pommitti rekka-autoja, jotka tulivat Syyriasta Libanoniin, koska niitten epäiltiin tuovan aseita ja ohjuksia Hizbullahin terroristeille. Maayhteyttä Syyriaan ei kuitenkaan voitu kokonaan sulkea. Libanonin saarrolla pyrittiin estämään aseitten salakuljetus Hizbullahille.

Ohjusveneessä on tunnistelaitteisto lähestyviä ohjuksia varten, mutta sitä ei oltu kytketty päälle.

Kolmas yllätys IDF:n sotilaille oli Hizbullahin terroristien syvälle maaperään ja kallioon louhimat luolastot, jotkut 10 metriä maanpinnan alapuolella. Luolastot on varustettu mukavuuksin pitkäaikaista oleskelua varten, ja joissakin on luolan yläpuolinen, liikkuva valvontakamera, jolla sisäpuolelta pystytään seuraamaan ulkopuolista liikennettä ilman kiinnijoutumisen riskiä. Näitä luolastoja on kymmeniä ellei satoja, koko etelä Libanonin alueella, ja niiden tuhoaminen on erittäin vaikeaa eikä onnistu lentopommituksin.

IDF tuhosi niistä muutamia, mutta suurin osa on koskematta.

TAPPAVIN ASE Hizbullahin asearsenaalissa ovat pt-ohjukset. Niitä hoitaa 2-3 hengen miehistö, niitä ohjataan laserilla tai tutkalla ja niiden kantomatka on 3 km. Hizbullah käytti niitä sekä panssareita että maajoukkoja vastaan menestyksellisesti, ja sillä näytti olevan niitä ehtymätön varasto.

NELJÄS YLLÄTYS lienee toteamus, että Iranin avulla laaditun elektronisen järjestelmän ansiosta Hizbullah pystyi kommunikoimaan Syyrian ja Iranin sekä omien tukikohtiensa kanssa ilman Israelin väliintuloa, ja että se pystyi sillä neutraloimaan Israelin ja USA:n laatiman elektronisen sodankäyntijärjestelmän.(debkafile)

HIZBULLAH  on sulautunut etelä Libanonin siviiliväestöön niin, että he ja heidän perheensä asuvat avoimesti libanonilaisten parissa. Heillä on sukulais- ja ystävyyssiteitä heidän kanssaan. Beirutin eteläosa kuten myös Sidon ja Tyro ovat Hizbullahin valvonnassa, ja heillä on siellä tukikohdat, asuintaloja ja suuria bunkkereita ja asevarastoja asuintalojen alemmissa tai kellari-kerroksissa. IAF pommitti näitä taloja ja bunkkereita täsmäohjuksillaan tarkkojen tiedustelutietojen perusteella, valiten talon sieltä, toisen täältä. Lähes poikkeuksetta asukkaita varoitettiin ohjusiskuista ennen hyökkäystä.

Hizbullahin propaganda käytti kansainvälistä mediaa hyväkseen syöttämällä sille väärää tai liioiteltua tietoa pommitusten uhreista. CNN:n Beirutin toimittaja Nic Robertson tunnusti avoimesti, että he saavat työskennellä Hizbullahin valvomilla alueilla ja kaupungeissa vain heidän tarkkojen ohjeittensa mukaan. Heille annetaan aika, jonka he saavat viipyä pommituspaikalla, heille näytetään, mitä saa kuvata ja kertoa, ja usein toimittajat totesivat, että pommitusten uhri näytteli haavoittunutta tai kuollutta, useaan kertaan TV-miehistön vaihtuessa, joskus jopa kesken kuvausten.

Houlan kylässä Hizbullah kertoi medialle kuolleen 40 ihmistä, heistä yli puolet lapsia. Myöhemmin todettiin, että yksi ihminen oli kuollut iskussa, mutta väärennettyä uutista oli ehditty levittää kaikkialle maailmaan. Jopa Libanonin pääministeri Siniora lankesi tähän ansaan. Libanonin ilmoitus yli 1100 ihmisen kuolemisesta ja 3000-4000 haavoittumisesta pommituksissa on siten kyseenalainen.

IAF ei suinkaan pommittanut libanonilaisia asuinalueita sokeasti tai tarkoituksellisesti, kuten Amnesty International raportissaan väittää. Kohteet olivat Hizbullahin laitoksia tai tukikohtia. Jos IAF olisi tehnyt kuten Amnesty väittää, tuhot olisivat olleet aivan toista luokkaa, mutta se ei ollut IAF:n tarkoituksena.

ISRAEL MENETTI LIBANONIN SODASSA  43 siviiliä Hizbullahin raketti-iskuissa; 116 sotilasta taisteluissa;

Hizbullah ampui Israeliin 3970 rekisteröityä rakettia, osa Katjusha. osa Fajr-1 ja Fajr-3 tyyppiä.

Israelilaisia siviilejä hoidettiin sairaaloissa 4262.

Hizbullah tulitti raketeillaan, joissa ei ole ohjauslaitteita, sokeasti pyrkien ohjaamaan niitä asutuskeskuksiin ja kaupunkeihin, kuten Nahariya, Maalot, Kiryat Shmona, Zafat, Akko, Karmiel, Haifa, Tiberias ja aina Afulaan saakka pitkänmatkan Fajr-3 rateillaan. Pahimmillaan niitä ammuttiin 250 rakettia yhtenä päivänä.

Yli 300 000 joutui pakenemaan kodeistaan maan etelä- ja keskiosaan; yli miljoona ihmistä joutui asumaan väestönsuojissa ilman mukavuuksia ja ilmastointia neljän viikon ajan. Yli kolmannes Israelin väestöstä oli Hizbullahin suoran raketti-tulen alaisena. Niiden aiheuttama tuho Israelin taloudelle oli yli 1.4 miljardia USD.

Tämän päivän uutisten mukaan IDF:n kapteeni kuoli ja useita sotilaita haavoittui, yksi heistä pataljoonan komentaja kenraaliluutnantti harhauduttuaan vanhalle huonosti merkitylle miinakentälle Libanonissa.

YK:N TURVALLISUUSNEUVOSTON julkilausuma 1701 lupasi Libanonin eteläosaan 15 000 rauhanturvaajaa. Niille ei haluttu antaa tulenavauslupaa ja ne aseistettaisiin kevyin tuliasein. Panssareita ei saa käyttää, vain panssaroidut miehistövaunut sallitaan. Aivan viime aikoina on luvattu, että joukot saavat avata tulen puolustautuakseen. Ranska lupasi antaa suuren joukon ja toimia joukkojen johtajana, mutta se vetäytyi kunniasta peläten Syyrian kostotoimia, koska Ranska vihastui Syyriaan sen hoidellessa Libanonin entisen pääministeri Haririn murhan, joka oli Ranskan presidentin henkilökohtainen ystävä.

Nyt Italia ottanee Ranskan paikan, mutta Euroopan maat ovat olleet kovin haluttomia antamaan joukkojaan tänne herhiläisten pesäpaikoille. Jotkut haluaisivat joukkojen olevan ainakin puoliksi EU:n maista, loput ystävällismielisistä arabimaista. Israel vastustaa maita, joilla ei ole suhteita Israelin kanssa.

ONKO LIBANONIN SODALLA jotain eskatologista merkitystä? Lukija lienee selvillä siitä, miten Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad muistuttaa lähes kaikissa puheissaan, että Israelin valtio on laittomasti perustettu ja sen poistaminen Lähi Idän puhtaalta muslimikartalta on kaikkien oikeitten muslimien velvollisuus. Hizbullahin pääsihteeri Hassan Nasrallah muistaa toistaa, että ”Israelin tuhoutuminen on alkanut” sen kärsittyä tappion Libanonin sodassa, kuten hän  asian näkee.

Daniel kertoo kirjansa loppupuolella, miten kaikki tapahtuu, kun ”Pyhän Kansan voiman hajottaminen on saatettu loppuun”. (Dan.12:7) Ahmadinejad ja Nasrallah käyttävät melkein samoja sanoja.

(Suomalainen käännös on tässä virheellinen, se kertoo Pyhän Kansan yhden osan hajottamisesta.) 

KASTEL 23.08.06

Gabriel