Make your own free website on Tripod.com

ISRAELIN TILANNE 453

LIBANONIN SODAN  seurauksista ja tuloksista voidaan olla ja ollaankin monta mieltä, mutta yhden asian se on kuitenkin aiheuttanut,

Maailman poliittinen huomio Libanonin ja Israelin ongelmiin on saanut uutta vauhtia ja ilmettä.

Ennätysajassa YK:n turvallisuusneuvosto käsitteli tulitaukoesitystä ja sai myöskin tarvittavan yksimielisyyden ja päätöksen aikaan. YK:n pääsihteeri Kofi Annan lupaili, että kuluvan viikon loppuun mennessä lähes 5000 YK:n 15 000 miehen vahvuisista turvallisuusjoukoista on paikoillaan Libanonin eteläosassa. Aikataulu ei ehkä toteudu aivan tällä vauhdilla, mutta joukot kasvavat kaiken aikaa. Viimeiseksi Qatar on luvannut 300 miehen osaston. Joukkoja on pyritty kokoamaan siten, että ainakin  7000 miestä olisi muslimimaista, ettei joukkoja voitaisi kutsua ristiretkeläisten joukoiksi, kuten jotkut jo ovat tehneet.

Viimeinen ongelma on ollut, mikä niitten mandaatti on, eli saavatko ne käyttää aseitaan muuhunkin kuin TV-kuvien höysteeksi, kuten esim. Hizbullahin riisumiseen aseista, tai puolustautua ampumalla takaisin, jos niitä vastaan hyökätään. Epäselvää on, kuka niitä uhkaisi, Israelilla ei varmaan ole mitään syytä siihen niin kauan, kuin ne pystyvät suoriutumaan tehtävistään, eli estämään Hizbullahin joukkoja yrittämästä aiheuttaa välikohtauksia rajalla. Tämän hetken ymmärryksen mukaan Hizbullah saa pitää aseensa ja pitää joukkojaan niissä lähes 200 bunkkerissa ja tukikohdassa, joita se kaiveli ja varusti Litanijoen eteläpuolelle.

Toinen vakava ongelma, johon ei ole saatu tyydyttävää ratkaisua, on Hizbullahin aseistautuminen uudelleen. Sillä väitettiin olevan yli 13 000 erityyppistä rakettia ja ohjusta ennen Israelin hyökkäystä Libanoniin, ja niistä arvioidaan tuhansien tuhoutuneen IAF:n ohjusiskuissa. Se laukoi raketteja Israelin pohjoisosaan n. 4200, joten sillä on vieläkin melkoinen rakettivarasto. IAF (Israelin Ilmavoimat) hävitti lähes täydellisesti Hizbullahin pitkän matkan Zelzal raketit ja suuren osan Fafr-3 ja Fajr-5 raketeista laukaisualustoineen. Israel ylläpitää Libanonin osittaista saartoa estääkseen laittomat asetoimitukset, mutta lopulta saarto on lopetettava. Israel on esittänyt, että ensin sen täytyy saada vakuutus aseitten salakuljetuksen loppumisesta. Qatarin lentoyhtiön matkustajakone tuli tänään Beirutin lentokentälle, jonka kiitoradat on saatu kuntoon IAF:n pommitusten jäljiltä. Ei ole tietoa, sopiko se lentoluvasta Israelin kanssa kuten on luultavaa, mutta koneen 182 matkustajaa laskeutuivat ilman ongelmia Beirutiin.

Diplomaattinen toimeliaisuus alueella on lisääntynyt. Englannin pääministeri Tony Blair tulee maahan loppuviikosta, samoin Venäjän ulkoministeri Sergey Lavrov sekä Italian marxilainen ulkoministeri Massimo d´Alemo. Myös Sinn Fein johtaja Pohjois-Irlannista tulee maahan, tosin Mahmoud Abbasin kutsusta, eikä voine tavata Israelin poliittisia johtajia, koska hänen ohjelmassaan on Hamasin kansanedustajien tapaaminen. Israelin hallituksen päätös kieltää tapaamisen saman vierailun yhteydessä.

Arabimaitten ulkoministerit viimeistelevät omaa rauhanaloitettaan Kairossa, ja aikovat esittää sitä YK:lle loppukuusta. Tämä rauhanaloite perustuu Saudi Arabian aloitteeseen vuodelta 2002, jonka Israel hylkäsi.

SOTILAALLINEN TOIMELIAISUUS on sekin lisääntynyt Libanonin sodan jälkeen, joskaan ei Israelin takia.

Ranska toi Libanonin lähettyville oman lentokoneitten tukialuksensa Charles DeGaullen, Italia lentokoneitten ja helikoptereitten tukialuksen Garibaldyn, USA komento- ja valvontakeskusaluksen Mount Whitneyn.

www.debka.com mukaan ainakin 15 sota-alusta useista maista on kerääntynyt Välimeren itäosiin. Aluksia on tullut lisäksi Saksasta, Kreikasta, Turkista ja muista maista, kymmeniä lentokoneita, tuhansia sotilaita.

On selvää ettei näitten tarkoituksena ole tukea Libanoniin sijoitettuja tai sijoitettavia YK-joukkoja.

Kaiken takana on Iranin ydinteollisuus, tai Iranin haluttomuus lopettaa uraanin rikastaminen, mikä oli Libanonin sodan varsinaisena aiheuttajana, jos kohta Israelilla olikin suuri halu saada Hizbullahin kokoama rakettiarsenaali tuhotuksi, vaikka se jäikin kesken ajan puutteen vuoksi. Olisi tarvittu kolme lisäviikkoa.

Länsivallat ovat selvästi varautumassa sotilaallisen iskun mahdollisuuteen Iraniin, koska keskustelut ja järjen puhuminen ei näytä tuottavan tuloksia, tai ehkä sotilasmahdin esittäminen on painostuskeino.

YK:n pääsihteeri Kofi Annan lupaili Ammanin vierailunsa yhteydessä, että hän tulee toimimaan välittäjänä Hizbullahin kaappaamien kahden israelilaissotilaan vaihtokaupassa. Hän olettaa, että Israel vapauttaa aikoinaan pidättämänsä ja tuomitsemansa libanonilaiset, vaikka Israel on kaiken aikaa sanonut, että se pitäytyy YK:n julkilausumaan 1701, jonka mukaan kaapatut IDF:n sotilaat on vapautettava ilman ehtoja. Lisäksi Israel ei tietoisesti ole pyytänyt Annania toimimaan välittäjänä.

Annan kertoi Syyrian lupautuneen estämään aseitten salakuljetuksen Libanoniin ja lisäävän omia partioitaan rajalle. Se on kyllä suden asettamista kanatarhan vartioksi. Iran lupasi myöskin pidättyä aseitten toimittamisesta Hizbullahille, mutta se lupaus on yhtä pitävä kuin Syyrian antama.

PALESTIINAN VASTARINTAKOMITEAN (PRC) kaappaaman korpraali Gilad Shalitin vapauttamisesta huhutaan toistuvasti. Tämän päivän Bahrainista tulleen lehtiuutisen mukaan Mahmoud Abbas on saanut solmittua sopimuksen, jonka mukaan hänet luovutetaan egyptiläisille, jotka luovuttavat hänet Israeliin 300 vangittuina ollutta palestiinalaista vastaan, 300 vapautetaan, kun Shalit on todistettavasti kotonaan ja 200 myöhemmin. Vapautettavien henkilöistä ei ole annettu tietoja, jos tämä huhu on yleensä todellinen. On jopa herätetty arvailu, että vankien vaihdosta sopi PA:n pääministeri Ismail Haniyeh, mutta Abbas katsoi olevan hyödyksi itselleen asettua sopimuksen hyväksyjäksi. Abbas on viikkokausia neuvotellut Hamasin edustajien kanssa yhteishallituksen muodostamisesta Hamasin ja Fatahin kesken, mutta se on yhtä vaikeaa kuin käärmeen ajamista pulloon. Viimeisen huhun mukaan Abbas olisi suostumassa hätähallituksen muodostamiseen, jossa hän itse toimisi myös pääministerinä. Tällöin hän voisi erottaa Haniyehin hallituksen ja sivuuttaa Hamasin vaalivoiton kokonaan, jossa se sai enemmistön Palestiinan lakiasäätävään Neuvostoon (PLC). Tällä toimenpiteellä hän pystyisi vapauttamaan ulkomailla jäädytetyt tukijamaitten varat.

Tilanne PA:n alueilla ja erikoisesti Gazassa on kaoottinen. Hallitsevat perheet pitävät siellä omia puolustusjoukkojaan, joiden avulla ne terrorisoivat koko 365 neliökilometrin aluetta. Ne ovat sekaantuneet salakuljetuksiin, salamurhiin ja ryöstelyihin eivätkä PA:n turvallisuusjoukot mahda niille mitään.

Jotkut harvat palestiinalaiset valittavat tilannetta, miten kaikki eri ryhmät ja suvut tulivat joukkoineen ja lippuineen juhlimaan vapautumista Israelin miehityksestä IDF:n vetäessä sotilaansa pois alueelta vuosi sitten. Kuviteltiin, että onni ja kehitys hymyilisivät heille, että alueesta kehittyisi taloudellinen ja teollinen hyvinvointialue. Nyt kaikki toiveet ovat murskana, teollisuus ja talous ovat laantuneet ja kansan hyvinvointi taantunut lähelle potentiaalista ja pysyvää nälkää. Hamasin voiton myötä taloudellinen tuki länsimaista ehtyi ja odottaa demokratian palautumista alueelle, mutta Hamasin kansansuosio on edelleen vahva.

ISRAELIN LÄHITULEVAISUUS on lievästi sanoen epämääräinen. Maassa ei ole rauhattomuuksia, poliisien ja turvallisuusjoukkojen jatkuvan valvonnan ansiosta terrori-iskut ovat lähes tyystin loppuneet. IDF:n sotilaat suorittavat valvontaa Juudean ja Samarian alueilla, pidättäen epäiltyjä terroristeja tai heidän tukijoitaan, ja he tekevät pieniä operaatioita myös Gazan alueelle, joko etsimään tiedustelun mukaisesti epäiltyjä terroristeja tai Kassam-rakettien laukaisutelineitä ja –miehistöjä. Egyptistä virtaa aseita, raketteja ja räjähteitä kaiken aikaa Gazan alueelle raja-aidan ali kaivettujen tunnelien kautta. Israelissa on vaadittu raja-alueen ns. Philadelphia-käytävän ottamista Israelin valvontaan, koska egyptiläiset rajapoliisit eivät hoida tehtäviään.

Syyria on aktivoitunut Libanonin sodan jälkeen ja alkanut vaatia neuvotteluja Golanin kukkuloitten saamiseksi takaisin. Se on lisäksi päättänyt perustaa Hizbullahin esimerkin mukaisen terrorijärjestön, joka toimisi Golanin alueella, koska Hizbullahin esimerkin mukaan ”terrorismi tuo tuloksia”. Samalla tavoin palestiinalaiset terrorijärjestöt ovat aktivoituneet ja suunnittelevat samantapaisen bunkkeri- ja tukikohtaverkoston muodostamista Gazaan, Juudeaan ja Samariaan kuin Hizbullahilla oli Libanonin eteläosassa. Onneksi Olmertin suunnitelma Juudean ja Samarian luovuttamisesta on haudattu. Samarian pohjoisosa, josta tyhjennettiin juutalaiset ja IDF:n sotilaat, on nyt tullut terrorismin pesäpaikaksi.

Israelin pahin uhka tulee kuitenkin Iranin taholta. USA ei näytä olevan valmis uuteen sotilaalliseen operaatioon huonosti edistyvien Irakin ja Afganistanin sotien lisäksi. Tämä jättäisi Israelin suorittaman iskun ainoaksi, jolla voitaisiin ainakin hidastaa Iranin ydinaseen kehitystä. Mutta Iranilla on vaikuttava ohjuskalusto, jolla se pystyy tuottamaan valtavaa tuhoa pienelle maalle. Toisaalta Israelin poliittinen ilmapiiri on sekaisin, sen nykyinen johto kokematon ja kykenemätön tekemään ratkaisevia päätöksiä. Tämä lienee ollut yhtenä houkuttimena Hizbullahin kommandoiskuun kuukausi sitten.

ISRAELIN SISÄPOLITIIKKA  on sekin  seisovassa tilassa. Knessetissä liikkuukin huuli: ”Sharon herää jo, Olmert on nyt koomassa”. Hallituksen suurin ongelma on ensi vuoden budjetti ja sodan laskun maksaminen.

Olmertin hallituksen ja sotilasjohdon toimia tutkimaan halutaan asettaa kansallinen tutkimuskomitea, jolla olisi myös oikeudet ja valtuudet vetää syyllisiä vastuuseen ja oikeuteen. Olmert tietenkin vastustaa sitä loppuun asti, koska se todennäköisesti lopettaisi hänen poliittisen uransa.

Israelin poliittista johtoa ovat koetelleet toistuvat skandaalit, jotka ovat pakottaneet jonkun eroamaan tehtävistään, mutta joita paksunahkaiset kuten Hanegbi vieroksuvat jatkaen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olmert on syytettyjen penkillä, samoin presidentti Katsav monien kuitten ohella, ja uusia paljastuksia voidaan odottaa. Haim Ramon jätti ministeripaikkansa syytösten vuoksi.

Israelin kansalla ei olisi varaa heittäytyä nyt kohtalon heiteltäväksi, koska koko sen tulevaisuus itsenäisenä valtiona on uhanalainen. Nykyinen Olmertin hallitus on sisäisissä vaikeuksissa. Labour haluaisi lähteä hallituksesta, mikä asettaisi vaihtoehdoksi oikeistohallituksen muodostamisen. Viimeisenä vaihtoehtona on tietenkin hallituksen hajottaminen ja uusien vaalien pitäminen, jossa gallupien mukaan Likud ja Israel Beiteinu nousisivat suurimmiksi puolueiksi. Kadima supistuisi kolmanneksi suurimmaksi ja Labour vasta niitten jälkeen.

KASTEL 05.09.06

Gavriel