ISRAELIN TILANNE 455

JUUTALAINEN VUOSI 5766 alkoi Gazan evakuoinnin jälkitunnelmissa. Mielipiteet olivat selvästi jakaantuneet evakuoinnin puolesta ja vastaan, mutta mielipidetiedustelujen mukaan enemmistö kannatti sitä. Monet vaativat kansanäänestystä, mutta silloinen pääministeri Ariel Sharon ei katsonut sitä tarpeelliseksi – tai ei uskaltanut, koska hän ei ollut varma voitosta.

Sharonin kansansuosio oli kuitenkin korkealla. Häntä pidettiin eräänlaisena isähahmona, jolle annettiin anteeksi Sabran ja Shatilan verilöyly, josta häntä syytettiin, sekä paljastuneet skandaalit vaalirahoituksessa.

Näin jatkui länsimaisen kalenterin mukaan tammikuun alkuun vuonna 2006. Silloin Sharon koki massiivisen halvauksen, joka ensimmäisen varoituksen jälkeen halvaannutti hänet aivokuolleen asteelle. Monet olivat rukoilleet Sharonin poistumista ja katsoivat halvaannuksen olevan Jumalan kosto hänelle.

Sharon oli eronnut kannattajineen Likud-puolueesta ja perustanut oman Kadima (eteenpäin) puolueensa, jolla oli turvallinen lähes 50 kansanedustajan kannatus. (Knessetissä on 120 kansanedustajaa)

SHARON oli nostanut seuraaja-ehdokkaakseen Ehud Olmertin, entisen Jerusalemin pormestarin, jonka poliittinen kannatus oli lähes olematon. Olmert oli lukenut filosofiaa, psykologiaa ja lakitieteitä Tel Avivin yliopistossa. Hänellä oli osakkuus menestyvässä lakiasiaintoimistossa Jerusalemissa. Vaikka Olmert edustaa muodollisesti oikeistoa, hänen ideologiaansa pidetään vasemmistolaisena.

Valtakunnallisissa vaaleissa Kadiman suosio romahti, mutta se säilyi edelleen valtapuolueena 29 kansan-edustajallaan. Aiemmat valtapuolueet Labour ja Likud menettivät kannatustaan, uskonnonvastainen Shinui menetti kaikki edustajansa, ja uutena puolueena hallitusvastuuseen nousi Gil-eläkeläisten puolue.

Kadiman puheenjohtajana Ehud Olmertista tuli hallituksen muodostaja ja pääministeri, hänen hallituksessaan istuvat Kadiman lisäksi Labour, Shas ja eläkeläisten puolue. Olmertin vaaliteeman keskeinen aihe oli evakuoinnin jatkaminen Juudean ja Samarian sydänmailta, eli kolmannes Juudean ja Samarian alueilla asuvasta yli 250 000 juutalaisesta. Hallitus valmistautui tähän jättiurakkaan unohtaen lähes tyystin muut sekä maan sisäiset että ulkoiset haasteet, mistä maa on joutunut maksamaan kalliisti.

Kuin harjoituksena tulevaa varten hallitus tuhosi Amonan juutalaisalueen, jonne edellisten hallitusten vakuutteluihin uskovat siirtolaiset olivat pystyttäneet kymmenkunta pysyvää asuintaloa infrastruktuureineen. Tämä kehittyi veriseksi ja kansaa kauhistuttavaksi näytelmäksi, joka raakuudessaan etsii vertaistaan. Siinä juutalainen poliisi ja armeija ruhjoi armottomasti Amonaan kokoontuneita juutalaisia nuoria ja lapsia.

PÄÄMINISTERI EHUD OLMERT uhosi voitonvarmuutta eikä mikään näyttänyt pystyvän estämään häntä toteuttamasta suunnitelmiaan. Mutta sitten tuli heinäkuu, joka muutti tilanteet täysin.

PALESTIINAN VASTARINTAKOMITEAN kommandoyksikkö tunkeutui heinäkuun alussa palestiinalaisten kaivamaa tunnelia pitkin IDF:n sotilastukikohdan taakse lähellä Rafahia Gazan eteläosassa ja yllätti sitä vartioivat sotilaat täysin. He surmasivat osan sotilaista ja raahasivat yhden haavoittuneen, korpraali Gilad Shalitin, mukaansa, eikä hänen olinpaikkaansa ole pystytty jäljittämään. Hänet on voitu viedä salakuljetustunnelia pitkin Egyptiin Siinaille, jossa al-Qaidalla on tukikohtia. IDF on sen jälkeen toiminut ahkerasti Gazan alueella, osin Shalitin etsimiseksi, osin Kassam-rakettien tuhoamiseksi.

LIBANONISSA TOIMIVA Iranin ja Syyrian vahvasti tukema Hizbullah (Hezb-Allah Allahin puolue) oli pysytellyt suhteellisen rauhallisena muutaman kuukauden, mutta se oli saanut sponsoriltaan käskyn järjestää ongelmia Israelin ja Libanonin rajalla viedäkseen maailman huomion pois Iranin ydinohjelman ympäriltä. Heinäkuun 12. päivänä Hizbullah lähetti 200 hyvin koulutettua taistelijaansa toimintaan. Ensi se aloitti hämäännyttävän Katjusha- ja kranaattitulen automaattiaseiden tukemana lähes koko rajan pituudelta. Samaan aikaan kommandojoukot räjäyttivät aukon rajalla olevaan sähköistettyyn aitaan, tunkeutuivat Israelin puolelle ja asettuivat väijyksiin odottaen IDF:n partioita, joiden he tiesivät tulevan paikalle.

Sotilaat tulivat kahdella sotilasjeepillä, joita vastaan kommandojoukot avasivat murhaavan tulen pst-ohjuksillaan ja automaattikivääreillään. Sotilailla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Kommandojoukot surmasivat neljä sotilasta, yksi haavoittunut pääsi ryömimään pensaikkoon piiloon ja säästyi, mutta kaksi haavoittunutta joutui hyökkääjien vangeiksi. Heidät vietiin Libanonin puolelle, eikä heidän tilastaan tai olinpaikastaan sen jälkeen tiedetä mitään.

Vasta lähes tunnin odotuksen jälkeen IDF lähetti etsintäjoukkoja Libanonin puolelle panssarien tukemana. He joutuivat Hizbullahin asettamaan väijytykseen. Panssari ajoi voimakkaan maamiinan yli, joka tuhosi sen täysin ja surmasi neljä miehistön jäsentä. Etsintäjoukot vedettiin takaisin omalle puolelle.

Tämä aloitti Libanonin sodan, josta käytetään nimitystä Libanonin sota II.

Sota aloitettiin mahtavilla pommituksilla Libanonin puolella tarkoituksena tuhota Hizbullahin rakentama vaikuttava infrastruktuuri ja saada se siten tunnustamaan virheensä ja palauttamaan kaappaamansa sotilaat.

IAF ulotti iskunsa koko Libanonin eteläosan alueelle, Tyron ja Sidon mutta myös Beirutin esikaupunki, sen lentokenttä ja satama-alue olivat hyökkäyskohteina, kuten myös lukuisat sillat ja maantiet, millä pyrittiin estämään aseitten kuljetus Hizbullahille. Beirutin etelänpuoleinen Dahyan kaupunginosa oli Hizbullahin täydessä valvonnassa, sen asuttama ja se oli varastoinut asuintaloihin aseitaan ja rakettejaan.

Ilmasotaa jatkui viikkokausia ilman että Hizbullah antoi merkkejä antautumishalustaan. Ilmaiskut tehtiin tiedustelutietojen perusteella vain niihin kohteisiin, myös asuintaloihin, joissa Hizbullah piti aseitaan. Talojen asukkaita varoitettiin ennen hyökkäystä poistumaan alueelta. Yli miljoona libanonilaista joutui siirtymään pois sota-alueiksi julistetuista osista maata pohjoiseen.

Hallitus ei lähettänyt maa-armeijaa Libanonin puolelle muutamia erillisiä rajoitettuja iskuja ja kommandohyökkäyksiä lukuun ottamatta. Myöskään reserviä ei kutsuttu aseisiin ennen kuin vasta aivan tilanteen loppupuolella. Armeijan komentajat valittavat, että heidän saamansa ohjeet olivat ristiriitaisia ja epämääräisiä. Kaikesta näkyi, että sotaa johtivat miehet, joilta puuttui lähes tyystin kyky ja taito sotilaallisten operaatioiden ohjaamiseen.

Puolustusministerinä toimii entinen ammattiliitto Histadrutin pääjohtaja Amir Peretz. Ulkoministerinä Tzipi Livni, jonka lakimiehen koulutus ei anna hänelle enempää sotatilanteen johtamistaitoa kuin pääministerillekään. Ehkä hallituksen asettama tutkimuskomitea ja valtiontarkastajan oma tutkimus pystyvät selvittämään, miksi Israelin voittamattomana pidetty armeija epäonnistui sodassa lähes tyystin.

IDF:n yleisesikunnan päälliköksi Sharon valitsi ilmavoimien päällikön kenraaliluutnantti Dan Halutzin, jota on arvosteltu kärkevästi siitä, ettei hän ymmärtänyt mitään armeijan kokonaisjohtamisesta. Hän oli tiettävästi taivuttanut Olmertin uskomaan, että ilmapommitukset pakottaisivat Hizbullahin tulitaukoon. Lopulta hallitus antoi käskyn maaoperaatioon kaksi päivää ennen tulitauon astumista voimaan. Joukoille annettiin käsky edetä Litanijoelle saakka, joka normaalisti olisi vaatinut kahden tai kolmen viikon ajan.

Aiempi yleisesikuntapäällikkö Moshe Ya´alon esitti syytöksen, että tämä kahden päivän operaatio aloitettiin pelkästään näytön vuoksi, joka vaati 33 israelilaisen sotilaan hengen.

Hizbullah väittää Iranilta saamiensa huippunykyaikaisten seuranta-laitteittensa avulla pystyneensä tunkeutumaan IDF:n tiedotusjärjestelmään, joka perustuu USA:n valmistamaan SCGARS järjestelmään. Siinä radioyhteyksien jaksolukuja vaihdellaan kymmeniä kertoja sekunnissa. Tämän tunkeutumisen avulla Hizbullah pystyi seuraamaan IDF:n käskyjä, joukkojen sijaintia ja liikkeitä.

IDF oli miehittänyt Libanonin eteläosaa vuoteen 2000 ja sillä oli luotettava apulainen kristittyjen SLA sotilaissa. IDF veti pääministeri Ehud Barakin käskystä joukkonsa Libanonista yön pimeydessä jättäen liittolaisarmeijan Hizbullahin armoille, joka tunkeutui tyhjentyneille alueille rakentaen sinne lähes parin sadan maanalaisen bunkkerin muodostaman tukikohtaverkoston nykyaikaisine valvonta- ja seurantalaitteistoineen. Hizbullahin Iranissa ja Syyriassa koulutetut miehet asuivat läheisissä kylissä perheineen osallistuen joka vuosi viikkoja kestäneisiin jatkokoulutusharjoituksiin. Hizbullah valmistautui sotaan Israelia vastaan.

HIZBULLAH ALOITTI sotansa ampumalla hankkimiaan Katjusha-, Fajr-1 ja Fajr-3 raketteja israelilaisiin siviilikohteisiin. Kaikkiaan n. 4 300 rakettia ammuttiin 34 päivän aikana. Fajr.3 raketit ylsivät Haifaan, Afulaan ja Haderaan saakka. Järeimpiä Zelzal ohjuksiaan, joilla se olisi yltänyt Tel Aviviin tai jopa Bershebaan, se ei käyttänyt, joko siksi, että IAF pystyi tuhoamaan ne tai se ei saanut Iranin siihen lupaa. Koska näillä raketeilla ei ole ohjauslaitteistoa, ne ammuttiin summittaisesti oletettuun kohteeseen, ja suuntaa korjattiin sekä vakoojien antamien tietojen että myös median välittämien ajan tasalla olevien lähetysten mukaan.

Hizbullah ampui tutkaohjatun Silkworm 802-C ohjuksen israelilaista ohjusvenettä kohti, joka vaurioitui ja jossa neljä merimiestä sai surmansa. IAF tuhosi tämän johdosta Libanonin armeijan rannikolla sijaitsevat tutka-asemat, joitten uskottiin ohjanneen ohjuksen suuntaamista ohjusveneeseen.

Raketit tuhosivat kymmeniä tuhansia koteja, surmasivat 43 siviiliä, haavoittivat tuhansia ja ajoivat yli 300 000 asukasta pakoon kauemmas tulilinjalta. Yli miljoona israelilaista oli rakettien vaikutusalueella, heistä heikoimmat, sairaat, vanhukset ja taloudellisesti heikossa asemassa olevat asukkaat jäivät koteihinsa tai joutuivat asumaan lähes koko kuukauden ajan puutteellisissa väestönsuojissa siellä, missä niitä oli tarjolla.

Lisäksi raketit sytyttivät satoja tulipaloja, jotka tuhosivat laajoja metsä- ja puistoalueita pohjoisessa.

Libanon menetti yli tuhat kuollutta, suurin osa heistä Hizbullahin kannattajia tai aktivisteja.

ISRAELIN PUOLUSTUSVOIMAT (IDF) menetti sodassa 119 sotilasta kaatuneina ja satoja haavoittuneina.

Panssareita lähetettiin Libanonin puolelle 450, joista 50 sai osumia ja 14 romuttui lähes täysin.

Hizbullahin käyttämistä aseista vaarallisin oli PST-ohjus, jonka kantomatka on 3 km ja jota ohjataan laserilla. Se pystyy läpäisemään paksun panssarin vielä sadan metrin päästä ammuttuna. Se osoittautui tappavaksi sekä panssareita että maajoukkoja vastaan.

SODAN JÄLKEEN Israelissa on aloitettu syvällinen itsetutkistelu, mikä meni pieleen. Se ainakin huomattiin, ettei IDF ollut varautunut ollenkaan tällaista hyökkäystä varten. Maajoukkojen kertausharjoituksia oli laiminlyöty, varusteet olivat puutteellisia tai vanhentuneita. Monet sotilaat havaitsivat, etteivät he tunteneet aseita ja laitteita, joita heille annettiin. Panssarin ohjaajat eivät tunteneet Merkava-tankkien hienouksia, sen savunkehittämislaitteita eikä sen erinomaista ohjattavuutta. Ohjusalukset eivät olleet aktivoineet niiden up-to-date ohjustentorjunta laitteistoa, koska ei tiedetty, että Hizbullah omisti tutkaohjattuja ohjuksia.

Israelin poliittinen ja sotilaallinen johto oli Irakin uhkan poistuttua tuudittautunut uskomukseen, ettei maata uhkaa enää kukaan. Nyt tajuttiin, että lyhyenkantomatkan raketitkin muodostavat vaarallisen uhan maalle, koska ne voidaan varustaa bio-kemiallisin kärjin eikä niille ole olemassa torjunta-aseistusta.

Sota rohkaisi terrorijärjestöjä entistä uhkarohkeampiin yrityksiin. Sen esimerkkiä ovat alkaneet jäljitellä sekä Irakissa toimivat liittolaismaitten joukkoja vastustavat ryhmät sekä myös Hamas ja Jihad sekä Fatahin al-Aksa. Israelin turvallisuusjohto on kauhuissaan huomannut, että maa on lähes puolustuskyvytön, jos Gazassa, Juudeassa ja Samariassa toimivat terrorijärjestöt saavat haltuunsa Katjusha-tyyppisiä raketteja. Niitä on jo Gazassa, ns. Grad-mallinen, jonka kantomatka on 20-25 km, ja joita voidaan ampua useita perättäin autonlavalle sijoitetuista ampuma-alustoista. Niiden valmistusta opetellaan Gazassa.

HIZBULLAH kehui ennen sotaa, että sillä oli 13 000 rakettia. Nyt sen pääsihteeri sheikki Hassan Nasrallah kehuu, että järjestö on sotilaallisesti vahvempi kuin ennen sotaa, ja että sillä on 20 000 rakettia. Hizbullah järjesti perjantaina suuren voitonjuhlan Beirutin eteläosassa, johon kerääntyi kymmeniä, toisten tietojen mukaan satoja tuhansia Hizbullahin kannattajia. Nasrallah totesi, ettei kahta kaapattua IDF:n sotilasta palauteta ilman kaupankäyntiä kolmannen osapuolen välityksellä. Tänään sunnuntaina kymmenet tuhannet maroniitti kristityt osoittivat mieltään Beirutissa Syyriaa ja Hizbullahia vastaan.

IDF poistaa joukkonsa Libanonista, kun UNIFIL ja Libanonin armeija ottavat vastuun alueesta.

LIBANONIN SOTA II:N seurauksena Syyria on alkanut vaatia Golanin kukkuloitten palauttamista. Israel vapautti ne 1967 sodassa ja vahvisti se 1973 sodassa, jossa Israel oli kuolemanvaarassa.

Syyria on ilmoittanut perustaneensa Hizbullahin tapaisen terrorijärjestön, joka tulee toimimaan Golanilla ja joka tekee iskuja Syyriasta rajan yli Israelin puolelle. Syyrialla on paljon vaarallisempi raketti- ja ohjus-arsenaali kuin Hizbullahilla, ja sillä on bio-kemiallisia aseita, joita se voi asentaa ohjuksiinsa. Israel onkin varoittanut, että jos Syyria aloittaa ongelmia Israelia vastaan, se tulee vastaamaan niihin täydellä voimallaan ilman pidäkkeitä, eikä kuten Libanonissa Hizbullahia vastaan. IDF on aloittanut kiireellisenä tutkimukset järjestelmän kehittämiseksi, jolla lyhyen kantomatkan ohjusuhka voidaan poistaa. Toinen kiireellinen tutkimuskohde on kehittää järjestelmä ilman puhdistamiseksi bio-kemiallisen hyökkäyksen jälkeen.

SUURIN UHKA Israelia vastaan on kuitenkin Iranin ydinase, jos tai kun se on käyttökunnossa. YK:n Iranille antama armonaika uraanin rikastamisen lopettamiseksi meni umpeen elokuun lopussa, mutta sille on annettu lisäaikaa. Nyt EU ja etenkin Ranska ovat kallistumassa siihen, ettei Irania kannata uhata, sotilaallinen isku on suljettu pois eikä taloudellista boikottiakaan suositella, koska sen pelätään nostavan raakaöljyn tynnyrihinnan 100-150 US dollariin, mikä rampauttaisi lännen teollisuuden ja talouden.

Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad on huomannut tämän ja tullut entistä hyökkäävämmäksi länsivaltoja ja ennen kaikkea USA:ta vastaan. Puhuessaan YK:n yleiskokouksessa viime viikolla hän avoimesti hyökkäsi lännen ylivaltaa vastaan ja vaati YK:n turvallisuusneuvoston uusimista siten, että siihen saisivat veto-oikeuden ainakin sitoutumattomat maat ja Islamin konferenssi. Mahmoud Ahmadinejad on useaan kertaan uhannut poistaa Israelin maailman kartalta. Jos hän saa ydinaseen, hän tullee yrittämään sitä jouduttaakseen shia-muslimien odottaman messiaan tuloa. Juutalainen kun on sen esteenä.

Iranissa valitaan syksyllä ylin opastajien neuvosto, joka valitsee ylimmän opastajan. Jos Ahmadinejad saa tuon paikan, hänen politiikkansa saa uutta uskottavuutta ja voimaa.

VENEZUELAN PRESIDENTTI Hugo Shavez on ilmoittautunut avuliaaksi Ahmadinejadin tukijaksi, joka puhuessaan samalla YK:n areenalla väitti paholaisen tulleen taloon presidentti Bushin puheen aikana. Hän sanoi tämän kahdesti, kertoi tuntevansa rikin hajun nenässään, teki kiireesti ristinmerkin ja hetkeksi antautui kuin rukousasentoon kädet yhteen painettuina ja kohottaen katseensa katon rajaan. Miten tämä mahtaa sopeutua muslimien ja Ahmadinejadin ajatuksenjuoksuun, jotka syyttävät kristittyjä ristin palvojiksi?

Ehkäpä Shavezin tulee kääntyä Islamin uskoon, jota Ahmadinejad suositteli presidentti Bushillekin.

ISRAELIN TALOUDELLINEN asema on Libanonin sodasta huolimatta vahva ja ulkomaiset sijoittajat ovat sijoittaneet ennätysmäärän Israelilaisiin kohteisiin. Bruttokansatuote nousi 6.6 % ensimmäisellä vuosineljänneksellä ja sen uskotaan nousevan tänä vuonna 5767 ainakin 4.5 %.

Turismi kärsi pahoin sodasta, mutta nyt alkava lomakausi pelastaa tilannetta osittain. Loppuvuodesta ei osaa sanoa paljonkaan, pahimmin turismi kärsi maan pohjoisosassa.

PALESTIINALAISTEN tilanne on täydellisesti pysähtynyt. Mahmoud Abbas ilmoitti YK:ssa neuvotelleensa sopimuksen hallitusyhteistyöstä Hamasin kanssa, mutta Hamas ei suostu kvartetin asettamiin ehtoihin Israelin tunnustamisesta, väkivallasta luopumisesta ja aiempien sopimusten pitämisestä. Tämä on ehtona sille, että länsivaltojen runsaat rahahanat avautuvat uudelleen.

ISRAELIN KANSA vaatii Ehud Olmertin, Amir Peretzin ja Dan Halutzin eroa, minkä he kiistävät.

Viimeisen gallupin mukaan sopivin pääministeri on Binyamin Netanyahu 27 %, Tzipi Livni 15 %, Ehud Olmert 7 %, ja Amir Peretz 1 %.

JUUTALAISEEN UUDEN VUODEN juhlintaa kuuluvat pukinsarven puhallukset, myös tänä vuonna 5767.

Ensin puhalletaan yksi pitkä puhallus, nimeltään Teki´a. Se on tarkoitettu ihmisten herättämiseksi,.

Toiseksi puhalletaan useita lyhyitä perättäisiä puhalluksia, Teru´a. Ne tarkoittavat, että maailman on hajoamassa. Se vuoksi koko seremoniaa kutsutaan nimellä Shevarim, hajoamiset.

Viimeiseksi puhalletaan pitkä puhallus, pitempi kuin ensimmäinen, nimeltään suuri Teki´a.

SHANAH TOVA

KASTEL 14.09.06

Gavriel