Make your own free website on Tripod.com

ISRAELIN TILANNE 459

ENSIMMÄISET MERKIT MUUTOKSISTA Lähi Idän politiikassa ovat nähtävissä. Miten radikaaleja ne sitten tullevatkin olemaan, nähdään tulevaisuudessa, ehkä hyvinkin pian.

USA:n välivaaleissa Demokraatit saivat enemmistön kongressin molemmissa kamareissa, mikä alkoi välittömästi vaikuttaa presidentti Bushin politiikkaan. Siihen saakka hän oli voinut hallita melkein yksinvaltiaan tavoin luottaen siihen, ettei mainittavaa oppositiota esiinny. Republikaanien tappioon lienee keskeisin syy ollut Bushin Irakin sodan johtaminen, mikä ei mennyt ollenkaan hyvin, kuten oletettiin. Toinen syy oli epäilyt sodan aloittamisen syistä, joista Irakin massatuhoaseitten hävittäminen oli tärkein, mutta joita ei tehostetuista etsinnöistä huolimatta ole löydetty. Tosin uutisissa esiintyy silloin tällöin tietoja, joitten mukaan Saddam Hussein ehti siirtää ne Syyriaan, jonka väitetään jatkavan Husseinin aloittamaa valmistusta maansa Turkin puoleisella raja-alueella. Husseinin brutaalin hallinnon kaataminen oli yksi sodan syistä.

ENSIMMÄINEN selvä merkki Bushin uudesta politiikasta oli puolustusministeri Donald Rumsfeldin pakottaminen eroamaan. Hänen tilalleen otettiin Gates, joka sopii ideologialtaan paremmin uuteen suuntaukseen. Hänen tiedetään suosittelevan neuvotteluja sotilaallisen ratkaisun asemesta.

Toinen merkittävä huomio Bushin uudesta politiikasta on entisen ulkoministeri James Bakerin ja Lee Hamiltonin komitean laatima tutkimus ja suositus Irakin tilanteesta. Sitä ei ole vielä kokonaan julkistettu, mutta ennakkotietojen mukaan se tulee suosittelemaan neuvotteluja Iranin ja Syyrian kanssa Irakin sekä kaikkeen liittyvän Israelin ja palestiinalaisten välisen tilanteen ratkaisemiseksi. Tämä sulkee pois mahdollisuuden Iranin ydinaseen kehittämisen estämisen väkivalloin, mitä myös Israelissa on harkittu.

Tämä tarkoittaa sitä, että Iranin ydinaseen kehittämistä ja rakentamista ei voitane enää estää, mikä puolestaan asettaa Israelin tulevaisuuden Iranin ydinaseen varjon alle. Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad on toistuvasti uhannut poistaa Israelin maailman kartalta heti, kun hänellä on siihen tarvittavat aseet. Vaikka tätä uhkausta vähätellään maailmalla vain sanasodaksi, uskonkiihkoinen muslimijohtaja ei kuuntele järjen ääntä kuvitellessaan olevansa toteuttamassa Allahin hänelle antamaa tehtävää jouduttaessaan shia-muslimien odottaman messiaan ”mahdin” tuloa. Tämän ideologian mukaan Israelin tuhoamiseksi riittää yksi ydinpommi, islamin 1.3 miljardin asukkaan tuhoamiseksi tarvitaan moninkertainen määrä. Israelilla väitetään olevan pari sataa ydinpommia, vaikka se itse ei asiaa vahvista.

Aseellisen iskun pelossa Iran on hajottanut ydinlaitoksensa yli kymmenelle paikkakunnalle ja useat niistä on louhittu maanalaisiin, vahvasti linnoitettuihin tiloihin. Niiden tuhoaminen olisi vaikeaa erikoispommeinkin.

Iran on järjestelmällisesti kehittänyt asetuotantoaan päästäkseen omavaraisuuteen ainakin perusasetyypeissä. Tässä se on voinut hyödyntää Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean asiantuntijoita.

Venäjä rakentaa Iranin ydinlaitoksia ja varustaa sen viimeistä mallia olevilla ilmatorjunta-aseilla.

KOLMAS MERKKI Bushin politiikan muutoksesta on hänen uudet neuvonantajansa, joista keskeinen on Brent Svowcroft, joka toimi USA:n aiempien presidenttien Richard Nixon, Gerard Ford ja George Bush I turvallisuusneuvonantajana. Scowcroft kävi jokin aika sitten Turkissa pyytämässä Turkin diplomaattista apua saadakseen Syyrian suostumaan neuvotteluratkaisun löytämiseksi Lähi Idän ongelmiin. Syyrialla voi olla hyvinkin painavia syitä suostua, onhan sen johtajisto vaarassa joutua kansainvälisen oikeuden tuomittavaksi Libanonin entisen pääministeri Rafek Haririn ja ehkä myös Pierre Gemayelin murhasta.

Scowcroft esittää kansainvälistä konferenssia, johon osallistuisivat USA:n ja EU:n lisäksi Venäjä, Lähi Idän sekä muitten tärkeimpien muslimimaitten johtajat. Hän myös edellyttää, että konferenssia edeltävät lukuisat kahdenkeskiset neuvottelut, ettei konferenssista tulisi vain ennakkoon laadittujen julkilausumien lukemista.

Scowcroft esitti keskeisen huolensa olevan Irakin tilanteen, mutta sanoi haluavansa laajentaa näkökenttää sen ulkopuolelle, ja tässä tule Israelin ja Palestiinan väliset kysymykset vastaan. Hän myös olettaa, että tämä on avainkysymys ainakin Jordanian, Egyptin, Marokon ja muittenkin maltillisina pidettyjen muslimimaitten suostumiselle tukemaan Irakia koskevia ratkaisuja.

ISRAELIN KANNALTA katsoen tämä tarkoittaa sitä, että se joutuu alistumaan ratkaisuihin, joihin se ei ole ollut halukas suostumaan vaarantamatta maan turvallisuutta.

Olmertin suostuminen Gazan alueen tulitaukoon voidaan nähdä tässä valossa. Myös hänen Sde Bokerissa Ben-Gurionin muistotilaisuudessa maanantaina pitämänsä puhe, jossa hän lupaili suuria myönnytyksiä vankien vapauttamiseksi, jopa pitkäaikaiseen vankeuteen tuomittuja, sekä Juudean ja Samarian sisäosien tyhjentäminen juutalaisista ja luovuttaminen palestiinalaisille, on ymmärrettävä tältä pohjalta. Olmert lupasi alueita siitä huolimatta, että näiden alueitten luovuttaminen vaarantaa Israelin rannikolle keskittyneitä kaupunkeja ja kyliä kuten myös Ben Gurionin lentokenttää.

Bushin suopea suhtautuminen Israeliin on kärsinyt pahoin Demokraattien voitettua enemmistön kongressin molemmissa kamareissa. Bushin on tietenkin otettava reaalinen kanta asioihin voidakseen hallita vielä vuoden verran. Hänen lähes yksinvaltainen hallitustapansa ei enää onnistu demokraattien valvoessa hänen jokaista liikettään. Tässä valossa suhteet Israeliin tarkastetaan uudelleen. 

Jos Bushin tulisi asettaa vastakkain Israelin tukeminen tai häpeällinen irrottautuminen Irakin sodasta, ei tarvinne olla poliittinen asiantuntija ymmärtääkseen, että Israel on häviäjä siinä tapauksessa.

Tämän takia Bush haluaa saada Lähi Idän muslimimaat yhteiseen ruotuun päättämään, mitä tehdä Irakille.

Bush ilmaisi tyytyväisyytensä Olmertin toimiin ja puheen sisältöön, mutta jos Olmert uskoi tällä muuttavansa Bushin omaksumaa vieroksuvaa politiikkaa Israelia kohtaan, se tuskin toteutuu. Bushin hallitus uskoo, että Israelin sotilaallinen valmius on sodan jälkeen huonompi kuin uskottiin, jota myös Scowcroft painottaa.

Jordanian kuningas Abdullah II toimii isäntänä joukossa neuvotteluja, jotka alkavat huomenna Ammanissa. PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas matkustaa Ammaniin huomenna, ja hänellä on suunniteltu tapaaminen USA:n ulkoministeri Ricen kanssa Jerikossa iltapäivällä.

Presidentti Bush ja hänen ulkoministerinsä lentävät Ammaniin keskiviikkona. Torstaina Bush neuvottelee Abdullahin ja Iranin pääministeri Nouri al-Malikin kanssa Ammanissa torstaina.

Israelin edustajia kutsu ei koske eikä tapaamisia ole suunniteltu USA:n johdon kanssa.

Kuningas Abdullah II on todella huolestunut tilanteen kärjistymisestä Lähi Idässä. Hän pelkää, että sisällissodan puhkeaminen on mahdollinen Irakissa, Libanonissa ja Fatahin ja Hamasin välillä. Hän pelkää niitten voivan vaarantaa Jordanian turvallisuuden.

HAMASIN JOHDON uskotaan myös havainneen Lähi Idän muuttuneen tilanteen, ennen kaikkea Israelin johdon hajanaisuuden, ja pyrkivän käyttämään tätä hyväkseen. Tätä enteili Hamasin Damaskoksessa toimivan poliittisen toimiston johtajan Khaled Mashaalin suostuminen tulitaukoon. Hän myös asetti Kairon vierailunsa yhteydessä tavoitteekseen Hamasin pääsyn PLO:n johtoon ja hänen itsensä pääsyn sen puheenjohtajaksi Abbasin tilalle, joka takaisi Hamasille kansainvälisen tunnustuksen ja pääsyn käsiksi PLO:n voimavaroihin maailmanlaajuisesti.

ISRAELIN JOHTO painiskelee edelleen ”hävityn” Libanonin sodan jälkitunnelmissa. Tämä koskee sekä poliittista että sotilaallista johtoa. Tilanne on vaarallinen, koska Israelin viholliset pyrkivät sitä hyödyntämään. Vaikka Olmert pyrkii vakuuttamaan, että sodan ansioihin on luettava Libanonin armeijan ja YK:n joukkojen asettuminen asemiin Libanonin eteläosiin, ne eivät ole millään tavoin estäneet Hizbullahin soluttautumista uudelleen maan eteläosiin ja aseistautumista sen omien sanojen mukaan entistä paremmin.

YK:n joukot eivät ole kiinnostuneet jatkuvasta aseitten salakuljetuksesta Syyriasta Hizbullahille, kuten Israelissa uskottiin. YK:n ranskalaisjoukot ovat uhanneet ampua IAF:n koneita, jotka partioivat Libanonin taivaalla pyrkien valvomaan mutta eivät estämään salakuljetusta. Saksalaiset sota-alukset, jotka partioivat Libanonin aluevesirajan ulkopuolella, ovat samoin valittaneet IAF:n koneitten ylilennoista. Sota-alukset partioivat Libanonin aluevesirajan ulkopuolella, sen sisäpuoli jää valvomatta.

LIBANONIN SODAN vuoksi Israelin nauttima arvonanto on pahoin romahtanut, mikä on rohkaissut sen vihollismaita mutta ennen kaikkea terrorijärjestöjä, jotka avoimesti uhmaavat Israelia.

Syyria vaatii Golanin ylänköä, ja uhkaa perustaa Hizbullahin tapaisen terrorijärjestön, joka toimii rajan yli Golanin alueella. Syyria syyttää, että Israel patoaa Golanin ylängön jokia varastaakseen niiden veden.

Hamas ja muut terrorijärjestöt Gazan alueella ovat Hizbullahin opastajien ohjauksella alkaneet rakentaa Gazasta Libanonin eteläosan tapaista linnoitusta. He ovat soveltaneet Hizbullahin käyttämää metodia sodankäynnissään IDF:n sotilaita vastaan. He ovat pestanneet parin hengen partioita, jotka seuraavat sotilaitten liikkeitä ja ilmoittavat niistä Hamasin johdolle, joka puolestaan opastaa sen aseellisia ryhmiä maastossa. Israelin armeija oli opettelemassa uutta menetelmää terroristien omaksumalle taktiikalle, kun Olmert käski joukot pois Gazasta. Tämä vihoitti suuresti maan turvallisuusjohtoa, jota ei kuultu.

Israel on tiettävästi suostunut 1000-1500 Jordanian palestiinalaisista koostuvan Badr-pataljoonan siirtämisestä Gazaan. Niiden tarkoituksena on vahvistaa Abbasille uskollisia joukkoja. Niiden omaisten ei sallita muuttavan Gazaan, ja Israel on pidättänyt oikeuden peruuttaa lupansa, jos siihen on aihetta.

IRANIN PRESIDENTTI Ahmadinejad on toistuvasti uhannut poistaa Israelin maailman kartalta ja että Libanonin sota aloitti Israelin valtion tuhoutumisen. Tässä hän käyttää melkein Raamatun profeetan sanoja. Profeetan epätarkoin sanoin tämä kuuluu: Kun juutalaisen kansan oikean käden murtaminen on suoritettu loppuun, nämä kaikki tapahtuvat.