Make your own free website on Tripod.com

ISRAELIN RAJAT

 

Dore Gold, joka toimi mm. Israelin YK:n lähettiläänä, lukuisissa neuvonantajatehtävissä ja toimii nyt Jerusalemin Yleisten Asiain Keskuksen (JCPA) johtajana, antoi haastattelun Ruthie Blumille JPostin numerossa 19.08.05. Esittelen seuraavassa tärkeimpiä kohtia haastattelusta.

Gold kertoi aluksi, että sotilaitten ja poliisien hikoillessa yli 30 asteen helteessä raastaen passiivisesti vastaan rimpuilevia juutalaisia asukkaita kodeistaan Gazan alueella, jossa jotkut heistä ovat asuneet kolmisenkymmentä vuotta, maailman huomio kiinnittyy jo kysymykseen: Mitä seuraavaksi?

Goldin mukaan hän yhdessä JCPA:n kokeneen analysoijan Dan Dikerin kanssa on kulissien takana työskennellyt ideoitten maailmassa valmistautuakseen evakuoinnin jälkeiseen tilanteeseen.

Gold toteaa, että keskusteluissa yleensä pommitetaan lyhyen tähtäyksen kysymyksillä, mutta kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota siihen, mitä vaikutuksia evakuoinnilla on pitkällä tähtäyksellä.

”Viimeisen 10 vuoden aikana, jos kysyt palestiinalaiselta, mitä he haluavat tulevaisuudessa, he vastaavat selkeän määritellysti: Palestiinan valtion pääkaupunkinaan Jerusalem. Mutta jos kysyt samaa israelilaiselta, vastaus on epämääräinen: Rauhaa kai - tai jotain sellaista.

Goldin mukaan israelilaisten määrittelemätön suhtautuminen siihen, että Israelilla on oikeuksia Juudean ja Samarian alueisiin ja puolustuskelpoisiin rajoihin, johtaa siihen, että lopulta keskustellaan vuoden 1967 sotaa edeltäneistä aselepolinjoista Israelin tulevina rajoina.

Palestiinalaisilla on määrättyjä referenssejä, kuten ”elinkelpoinen Palestiinan valtio”, joihin vedoten he esittävät, että vuoden 1967 sotaa edeltäneet aselepolinjat ovat ehdoton edellytys elinkelpoiselle valtiolle. Ja mikä pahinta Israelin kannalta, kukaan ei esitä poikkeavaa kantaa palestiinalaisten vaatimuksiin.

Kun Sharon esitteli Gazan alueen evakuointisuunnitelmansa presidentti Bushille 14. huhtikuuta 2004, hän ei edes kuvitellut saavansa korvausta (quid-pro-quo) sille Arafatilta, joka silloin oli vielä elossa, mutta hän uskoi saavansa sellaisen Bushilta. Tämä lähettikin Sharonille kirjeen, jossa hän käytti ilmaisua ”puolustuskelpoiset rajat”. Tämä tulkinta on sisällytetty YK:n päätöslauselmaan 242, joka ei vaatinut Israelia vetäytymään kaikilta vapauttamiltaan alueilta. Tämä sisältyy sanaan ”vetäytyä territorioista”, jonka yhteydessä harkiten ja tietoisesti ei käytetty määräävää artikkelia, joka olisi tarkoittanut vetäytymistä kaikilta osiltaan.

Eräs toinen määritelmä Israelin tulevista rajoista sisältyy Yitzhak Rabinin puheeseen hänen esittäessään väliaikaista sopimusta Knessetin hyväksyttäväksi kaksi kuukautta ennen hänen murhaansa. Rabin puhui setlementeistä, jakamattomasta Jerusalemista, ja hän puhui laveasti Jordanjoen laaksosta. Rabin puhui laaksoa reunustavista rinteistä ja vuorijonoista, jotka ovat nykyisen Allonin tien yläpuolella. Rabin piti näitä alueita tärkeinä Israelin valtion puolustukselle, ja se sai myös USA:n hyväksynnän.

Gold toteaa, että silloin Irakin kautta tulevaa uhkaa pidettiin vaarallisena, mutta vaikka se on nyt poistunut, kukaan ei tiedä, millainen Irak tulee olemaan USA:n joukkojen poistuttua maasta. Hän myös toteaa, että Israelilla on rauhansopimus Jordanian kanssa, mutta kuka voi taata Hashemiitti-hallinnon pysyvyyden siellä?

Gold toteaa, että vasemmisto on kaapannut Rabinin perinnön ja väärin perustein tunkenut sen äärivasemmalle, mikä ei vastaa Rabinin omaa tulkintaa, jonka hän esitti kaksi vuotta Oslon sopimusten solmimisen jälkeen.

Gold näkee USA:n varautuvan maailman voimatasapainon muuttumiseen, Venäjän uudelleen nousevaan mahtiin, ja Kiinan kehittymiseen maailmanvallaksi ja USA:n kilpailijaksi Tyynellä Merellä. 

Gold viittaa omiin tutkimuksiinsa ja kirjaansa Saudi Arabiasta, al-Qaidan noususta ja kansainvälisestä jihadista. Al-Qaidalla on kehittyvä alueellinen keskuksensa Irakissa, mistä se levittäytyy Syyrian eteläosiin, Irakin länsiosiin ja Saudi Arabian pohjoisosiin, joissa se on aktiivinen. (tiettävästi nyt myös Siinailla ja  Gazassa) Gold vakuuttaa, että jos Israel vetäytyy Jordanjoen laaksosta, al-Qaidan kehittynyt aseistus ja koulutetut aktivistit voivat liittyä palestiinalaisiin järjestöihin kuten Hamas ja Islamic Jihad lännessä, mikä aiheuttaisi kuolemanvaaran Israelille.

Goldilta usein tivataan, missä ovat massatuhoaseet? Hän esittää vastakysymyksen: Missä ovat olalta laukaistavat it-ojukset, SA-7, jotka kuuluivat Irakin armeijalle? Hän vastaa itse: Ne ovat nyt terroristeilla.

Gold ei halua ottaa kantaa toimittajan esittämään kysymykseen aseiden ja terroristien pääsystä Gazaan, koska se on muutenkin kiihkeän keskustelun alaisena. Ne keskustelut olisi pitänyt käydä vuosia sitten.

Gold pitää ehdottomana edellytyksenä, ettei Jerusalemia saa enää koskaan jakaa. Vaikka joku voisi sellaista esittääkin, Gold toteaa, että strategiselta kannalta se on mahdottomuus.

Gold pitää vaarallisena sitä, että neuvotteluissa esitetään sopimusmalleja, kuten Clintonin malli, koska vaikka niiden sanotaan hautautuvan esittäjänsä mukana, ne kuitenkin kummittelevat tulevissa neuvotteluissa.

Toiseksi Israelin tulee aina varautua mahdollisuuteen, että toinen osapuoli ei täytä sille asetettuja velvoitteita.

Gold keskusteli myös turvallisuusaidasta, jota Israel on painostuksen alla joutunut siirtämään lähemmäksi ns. vihreää linjaa, vaikka toisaalta turvallisuuden kannalta se pitäisi siirtää kauemmaksi esim. Ben Gurionin lentokentän läheisyydessä. Lisäksi IDF joutuu jatkuvasti partioimaan aidan läheisyydessä. Turvallisuusaita ei kuitenkaan estä rakettien ja kranaattien ampumista aidan yli, mutta terroristeja vastaan se on tehokas. Tämä todistaa, ettei turvallisuusaita ole rajalinja.

Gold toteaa, ettei heidän tutkimuksensa ota kantaa rajoihin, se tutkii eri mahdollisuuksia turvallisuustekijöinä. Myöskään demokratia ei sinänsä takaa turvallisuutta eikä sitä rakenneta hetkessä, kuten Irakin kokemus on osoittanut. Palestiinalaiset voivat pitää viralliset vaalit, mutta ei se takaa ”Sharanskyn kaupunginaukio testiä”, jonka mukaan asukkaat voivat liikkua kaduilla ja aukioilla rauhassa pelkäämättä poliisin pidätystä.

Goldin määritelmissä Israelin rajojen sisälle jäävät Jerusalemin pohjoiset ja eteläiset käytävät ja idässä Maale Adumim maayhteydellä Jerusalemiin (ns E-1 alue).

Gold varoittaa tilanteesta, jossa kvartetin jäsenet tulevat Abbasin aseman vahvistamiseksi vaatimaan Palestiinan valtion rajoja vuoden 1967 sotaa edeltäneille aselepolinjoille. USA:n presidentin, kuka hän sitten lieneekin, tulee silloin pysyä vahvana presidentti Bushin Sharonille lähettämän kirjeen takana.

Israel on joissakin yhteyksissä esittänyt vaatimuksia varoitusjärjestelmien pystyttämiseksi Jordanjoen laaksoon ja sen yläpuolisille kukkuloille, jos ne luovutetaan palestiinalaisille, mutta Goldin mielestä palestiinalaiset eivät tule koskaan hyväksymään israelilaisia valvonta-asemia ja –joukkoja  itsenäisen Palestiinan valtion alueelle. Lisäksi ne ovat haavoittuvia ja alttiina terroristien iskuille.

Gold ei ota kantaa Hebronin ja Gush Etzionin asemaan, koska ne eivät hänen mukaansa ole strategisesti tärkeitä Israelin valtion turvallisuuden kannalta.

Kastel 22.08.05 Gabriel