KESKIVIIKKO 22.11.06

MURHA BEIRUTISSA voisi kelvata jännitysdekkarin nimeksi, mutta tämän päivän Libanonissa se on raakaa todellisuutta.

Eilen iltapäivällä 16.00 aikoihin kolme tuntematonta naamiomiestä ajoi autonsa kiinni kristittyjen johtajan, teollisuusministeri Pierre Gemayelin autoon kristittyjen asumassa Beirutin Sin el-Fil´in kaupunginosassa. Miehet ryntäsivät ulos autostaan ja ampuivat äänenvaimentajilla varustetuilla automaattikivääreillään lähietäisyydeltä kahdeksan luotia avutonta Gemayelia kohti. Hän sai useita luoteja päähänsä ja kuoli sairaalaan vietynä. Pierre Gemayel oli viides murhattu poliitikko Libanonissa, lisäksi kolme muuta poliitikkoa haavoittui epäonnistuneissa murhayrityksissä. Murha tehtiin vain päivä sen jälkeen, kun Libanonin hallitus päätti asettaa tribunaalin käsittelemään viime vuonna tapahtunutta Rafik Haririn murhaa. YK:n turvallisuusneuvosto vahvisti eilen Libanonin hallituksen päätöksen.

POLIITTISET TARKKAILIJAT ovat yrittäneet selvittää, ketkä olivat murhan takana ja mikä oli sen motiivina.

Yleisin syytös kohdistuu Syyrian johtoon, jota syytetään myös Haririn murhasta. Tarkkailijat uskovat, että USA:n ja Englannin lieventynyt kanta Syyriaa ja Irania kohtaan on rohkaissut Syyrian presidentti Bashar Assadia puuttumaan näkyvästi Libanonin asioihin. Syyrian intressinä on aiheuttaa sekasortoa Libanonin sisällä, mikä antaisi sille aiheen lähettää sotilaitaan taistelevien osapuolten väliin. Syyria veti joukkonsa pois Libanonista ulkomaisen painostuksen alaisena, mutta se haluaa saada Libanonin uudelleen valvontaansa. Syyrian salaisen palvelun joukkoja jäi Libanoniin, jossa ne ovat soluttautuneet Libanonin turvallisuuspalvelun ja poliittisten järjestöjen sisään. Niiden tarkoituksena on raivata pois Syyrian vastaiset ainekset Libanonista, mistä Gemayelin murha voi olla yksi esimerkki. Gemayel kuului Syyrian vastaiseen koaliittioon.

TOINEN EPÄILTY on Hizbullah ja sen tukija Iran. Hizbullah katsoo voittaneensa Libanonin sota II:n ja haluaa, että sille annetaan voittajalle kuuluva palkkio. Libanonin valtiosäännön mukaan kolmannes hallituksen jäsenistä pystyy estämään hallituksen päätösten toteuttamisen, ja Hizbullah tähtää juuri tähän.

Tarkkailijat uskovat, ettei Hizbullah ole vielä tarpeeksi tointunut sodan menetyksistä eikä siksi halua sisällissotaa. Se pyrkii käyttämään ”demokraattisia” keinoja valtansa vahvistamiseksi.

ISRAELISSA SEURATAAN huolestuneina Libanonin tilannetta. Israelin intressissä ei ole sisällissota tai hallitsematon väkivalta sen naapurivaltiossa. Israelilla on tarpeeksi ongelmia omasta takaa. Olmertin hallitus on osoittanut kyvyttömyytensä ja kokemattomuutensa kriisitilanteissa, minkä johdosta maan sisällä käydään tuskallista itsetutkistelua, mikä meni pieleen ja miksi. Israelin mahtava ja luovasta ajattelusta kuuluisa armeija on pahasti rampautunut ja etsii tietä palauttaa entinen suuruus. Armeijan suosio ei kuitenkaan ole vähentynyt asevelvollisten parissa, mistä on osoituksena halukkaitten runsaus ja nimenomaan vaarallisimpina pidettyihin joukko-osastoihin. Armeijan maine kärsi pahoin Gazan ja Samarian pohjoisosan evakuoinnista sekä Amonan tuhoamisesta, joihin armeijan yksiköitä osallistui.

ISRAELIN PUOLUSTUSMINISTERI Amir Peretz on näkyvästi esillä lehtien palstoilla, mutta ei myönteisesti. Jotkut tarkkailijat ovat todenneet, että jokainen päivä, minkä Peretz jatkaa puolustusministerinä, lisää hänen naurettavuuttaan ja näyttää entistä selvemmin hänen sopimattomuutensa toimia armeijan johdossa.

Olmertin kanslian mukaan on vain ajan kysymys, koska Peretz pakotetaan luopumaan paikastaan ja hänen tilalleen valitaan pätevä asiantuntija, joista näkyvin on kenraali Gabi Ashkenazi, jonka Sharon syrjäytti valitessaan Dan Halutzin IDF:n yleisesikuntapäälliköksi. Hän toimii puolustusministeriön kansliapäällikkönä.

MITEN LOPETTAA Kassam-rakettien tuli Gazasta Israeliin? on Israelin sotilaallisen johdon kiperin kysymys.

Jotkut tarkkailijat ovat huomioineet, että armeijalla olisi ollut useita tilaisuuksia puuttua tilanteeseen ratkaisevasti, mutta poliittisen johdon arkuuden ja päättämättömyyden takia siihen ei ole annettu lupaa.

Kaiken taustalla lienee ollut epätodellinen haavekuva, että palestiinalaisten poliittinen johto pystyisi saamaan tilanteen hallintaansa, ja että kärsivällisyydellä saadaan aikaan sopimukset pitävästä tulitauosta ennen lopullisia rauhanneuvotteluja. Tätä voisi kutsua myöntyvyyspolitiikaksi, joka on saamassa huolestuttavasti sijaa myös maailman ja erityisesti länsivaltojen yleisessä suhtautumisessa Lähi Idän tilanteeseen. Israelissa tämä politiikka toi tuhoisat Oslon sopimukset, runsaasti yli tuhat israelilaisuhria ja useita tuhansia vammautuneita, palestiinalaisten puolella uhriluvut ovat runsaasti kaksinkertaiset, sekä lopulta lukemattomien haaveitten murskautumisten jälkeen terrorijärjestö Hamasin nousemisen palestiinalaisten hallitusvaltaan, jonka päämääränä on Israelin tuhoaminen ilman kompromisseja.

OSLON SOPIMUSTEN laatijat ja heidän seuraajansa eivät vieläkään tunnusta kohtalokkaita virheitään, vaan edelleen uskovat asiansa oikeutukseen ja ovat valmiit yksipuolisiin maan luovutuksiin. Olmertin hallituksen ministerit ovat todenneet, että Olmertin suuri ”realignment” suunnitelma hyllytettiin toistaiseksi, mutta ettei siitä ole suinkaan luovuttu. Vain ajankohta ei nyt ole sopiva, sanovat Olmert ja ulkoministeri Tzipi Livni, ja että maan yksipuolinen luovuttaminen tähtää kahden valtion muodostamiseen Jordanjoen länsipuolelle.

IDF:N SOTILASJOHTAJAT ovat ilmoittaneet, että heidän suosituksensa on kahdesta suuresta operaatiosta.

Toisessa operaatiossa miehitetään pohjoiset ja keskeiset osat Gazan alueesta, ellei sitten koko aluetta, jossa suoritetaan täydellinen terrorijärjestöjen hajottaminen, aseitten ja pommien valmistamisen lopettaminen sekä pommiverstaitten ja varastojen tuhoaminen, eli käytännössä palestiinalaisten riisuminen aseista. Israel on seurannut tumput suorana Abbasin toivottomia yrityksiä rauhan palauttamiseksi Gazaan.

Toisessa operaatiossa miehitettäisiin uudelleen Philadelphia-käytävä Egyptin ja Gazan rajalla, tuhottaisiin sinne kaivetut salakuljetustunnelit ja rakennettaisiin koko rajan pituudelta vedellä täytetty kanaali, jolla pystyttäisiin estämään uusien tunneleitten kaivaminen.

Armeijalla on tiettävästi laadittu tämän suuntaisia suunnitelmia, mutta Olmert on pahin kanto kaskessa, kuten hän oli Libanonin sota II:n aikana, puuttuen armeijan operatiivisiin päätöksiin ja aiheuttaen sillä tarpeettomia sotilaitten menetyksiä. Tätä Olmert ei ole suostunut tunnustamaan.

KASSAM-RAKETTI räjähti Sderotissa aivan peruskoulun vieressä 07.30 tänä aamuna, vain hetkeä ennen koulujen alkamista. Kolme muuta rakettia putosi Sderotin alueelle. Useita ihmisiä hoidettiin shokin vuoksi.

Eilen palestiinalaiset ampuivat kaikkiaan 13 Kassam-rakettia Gazasta Israelin puolelle. Yksi raketti osui teollisuuslaitokseen Sderotissa haavoittaen neljää työntekijää, joista yksi kuoli sairaalassa. Teollisuuslaitos syttyi tuleen. Toinen raketti hajotti omakotitalon Sderotissa. YK:n ihmisoikeuskomissaari Louise Arbour oli juuri silloin vierailulla Sderotissa, mutta raivostuneet työntekijät ajoivat hänet pois alueelta. Hän oli vieraillut Beit Hanoussa, jossa hän esitti Israelia tuomitsevan lausuntonsa, mikä raivostutti Sderotin työntekijät.

Louise Arbour kieltäytyi tapaamasta kolmen kaapatun israelilaissotilaan omaisia.

Sderotin koululaisista puolet ovat jääneet pois tunneiltaan, eivätkä vanhemmat uskalla lähettää lapsiaan leikkipuistoihin tai kouluihin, joitten kattoja ei ole vahvistettu.

ISRAELIN KORKEIN OIKEUS julkisti eilen päätöksen, jonka mukaan ulkomailla solmitut saman sukupuolen väliset liitot tulee merkitä valtion viralliseen rekisteriin.

Uskonnollisia puolueita edustavat kansanedustajat ovat kauhuissaan päätöksestä, koska he katsovat tämän hajottavan perhesiteitä. He katsovat, että eroava oikeuden presidentti Aharon Barak halusi jättää ennen lopullista eroaan oikeudesta Israelin kansalle lahjan, joka merkitsee perheen tuhoamista. ”Mutta olihan oikeusistuimia Sodomassa ja Gomorrassakin”, he toteavat kyynisesti. Samaa sukupuolta olevat, ainakin yhden lapsen, parit saavat asumisoikeusetuuden vuodesta 2005 lähtien, mutta ”avioliittoa” ei ole sallittu.

Vasemmistopuolueet ovat kiitelleet oikeuden päätöstä, koska se heidän mielestään kohentaa homojen ja lesbojen oikeusturvaa ja ”nostaa Israelin modernin länsimaan asemaan”.

KYLMÄ RAUHA Egyptin ja Israelin välillä solmittiin 1979. Sekä pääministeri Begin että USA:n presidentti Jimmy Carter maalailivat ruusuisia kuvia, miten saavutettu ”historiallinen suunnanmuutos aloittaisi uuden aikakauden, jossa väkivalta ei enää hallitsisi Lähi Itää”. Silloin kuviteltiin, että solmitut sopimukset arabi-diktaattorien hallitusten kanssa pystyisivät vakuuttamaan massat luopumaan haaveistaan Israelin tuhoamiseksi; että sopimukset olisivat pysyviä; että toiset arabimaat seuraisivat esimerkkiä; ja että sota voidaan lopettaa mieluummin neuvottelujen kuin toisen osapuolen antautumisen kautta. Nämä haavekuvat ovat varoituksina uusille sopimuksille, ettei toistettaisi entisiä virheitä.

Daniel Pipes käsittelee asiaa artikkelissaan, jossa hän kertoo asuessaan Egyptissä ennen 1979 rauhansopimusta, ettei Israel juuri ollut aiheena ihmisten jokapäiväisissä puheissa.

Nyt Israel on esillä jatkuvasti rajuine Israelin vastaisine mielenosoituksineen. Lisäksi Egypti on käyttänyt kuluneet vuosikymmenet valtavaan aseistautumiseen. Sen pysyvä armeija on kaksinkertainen Israelin armeijaan verraten ja kymmenes pysyvä armeija maailmassa.

Egypti ostaa vuosittain aseita 6.5 miljardilla USD, Israel 4.4 miljardilla, Saudi Arabia 3.8 miljardilla USD. Egyptin asehankinnat ovat kolmanneksi suurimmat kehitysmaissa Kiinan ja Intian jälkeen.

Kansanedustaja Yuval Sreinitz arvioi, että 90 % palestiinalaisten aseista tulee Egyptistä, ja 92 % egyptiläisistä pitää Israelia vihollisvaltiona. Egyptin johtava demokraattinen järjestö Kafiya kerää miljoonaa allekirjoitusta vaatimukselleen, että maaliskuun 1979 rauhansopimus Israelin kanssa tulee mitätöidä.

(Jpost 22.11.06 Daniel Pipes: Lessons From a Cold Peace)

ISRAELIN PUOLUEITTEN KANNATUS on Yedioth Ahronoth lehden mukaan seuraava:

Likud 20 edustajaa (12); Kadima 15 (29); Labour 15 (19); Gaydamak 13; Shass 11 (12); Israel Beiteinu 10; Meretz 8; Gil eläkeläiset 3 (7) edustajapaikkaa Knessetiin.