Make your own free website on Tripod.com

KULTTUURIEN SOTA

Länsivalloissa oin huolellisesti pyritty välttämään luokittelemasta radikaalin islamin ja kristillisen länsimaailman välistä vastakkainasettelua kulttuurien väliseksi sodaksi. Toisaalta koko nykyistä kriisiä, joksi useimmat tarkkailijat sitä kuitenkin kutsuvat, on pyritty länsimaailmassa vähättelemään ja todetaan, että kysymys on muutamista radikaalista muhamettilaisista ryhmistä, jotka ovat kaapannet islamin ja toimivat sen nimissä. Tämän ideologian mukaan he eivät edusta koko muslimimaailmaa vaan pientä osaa siitä.

Tämä luonnehdinta on lähtöisin länsimaisesta ajattelutavasta eikä välttämättä edusta sitä, miten muslimi asian näkee. Tässä piilee suuri vaara, koska länsimaailma ei osaa asennoitua oikein sotaan, jota se jo käy.

Muhamettilaisuus on valtauskontona tietenkin monissa muissakin kuin arabimaissa, ja valtaosa muslimeista ei ole arabeja. Mutta arabikulttuuri on olennainen ja erottamaton osa muhamettilaisuutta ja kulkee sen mukana sävyttäen sitä kaikissa maissa, joihin se on juurtunut.

Arabifilosofiaan kuuluu eräänlainen irrationaalisuus. Tämä ilmenee esim. siinä, että arabeilla mennyt aika on osa tätä aikaa, historian vuosisadat eivät ole erottavia vaan yhdistäviä tekijöitä. Myös tulevaisuus on osa nykyisyyttä. Täten kuvaukset paratiisin ihanuuksista, sen tarjoamista lihallisista nautinnoista ja suloisesti virtaavista vesistä ovat osa nykyisyyttä. Aito arabimuslimi elää jo paratiisiaikaa antautuessaan hengenvaaralliseen ellei peräti varman kuoleman aiheuttavaan tehtävään itsemurhaterroristina. Tämä selittää myös osaltaan koraanissa olevat historialliset sekavuudet, jotka voivat häiritä länsimaista lukijaa mutta eivät välttämättä arabimuslimia.

Muslimit surevat aidosti Espanjan alueitten menettämistä, ja monet elävät siellä mielikuvissaan.

Islamin historiassa on monia tapahtumia, joita muslimit muistelevat kaiholla tai suurella surulla.

Lokakuun 10. päivänä 732 käytiin yksi ratkaisevista taisteluista voittamattomina pidettyjen muslimiarmeijoitten ja länsimaisten kristittyjen välillä Toursissa, Ranskassa. Umayyad kalifaatin joukot olivat edenneet Pohjois-Afrikan ja Espanjan kautta Ranskaan, josta he olivat jo vallanneet Bordeauxin, Lyonin, Sensin ja olivat nyt Toursissa. Kristillisen Euroopan kohtalo oli vaarassa.

Muslimien web-sivu käsittelee asiaa nykyisen ramadanin aikana seuraavasti:

Allah oli muinoin selvästi siunannut uskovia monilla voitoilla ramadanin aikana. Valloituksia syvemmälle Ranskaan jatkoi Abdur Rahman, joka oli kaapannut Bordeauxin, Lyonin, Sensin ja lopulta Toursin. Mutta Toursissa alkoi muslimien onni kääntyä. Ramadanin aikana 732 Charles Martelin johtama frankkien armeija voitti Islamin armeijan. Muslimien häviön syynä voidaan nähdä esille purkautuvat syvät sisäiset ongelmat, mukaan lukien berberi- ja arabiryhmien väliset kilpailut ja suunnaton ryöstösaalis, jota he kuljettivat mukanaan edellisistä voitoistaan Ranskassa, mikä rajoitti heidän liikkumisvapauttaan. 

Web-sivun kirjoittaja kertoo sitten, että Loire-joen (Owar) luona kaksi suurta sotajoukkoa sekä kieltä ja tahtoa asettuivat taisteluasemiin toisiaan vastaan. Aber Rahmanin urheat joukot tunkeutuivat syvälle frankkien joukkoihin, jotka taistelivat urhoollisesti auringon laskuun saakka. Seuraavana aamuna taistelut alkoivat uudelleen, mutta muslimit alkoivat huolestua ryöstösaaliinsa turvallisuudesta, joka oli heidän teltoissaan. Sitten levisi  - ehkä perätön – huhu, että kristityt olivat ryöstämässä heidän saalistaan, mikä lopetti taistelut muslimisotilaitten kiirehtiessä suojelemaan ryöstösaalistaan. Muslimit häipyivät taistelusta ryöstösaaliineen.

TOINEN ratkaiseva taistelu kristillisestä Euroopasta käytiin satoja vuosia myöhemmin.

Turkin muhamettilaisuuden omaksuneet Ottomaanit hyökkäsivät kristittyjen länsimaitten tukikohtia vastaan kaikkialla Välimeren alueilla ja valloittivat ne yhden toisensa jälkeen. Heidän strategiansa oli valvoa merta ja kauppateitä ja siten murskata Euroopan laivastot ja sen talous. Vuonna 1522 he ajoivat Pyhän Johanneksen Ritarit Rhodokselta. Vuonna 1529 he kolkuttelivat Viinin portteja. Vuonna 1570 he piirittivät Kyproksen ja kertomuksen mukaan nylkivät elävältä Kyproksen komentajan. Kaikkiaan 12 000 kristittyä kaleeriorjaa souti heidän sotalaivojaan, jotka uhkasivat Eurooppaa. Voittamattomana pidetty muslimilaivasto terrorisoi Italian ja Kreikan rannikkokaupunkeja. Mutta eurooppalaiset valmistautuivat vastaiskuun.

Turkin laivasto kokoontui Ali Pashan johdossa Lepantoon (Korintin lahdessa). Sen tueksi purjehti tunnoton  muhamettilainen merirosvo Uluch Ali laivastonsa kanssa.

Euroopan Pyhän Liiton laivastoon kuuluivat Maltan ritarit, Espanjan, Venetsian ja paavin laivoja, jotka kuuluivat paavi Pius V:lle. Liittoutumaa johtivat Itävallan kuuluisa Don Huan ja yhtä kuuluisa Anrea Dorian.

Arviolta 50 000 merimiestä ja 30 000 sotamiestä taisteli Euroopan puolesta paremmin aseistettua ja vahvempaa Turkin 330 aluksen laivastoa vastaan. Turkin laivojen viireissä oli otteita koraanista; kristittyjen alusten nimet kuvasivat kristittyjen pyhiä henkilöitä: Ylösnoussut Kristus; Venetsian Kristus; Venetsian Enkeli; Pyhä Euphemia ja Venetsian Pyhä Rouva.

Paavi keräsi oman hengellisen armeijansa Vatikaaniin ja kävi hengellistä sodankäyntiä. Hänen kerrotaan nähneen näyssä kristittyjen voiton ja huudahtaneen: Nyt aloitetaan kiitosrukoukset, sillä voitto on saavutettu.

Kristityt joukot menettivät 8000 sotilasta, mutta muslimien tappiot olivat 25 000 miestä. Voittoisat Euroopan kristittyjen joukot vapauttivat kaikki 12 000 kaleeriorjaa.

Muslimit keräsivät uudet joukot vuosikymmenessä uhaten uudelleen Eurooppaa, mutta strateginen voitto oli saavutettu Lepantossa lokakuun 7. päivänä 1571.

Muslimit olivat edelleen sotajalalla, ja vasta vuonna 1683 luovuttuaan Viinin toisesta piirityksestä heidän taistelutahtonsa oli murrettu lopullisesti. Se oli kuitenkin veitsenterällä, sillä Viinin kaupunki oli jo valmistellut antautumiskirjelmän, kun talven tuloa pelkäävät muslimit alkoivat purkaa saartorengastaan. Tästä lähtien 300 vuoden ajan kristillinen maailma kasvoi ja laajentui ja islamilainen maailma pysyi jähmettyneenä, kirjoittaa paavi Benedict XVI kirjassaan ”Ilman Juuria”. Se oli myös alkuna käsitteelle Eurooppa.

EDELLÄ KUVATUT TAISTELUT ovat esikuvallisia omalle ajallemme. Tarkkailijat ovat todenneet, että paavi Benedict XVI on aidosti huolissaan islamin heräämisestä, jota hän ei pidä jonkin radikaaliryhmän toimintana vaan kysymys on koko islamilaisen ja länsimaisen maailman välisen taistelun alkamisesta. Todisteina tästä ovat myös muslimien omat lausunnot, jotka erikoisesti tuodaan esille valtavasti laajenevilla web-sivuilla.

Muslimit puhuvat avoimesti maailmanlaajuisen kalifaatin perustamisesta, jonka pääkaupunkina tulee olemaan Jerusalem, ei Teheran tai Kairo tai Damaskos eikä Mekkakaan, mikä tuntuisi luonnollisemmalta.

Paavi Benedict XVI:n esitelmä Regensburgissa, tanskalaiset karikatyyrit Muhammedista tai Jack Strawn vaatimukset kasvoverhon kieltämisestä, jotka ovat herättäneet maailmanlaajuisen muslimien vihan, ovat vain ilmentymiä tästä uudesta islamin tulemisesta ja länsivaltain puolivillaisesta yrityksestä vedota järkisyihin asiassa, jossa liikutaan uskonnollisen kiihkon alueilla. Eurooppalaisten sovitteleva myöntyminen muslimien vaatimuksiin eurooppalaisessa yhteiskunnassa nähdään jo islamin sharia-lain osittaisena toteutumisena.

Eurooppalaiset ovat tottuneet pitämään erossa uskonnon ja käytännön elämän. Muslimille niillä ei ole mitään eroa, uskonto leimaa aidon muslimin elämää kaikissa hänen toimissaan.

Islamin eteneminen pysähtyi Ranskassa v. 732 sisäisiin riitoihin, kuten muslimit itse asian näkevät.

Al-Qaidan kirjeessä Musab Abu al-Zarqaville kesäkuussa 2006 osoittaa järjestön johdon huolestuneisuuden voitosta Irakissa ja Afganistanissa, ”koska tie on pitkä ja vaikea – eikä vihollinen ole helppo, sillä se on monilukuinen ja vahva ja pystyy aiheuttamaan paljon vahinkoa.” Kirje tuli julkisuuteen 18.09.06. Al-Qaida, kuten valtaosa maailman muslimeista, edustaa sunni-muslimeja.

Teheranissa valtaa pitää toinen muslimisuunta, shia-muslimit, joita sunnit pitävät harhaoppisina eivätkä aina tunnusta, että he ovat aitoja muslimeja. Ne ovat kuitenkin vaaran uhatessa pystyneet poistamaan erimielisyytensä ja toimimaan yhdessä. Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad on noussut taistelemaan koko islamin vallan puolesta. Hän puhuu islamin nimissä, ei shia-mulimien, ja sanoo rakentavansa ydinpommia islamia, ei Irania varten.

Ahmadinejad on avoimesti haastanut USA:n ja Israelin, joita hän pitää islamin pahimpina vihollisina. USA on Suuri Saatana, koska se on maailman ainoa supervalta ja sellaisena pahin este islamin valtapyrkimyksille. Israel on pieni saatana siksi, että koraanin mukaan juutalainen on esteenä nuorukaisen kadonneen 12. imaamin palaamiseksi. Tämä imaami, mahdi eli muslimien messias, palaa tuhoisan sodan jälkeen, yhdistää muslimit ja alistaa koko maailman islamin valtaan. Siitä alkaa maailman hyvinvoinnin kasvaminen ja lopullisen rauhan aika koko maailmalle, shiat opettavat.

(Lähde: www.worldnetdaily.com .Mary Jo Anderson: Ramadan a time of military favour? Clash on civilizations: Battle of Lepanto revisited.)