Make your own free website on Tripod.com

VAALIEN JÄLKITUNNELMIA

Israelin vaalit, joilla kansa valitsi itselleen lainlaatijat ja hallitusmiehet seuraavan neljän vuoden ajaksi, jos ei tule enneaikaisia vaaleja, aiheutti useita muutoksia Israelin poliittiseen sisäilmastoon.

Se lopetti oudon tilanteen Olmertin tilapäisessä hallituksessa, joka ei ollut minkään edustuslaitoksen hyväksymä eikä vahvistama. Sen ainoa peruste oli oikeuskansleri Mazuzin kiemurainen tulkinta pääministeri Sharonin äkillisestä ja odottamattomasta aivoverenvuodosta. Mazuz käytti siitä tulkintaa: ”Sharonin sairaus on tilapäinen kykenemättömyys, jolla on pysyvän kyvyttömyyden tunnuspiirteitä.” Tämä omituinen ja hirviömäinen tulkintamuoto oli Mazuzin mukaan riittävä antamaan Olmertin tilapäiselle hallitukselle laillisuuden leiman. Tämä tarvittiin, koska ilman sitä Sharonin hallitus olisi pitänyt hajottaa ja uusi hallitus olisi pitänyt muodostaa presidentin ja Knessetin yhteisvoimin. Tilanne oli outo eikä kukaan ollut oikein selvillä, miten siinä pitäisi menetellä. Lääkärit olisivat tietenkin voineet antaa oman arvionsa, mutta kukaan ei sitä pyytänyt ja se luultavasti olisi poliittisen paineen alla ollut aivan yhtä pyöreä ja moniselitteinen.

Olmert käytti kuitenkin  täysin rinnoin hyväkseen Sharonin kansansuosiota ja arvovaltaa vaalitaistelussaan, jopa matkien ja imitoiden hänen eleitään ja käyttäytymistään. Olmert myös vakuutti, että Sharon oli asettanut hänet hallituksensa ohjelman jatkajaksi, vaikka hänellä ei ollut mitään näyttöä siitä. Hallitusvastuu oli kuitenkin annettu Sharonille ja Likud-puolueelle, ei siitä eronneelle Kadimalle.

Olmert halusi osoittaa olevansa Sharonin ideologian jatkaja yksipuolisella ja diktatorisella juutalaisten karkottamisella asuinsijoiltaan määräämällä Amonan kukkulalle rakennetun yhdeksän kivitalon purkamisen ja sitä puolustamaan kiirehtineitten isänmaallisten ja idealististen nuorten ja uskonnollisten varttuneen väen väkivaltaisesta karkottamisesta kukkulalta. Olmert halusi käyttää ”rautanyrkkiä”, tässä tapauksessa omaa uskollisinta kansanosaansa vastaan, eikä suostunut neuvotteluratkaisuun. Hänelle ei näyttänyt merkitsevän mitään se kärsimys, mitä operaatio aiheutti sekä siviileille että poliiseille ja sotilaille.

Vaalitaistelunsa aikana Olmert vakuutti, että hän tulee jatkamaan juutalaisten karkottamista Juudean ja Samarian kukkuloilta ja laaksoista. Hän jopa käytti samoja termejä, joita Sharon käytti aikoinaan. Hän puhui ”tuskallisista ratkaisuista”, ikään kuin hänelle olisi sydäntä särkevää luopua noista alueista.

Juudean ja Samarian sydänosien tyhjentäminen juutalaisista on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin Gazan ja Amonan kukkulan tyhjentäminen. Juudean ja Samarian vuonna 1967 sodassa vapautetuilla alueilla asuu kaikkiaan yli 250 000 juutalaista, monet heistä jo kolmatta sukupolvea. Heistä Olmert aikoo karkottaa kodeistaan 65 000 – 85 000 ihmistä; luvut ovat epätäsmällisiä, koska Olmert on ollut tarkoituksellisen epämääräinen esitellessään tyhjennettäviä juutalaiskyliä ja -kaupunkeja.

Olmertin suuri suunnitelma on rakentaa turva-aita mahdollisimman pian erottamaan juutalaiset ja palestiinalaisiksi kutsutut sekakansat toisistaan. Tämän takia kaikki ”aidan väärälle puolelle” jäävät juutalaiset on siirrettävä pois. Sen jälkeen hän sulkee nuo sekalaiset kansat ihmisenkestävän esteen taakse, josta kansainvälinen media käyttää termiä ”muuri”. Sen mukaisesti myös palestiinalaisten työnsaanti Israelista loppuu. Olmert ei ota huomioon sitä, että Katjushat ja Kassamit yltävät kevyesti esteitten yli. 

Olmertin suunnitelma perustuu pelkästään käytännön uskonnollisesta haaveilusta vapaaseen realiteettiin: Israelin maa, joka juutalaisille Jumalan itsensä vannomana annettiin ikuiseksi perintöosaksi, on vain maa siinä missä mikä muu maa hyvänsä. Sitä voidaan ostaa ja myydä ja sillä voidaan spekuloida. Sitä voidaan jopa antaa ilmaiseksi, jos sillä katsotaan voitavan saada joitain muita etuisuuksia.

Olmert totesi erään USA:n matkansa aikana juutalaisille kuulijoilleen, että ”israelilaiset ovat väsyneet taistelemaan, väsyneet voittamaan ja nöyryyttämään vihollisiaan”, jotenkin tähän tapaan joskaan ei aivan näillä sanoilla. Olmertille voitto vihollisesta merkitsi epämukavuutta, ikään kuin hän ei tietäisi, mitä tekisi voitollaan. Siispä parempi olla taistelematta ja voittamatta. Olmertin ideologia on sekoitus äärivasemmiston ja oikeiston ajattelutavasta, jonka tuloksena on tilanne, jonka ministeri Sheetrit puki sanoiksi: ”Kadima on vapaa kaikesta ideologiasta. Se edustaa vasemmistoa, oikeista, keskustaa, uskonnollista väkeä ja mitä vaan.” Olmertin ainoa vaatimus tulevista hallituskumppaneista on, että he tukevat hänen karkotuspolitiikkaansa. Ideologialla ei ole tässä sopassa mitään merkitystä.

PALESTIINALAISET ovat tuominneet Olmertin suunnitelman rasistisena ja vaarallisena. Hamasia edustava PA:n hallituksen pääministeri Ismail Haniyeh tyrmää sen ja varoittaa, että jos Olmert ei suostu neuvottelemaan hänen kanssaan, hän päästää Hamasin verikoirat irti, joita he ovat pidätelleet ja lihottaneet muutaman kuukauden ajan, mutta samalla pitäneet huolen niiden kouluttamisesta ja aseistamisesta.

Gazan alueelle on salakuljetettu aseita Gazan evakuoinnin jälkeen määriä, joitten suuruudesta kukaan ei liene täysin tietoinen. Viimeisenä Islamic Jihad esitteli Haniyehille ylpeänä tehokkaimman aseensa: Venäläis-valmisteisen Katjusha-raketinheittimen, jolla pystyy ampumaan useita raketteja samaan aikaan. Niiden kantomatka on 18-30 km, joten niillä yltää Ashkeloniin, Ashdodiin, Netvotiin, Sderotiin ja lukuisiin kyliin ja kibbutseihin Gazan rajan tuntumassa. Yksi raketti kuljettaa 17 kiloa räjähdysainetta.

Vaikka eräs henkilö totesi vaalien tulosten tultua selviksi, että juutalaiset ovat hulluja, he onneksi olivat sen verran järkeviä, etteivät antaneet Olmertille yli 45 kansanedustajaa, kuten hän toivoi voidakseen vapaammin valita kumppaninsa. Nyt hänen on pakko hakea tukea muualtakin kuin arabeilta ja äärivasemmistolta.

Laiha lohdutus, mutta lohdutus kuitenkin.

IRANIN POMMI

Maailman kansat ovat hämmästyneinä ja epäuskoisina seuranneet Iranin presidentin Mahmoud Ahmadinejadin avointa kapinaa Yhdysvaltain hegemoniaa vastaan. Miten on mahdollista, että valtio, jolla on tosin yli 70 miljoonaa asukasta ja maailman kolmanneksi suurimmat öljyvarat, mutta joka on teknisesti sittenkin luettava lähinnä kehitysmaihin, uskaltaa käyttää sellaista kieltä kuin hän on käyttänyt?

YK:n turvallisuusneuvosto on käsitellyt Iranin ydinohjelmaa ja antanut sille kuukauden aikaa luopua jääräpäisestä asenteestaan ja suostua IAEA:n tarkkailuun. Mutta mitä sen jälkeen? Pakotteet ovat ilmeisesti seuraava askel, mutta voidaanko sillä estää Iranin fanaattisen uskonnollisen johdon haaveet omasta, eli Islamin omasta, ydinpommista, jolla Israel voidaan hävittää ja juutalaiskysymys ratkaista lopullisesti, mikä Hitleriltä jäi pahasti kesken, koska Hitler ehti tuhota vasta Euroopan juutalaiset?

Iran on aloittanut oman öljypolitiikkansa tässä kuussa. Siitä käytetään nimitystä IOB, Iranin öljypörssi. Sen tarkoituksena on särkeä USA:n ja suurten öljy-yhtiöitten monopoli maailman markkinoilla ja perustaa öljy-markkinat Euroon Dollarin asemesta. Jos suunnitelma onnistuu, seuraukset voivat olla tuhoisia USA:n taloudelle ja sen mahtiasemalle maailman valtioitten joukossa. Sikäli kuin tiedetään, monet maat sekä Lähi Idässä että Kiina, Venäjä ja Japani mutta myös Keski-Amerikan ja Afrikan öljyä tuottavat maat ovat erittäin kiinnostuneita tästä mahdollisuudesta päästäkseen eroon ylisuurista dollarivaroistaan.

Mutta Iranin mullaheille tämä on vain väline, ei päämäärä. Heidän päämääränsä ovat paljon jalommat ja suuremmat. Iranin shiat odottavat omaa messiasta, mahdia. Lapsena kadonnut 12. kalifi tulee ja perustaa valtakunnan, joka yhdistää kaikki muslimimaat yhteisen kalifin johdon alle. Tämä mahdi uudistaa ja puhdistaa muhamettilaisuuden ja aloittaa uuden maailmanvalloituksen, joka väsähti jossain vaiheessa alun voittamattomalta näyttävän maailman valloituksen jälkeen.

Yksityinen ihminen on tässä taistelussa merkityksetön ilman hänelle uskottua tehtävää. Täten pommivyönsä uumilleen sitova terroristi uhraa itsensä ilomielin tietäessään olevansa osa suurta suunnitelmaa.

Täten Hamasin uusi Palestiinan hallitus sanoo ylpeänä seuraavansa Rantisin esimerkkiä, joka sai surmansa IAF:n helikopterista ammutusta täsmäohjuksesta.

Ahmadinejad laskee, että Israelin tuhoamiseksi riittää yksi ydinpommi, islamin tuhoamiseksi tarvitaan monikertainen määrä. Mutta mitä siitä, jos muhamettilainen saa surmansa Allahin hyväksi, hänhän pääsee suoraan paratiisiin omimaan kaiken sen, mitä hänelle luvattiin, paratiisiolot ja puhtaat neitsyet.

PROFEETTA DANIEL käyttää puhuessaan kansanjohtajasta, joka hyökkää Israeliin maailmanaikojen loppu-puolella, termiä Pohjolan Kuningas. Tätä ilmaisua on yritetty sovittaa milloin mihinkin kansaan ja sen johtajaan. Kun Daniel profetoi, hän oli Persian valtakunnan tärkeä ja huomattava virkamies. Hän ei voinut käyttää maansa yksinvaltiaan arvonimeä kirjoittaessaan profetiaansa. Siksi hän käytti termiä Pohjolan kuningas.

Samoihin aikoihin, kun Daniel toimi Iranissa, Egypti kuului Persian valtakuntaan. Sen käskynhaltijoina toimivat egyptiläiset, jotka vastasivat myös persialaisten valloittajien Egyptissä omistamista tiluksista ja liikeyrityksistä. Yhteys hoidettiin kirjeitse, joita on säilynyt jälkipolville. Egyptiläisille näyttää ollen ylivoimaista käyttää persialaisista hallitsijoista heidän omia nimiään, jonka vuoksi he käyttävät Persian hallitsijasta aikamme historioitsijoiden harmiksi nimeä Pohjolan Kuningas. Tästä kertoo Velikovsly teoksessaan ”People of the Sea”, sivuilla 96-104. Silloin elettiin Gambysen, Dariuksen ja Xerxesin aikaa.

Tämän perusteella voisimme ymmärtää, että Daniel viittasi profetiassaan Persian tulevaan hallitsijaan, josta hän varovaisuussyistä käyttää nimeä Pohjolan kuningas. (Dan.11:6, 40) Kuten tiedämme, muinaista Persian valtakuntaa vastaa maantieteellisesti nykyinen Iran.

Tulen ehkä kehittelemään asiaa myöhemmin, tämä vain vinkkinä Raamatun tutkijoille.

Kastel 30.03.06

Gabriel.