Muhamettilaisuus.

Artikkeli on lainattu kirjasta israel valinkauhassa.

Kulttuuritausta.

Jazirat al-Arab, Arabien saaret, kuten Arabian niemimaata kutsutaan erään esiseemiläisen heimon mukaan, on sisäosiltaan ollut lähes asumatonta ja tuntematonta erämaata ja hiekkadyynejä meidän päiviimme saakka. Pysyvä asutus, joka osin voidaan ajoittaa 5 000 vuoden ikäiseksi, oli keskittynyt niemimaan reunaosiin. Kukaan ei ollut kiinnostunut vihamielisestä ympäristöstä, jollaisena sen keskiosat tunnettiin. Sen kautta kulki kuitenkin tärkeitä kauppareittejä, joista tunnetuimpia oli maustetien nimellä kulkenut. Tien varrella oli joitakin keidaspaikkoja, joista tunnetuimmat olivat Mekka ja siitä Damaskon suuntaan nelisensataa kilometriä pohjoiseen sijaitseva Yathrib. Mekkan asukkaiden tärkein tulolähde vaatimattomien taateliviljelmien ja naapuriheimojen alueille tapahtuvien ryöstöretkien ohella oli kaupankäynti kaupungissa levähtävien ja matkavarusteitaan täydentävien kaupustelijoiden kanssa. Matkaajien uskonnollisia tarpeita varten kaupunkiin oli pystytetty pyhättö, Ka´aba (kuutio), jonne oli kerätty yli 360 kivestä, keramiikasta, puusta tai muusta materiaalista tehtyä jumalankuvaa. Jokainen löysi sieltä omansa ja jos jokin puuttui, sellainen lisättiin kokoelmaan.

QURAISHHEIMO.

Quraish heimon velvollisuutena oli pyhätön ja sinne kerättyjen jumalankuvien hoito. Quraish heimo oli arvostettu ja kuului kaupungin ylhäisöön. Niemimaan paimentolaisasukkaat kesyttivät dromedaarin, kamelin, tutkijoiden mukaan 1500 – 1200 eKr. Se olikin karavaanien tärkein kuormajuhta kestävänä ja vähään tyytyvänä eläimenä. Kaupustelijat toivat eteläisestä arabiasta hajusteita, mausteita, kultaa ja muita arvometalleita Välimeren alueille ja Eurooppaan. Midianilaiset ja amalekilaiset olivat näitä kamelinkasvattajia ja kauppiaita, jotka mainitaan Vanhan Testamentin Tuomarinkirjoissa. Toiset kauppatiet kulkivat hedelmällisen kuunsirpin kautta Kaksoisvirtain maahan, jota asuttivat sumerilaiset n. 4000 vuotta eKr., akkadilaiset, assyrialaiset ja babylonialaiset, sekä Intian saaristoon ja Afrikkaan.

Arabitutkijoiden mukaan eteläiset arabit, todelliset arabit, polveutuvat muinaisesta esi-isästä nimetään Qahtan. Pohjoiset arabit, arabilaistuneet arabit, polveutuvat esi-isästä nimeltä Adnan. Nämä tiedot ovat kulkeutuneet suullisina polvelta toiselle. Erään tradition mukaan sana arabi tarkoittaa puhua tai lausua. Nykykielessä arabilla tarkoitetaan telttaryhmää.

SABATEALAISET JA SLEBSIT.

Ennen islamin aikaa arabian niemimaan eteläosissa asui sabatealaisia. Assyrialaisissa kirjoituksissa heidän kerrotaan lähettäneen veroja assyrialaiselle kuninkaalle n. 700 eKr. Rooman vallan aikana kirjailija Pliny Vanhempi tapasi varakkaita sabatealaisia Jemenin rannikolla. Roomalaiset kutsuivat aluetta nimellä Arabia Felix, Onnellinen Arabia. Sabatealaisten kirjoituksista on voitu päätellä, että heillä oli rodullisia tai kulttuuriyhteyksiä Kaksoisvirran maan seemiläisiin kansoihin. Sabatealaisten pääkaupunki Ma´rib sijaitsi Wadi Adhanan jokialueella. Rakennetun suuren padon ansiosta jokialue muodostettiin hedelmälliseksi maanviljelysalueeksi. Noin v. 600 pato murtui eikä sitä ole voitu korjata. Se myöskin raunioitti sabatealaisten maanviljelyksen. Kristuksen syntymän aikoihin sabatealaisten kirjoitukset mainitsevat arabit, joilla he tarkoittivat beduiineja. Sabatealaiset olivat rakentajakansaa, joiden suuret temppelit ajoittuvat Salomon aikaan Israelissa. He palvoivat kolmea jumalaa: Athar oli Venus jumala, aurinko oli naispuolinen ja kuu miespuolinen jumala. Rahman armollinen tuli myöhemmin ainoaksi palvonnan kohteeksi, kunnes juutalaiset ja kristityt toivat heprealaisten Jumalan palvonnan kohteeksi. Jotkut juutalaisuuteen kääntyneet kuitenkin palvoivat uutta Jumalaa nimellä Rahman. Heillä on myös ollut käsite ”pyhä sota” uskonsa puolustamiseksi tai levittämiseksi. Kreikkalainen ja bysanttilainen kulttuuri levittäytyi sabatealaisten alueille.

Kuudennella vuosisadalla Najran kaupungin verilöylyssä teloitettiin joukko kristittyjä, kertomuksen mukaan juutalaisuuteen kääntyneen paikalliskuninkaan toimesta. Bysantin toivomuksesta Etiopia valloitti sabatealaisten alueet, kunnes ne joutuivat Persian vaikutuspiiriin vuoden 600 jälkeen.

Arabian niemimaalla asui kiertävä heimo Sulubbat tai Slebsit. He kasvattavat Arabian valkoisia aaseja. He olivat metsästäjiä ja kerrotaan jopa beduiinien käyttäneen heitä oppaina tiettömissä erämaissa. Sulubbat olivat kiertäviä peltiseppiä, ”kattilanpaikkaajia”, joiden palvelukset olivat niin arvokkaita, että heitä pidettiin koskemattomina. He kuitenkin joutuivat maksamaan suojelurahaa ”jalommille” heimoille, jotka tekivät ryöstöretkiä ja taistelivat keskenään.

BEDUIINIT.

Arabian erämaiden tunnetuimmat paimentolaiset olivat kuitenkin beduiiniheimot, jotka liikkuivat telttoineen ja karjoineen Saban ja Hedelmällisen kuunsirpin välillä rajoista piittaamatta omien mieltymystensä mukaan. He pitivät itseään todellisina arabeina ja halveksivat kaikkia ”paikallaan pysytteleviä”, kuten maanviljelijöitä ja eri ammattien harjoittajia. Heidän kulttuuriaan voidaan pitää kehittymättömänä, mutta ”tietämättömyyden aikana” ennen islamin nousua nämä erämaan paimentolaiset olivat kehittäneet perinnön, jonka vaikutus ulottui arabeihin kaikkialla: rytmin ja arabialaisen runouden kielen. Kuvataiteissa, keramiikassa ja musiikissa kiihottavine tansseineen arabi voi tuoda esille sisäiset tuntemuksensa, mutta sanataide ja esittävät kertomukset muodostavat kuitenkin tärkeimmän väylän arabille hänen tunteittensa esittämiseksi. Ennen islamin aikaa oli kaksi kertomuksen lajia: Aiempi lyhyt välitön säe, joka ylisti heimoa, eläintä tai henkilöä tai kirjoitettu säe kutsuna sotaan tai kostoretkelle. Omien ylistäminen ja vihollisen halventaminen olivat osa teemaa. Toinen pitempi kertomus perustui määrättyyn muotoon, käsittäen 60 – 100 riviä. Se voi kertoa muistoista hävitetyn alueen vierellä, kertoen ihmisistä ja tapahtumista ennen hävitystä. Niissä usein toistui kipeitäkin muistoja rakkauskohtauksista, jotka elegisesti kertoivat eron haikeudesta heimon jatkaessa uusille laidunmaille. Usein kertoja keskittyi matkan aikana hevosen tai kamelin yksityiskohtien kuvailemiseen, verraten niiden vauhtia ja ominaisuuksia. Kertomusten esittäjät olivat usein puoliammattilaisia. Heitä kutsuttiin nimellä Sha´ir, se joka tietää. Sana on sukua heprean sanalle seer, näkijä, antaen vihjeen siitä, että esittäjää pidettiin yliluonnollisesti virittyneenä.

Beduiinirunoudesta on säilynyt kirjoitettuna vain palasia. Suurin osa on ollut esittäjien muistissa, josta osa häviää kertojan kuollessa. Osa kertomuksista oli Arabian juutalaisten sepittämiä, jotka lauloivat samassa pakanallisessa hengessä. Jotkut kertomukset käsittelivät metsästystä, toiset satiirisia aiheita, joskus johtajien suureksi harmiksi. Uskonnolliset aiheet käsittelivät epäilyä ja spekulaatioita. Propaganda ja sarkasmi olivat myös aiheina.

Muhammed tunsi tulleensa siinä määrin loukatuksi kolmen pakanallisen runoilijan toimesta Medinassa, että hän käski tappaa heidät. Koska kertomuksen kukin säe oli oma kokonaisuutensa, niitä voitiin poistaa ja lisätä myöhemmin kokonaisuuden siitä kärsimättä.

Beduiinin tärkeimpänä velvollisuutena oli uskollisuus perhettä, klaania ja heimoa kohtaan. Tämä oli ehdoton, koska erämaan rajuissa olosuhteissa yksinjääminen tiesi kuolemaa tai joutumista toisen heimon orjaksi. Uskonto oli beduiinin elämässä vasta toisella sijalla. Hänen pelonsekainen uskonsa kohdistui kiviin ja lähteisiin, keitaisiin ja pyhiin puihin, joihin uhrit sidottiin. Mekkan lähde Bi´r Zamzam lähellä Ka´abaa oli pyhä. Ka´aban pyhäkössä oli Quraish heimon pyhä kivi, musta meteoriitti, jota palvottiin ja suudeltiin. Beduiinit uskoivat demonisiin henkiin (jinn) ja yliluonnollisiin olentoihin. Heimoyhteys ja kunnia olivat yksityisen heimon jäsenen voimanlähde.

Beduiiniheimon kesken vallitsi eräänlainen demokratia. Heimopäällikkö, sheikki, teki päätökset, mutta kuka tahansa voi puhua hänelle kuten vertaiselleen, myös heimon orjat, joita pidettiin ”talon lapsina”. Pahoin kohdeltu vaimo voi jättää puolisonsa ja perheen tyttö valitsi itse puolisonsa. Naisen satiiria pelättiin, koska ”naisen kieli on monta kertaa terävämpi kuin miehen”. Taisteluissa vangitut naiset ja lapset olivat heimon omaisuutta, joita voitiin ostaa ja myydä ellei heitä lunastettu. Suojelua tarvitseva mies tai vapautettu orja voivat tulla heimon asiakkaiksi, mawla, maksua vastaan. Verikosto oli yleinen. Loukannutta heimoa ei kuitenkaan välttämättä hävitetty, vaan etsittiin välittäjä, hakam, sopimaan riitaisuudet. Muhammed itse joutui esiintymään tällaisena Medinassa. Usein riidat kuitenkin ratkaistiin näyttävässä taistelussa, razzia, jota heimopäällikkö itse johti. Paikka ja aika sovittiin etukäteen ja petos tai huijaaminen oli sallittua, joskaan ei kunniallista. Näissä mittelöissä kameli oli ratkaisevan tärkeä, josta käytettiin yli tuhat nimeä, kuten miekastakin.

Beduiinit kasvattivat myös arabialaisia hevosia, mutta ne olivat lähes käyttökelvottomia erämaassa.

YHTEYS KREIKAN JA ROOMAN KANSSA.

Kreikkalainen ja roomalainen kulttuuri levisi myös Arabian erämaihin. Kuuluisat nabatealaiset tunkeutuivat länteen 200 vuoden tienoilla eKr. tullen roomalaisten liittolaisiksi. Heidän kauttaan hellenistinen kulttuuri levisi kauas Arabian sisämaahan. Roomalainen kenraali Aelius Gallus teki v. 24 eKr. keisari Augustuksen käskystä tutkimusretken Jemeniin, mutta hän joutui perääntymään. Rooman hajottua ja alueen mahtivaltioiden Bysantin ja Persian kulutettua voimansa keskinäisissä taisteluissa ilman ratkaisua silloinen maailma oli valmistautumassa uuteen, jota oudoksuen odotettiin ja pelättiin. Siitä kertoivat sekä juutalaiset että kristityt piirit arabien lisäksi. Huhut ja ennustukset kulkeutuivat karavaanien mukana alueelta toiselle ja niistä keskusteltiin ja tehtiin arvioita myös Mekkan ja Yatribin kauppakojuissa. Yatribissa oli varsin lukuisa juutalaisyhteisö. Heitä oli muuttanut sinne, erikoisesti keisari Hadrianin ajettua juutalaiset maanpakoon Juudasta, kolmesta juutalaissuvusta, mukana leeviläisiä pappeja. Kristittyjä paimentolaisia siellä oli myös. He olivat gnostilaista nestorilaislahkoa edustavia. He uskoivat tietoon, joka oli annettu suoraan taivaasta. He eivät uskoneet Jeesuksen jumaluuteen. Muhammed sai heiltä vaikutteita omaan uskontoonsa. Tavalliseen erämaan beduiiniin kumpikaan näistä vieraista opeista ei tehnyt juuri mitään vaikutusta, vaikkakin hän suhtautui niihin sopuisasti. Arabit kokoontuivat vuosittaisiin kauppa festifaaleihinsa Mekkaan, joihin kuuluivat uhkapelit, laulut, tanssit, viini ja naiset. Naisorjia ostettiin ja myytiin siinä missä kameleita ja karjaa.

Muhammed.

Abulgasim Muhammed ibn Abdullah ibn Abd al-Muttalib ibn Hashim, lyhyesti Muhammed, Suuresti Kunnioitettu, syntyi Mekkassa vuonna 570. Hänen isänsä, Abd Allah, kuoli ennen pojan syntymää ja hänen äitinsä Aminah kuusi vuotta myöhemmin. Isä kuului kunnioitettuun Quraish heimoon, jonka velvollisuutena oli Ka´aban pyhätön ja sen jumalankuvien hoito ja valvonta. Orpo Muhammed, jonka alkuperäistä nimeä ei ole tallennettu, joutui isoisänsä Abd al-Muttalibin ja myöhemmin setänsä Abu Talibin hoitoon, molemmat Hashim klaanin jäseniä Quraish heimossa. Klaanin kärsittyä odottamattomia taloudellisia vaikeuksia poika annettiin beduiinihoitajan Haliman kasvatettavaksi. Tämä aika beduiiniheimon mukana sen taivaltaessa tiettömässä erämaassa, jossa kangastukset, oudot äänet, poikkeavan muotoiset kalliot ja puut kiihottivat heidän taikauskoaan ja pelkoaan, oli ratkaisevan tärkeä Muhammedin myöhemmälle kehitykselle.

LAPSUUS.

Muhammedin elämä lienee noudatellut samoja polkuja kuten muidenkin köyhien arabipoikien. Hän paimensi lampaita ja vuohia kaupungin viereisillä kukkuloilla. Iltaisin hän varmaan puikahti markkinapaikkoihin ja kojuihin kuunnellen silmät suurina kertomuksia ja lauluja ja seuraten tanssiesityksiä. Kaikkein eniten nuorta orpopoikaa kiinnostivat paikallisten kristittyjen oudot menot ja arvokkaisiin viittoihin pukeutuneiden juutalaisten oppineiden kunnioittava ja hellävarainen tapa lukea pyhistä kirjakääröistään.

Vähän vartuttuaan hän sai mennä mukaan kauppamatkoille Mekkan kauppiaitten mukana Syyriaan tai etelään Jemeniin, luultavasti ensiksi setänsä ja myöhemmin rikkaan lesken Khadijan asioissa. Muhammed osoittautui siinä määrin menestykselliseksi ja rehelliseksi, että Khadija uskoi kauppa-asioidensa hoidon kokonaan Muhammedille. Muhammed meni naimisiin suosijansa kanssa 25-vuotiaana. Liitto soittautui onnistuneeksi, vaikka Khadija oli 15 vuotta vanhempi kuin Muhammed. Khadija oli Muhammedin tärkein uskottu kuolemaansa saakka rohkaisten ja tukien häntä hänen epäilyksissään. Tietolähteet vakuuttavat Muhammedin uskollisuutta ensimmäistä vaimoaan kohtaan, mutta se ei tarkoittane aviollista uskollisuutta länsimaisen ajattelun mukaan, koska Muhammedilla kerrotaan olleen 22 vaimoa, puolet heistä

MUHAMMEDIN KUTSU.

Elämä jatkui tasaisena ja turvattuna kunnes Muhammed oli 40-vuotias. Hänellä oli tapana vetäytyä meditoimaan kaupungin viereisille kukkuloille, jossa hän vietti usein öitäänkin luolassa. Eräänä iltana ollessaan rukoilemassa Hiran vuorella hän sai ilmestyksen. Tapauksesta on useita versioita. Erään mukaan Allah itse kutsui häntä. Toisen mukaan Pyhä Henki puhui hänelle. Kolmannen mukaan enkelit lähestyivät häntä. Neljännen ja yleisesti hyväksytyn version mukaan enkeli Gabriel ilmestyi hänelle ja vaati: ”Lue”. Muhammed epäröi ja kyseli mitä hänen tulee lukea. Enkeli melkein tukehdutti hänet sanoen uudelleen. ”Lue Herran nimessä, joka luo ihmisen savesta, ja Herrasi on armollisin, joka opetti kynällä, opetti ihmiselle mitä hän ei tiennyt”. Muhammed oli kauhistunut ilmestyksen johdosta, sillä hän pelkäsi olevansa demonin vallassa niiden meedioitten tapaan, joita esiintyi Mekkan kauppakujilla. Hänen vaimonsa Khadija rohkaisi häntä uskomaan, että ilmestys oli aito, sillä hänen mielestään niin oikeamielinen ja puhdas mies kuin Muhammed ei voinut joutua riivaajan valtaan. Ilmestystä seurasi aika, jolloin ei ollut mitään kohottavaa. Tämä sai Muhammedin entistäkin masentuneemmaksi, kunnes hän sai tunnon siitä, että hänellä oli viesti, mikä tuli välittää ihmisille. Juutalaisilla ja kristityillä oli omat ilmestyksensä ja kirjansa, kun taas arabit, joilla ei ollut mitään, elivät tietämättömyydessä. Päästyään varmuuteen tehtävästään hän alkoi julkisesti puhua ihmisille v. 613.

Muhammedin puheissa, saarnoissa, kuten niitä nimitetään, on nähtävissä selvä ero Mekkassa ja Medinassa pidettyjen saarnojen välillä. Mekkassa hän saarnasi beduiinikertomusten tyylin mukaisesti rytmitellen ja sen poljentoa seuraten esittäen kertomuksia, jotka olivat täynnä varoituksia ja eläviä vertauksia. Medinassa hän puhui enemmän käytännön asioista sovittaen esityksensä tilanteen mukaan. Muhammed kertoi Allahista, kaikkivaltiaasta jumalasta, joka on yksi, kaiken elollisen luoja ja joka tulee kokoamaan kaikki eteensä tuomiopäivänä ylösnousemuksen jälkeen. Mutta Allah on paitsi tuomion myös armollinen jumala, joka on täyttänyt maanpiirin hänen kunniansa ja armonsa merkeillä. Jokainen ihminen on henkilökohtaisesti moraalisessa vastuussa teoistaan. Jokaisen ihmisen tulee vastata jumalalliseen rakkauteen ja siunauksiin uskolla, rukouksella ja hyväntekeväisyydellä. Muhammed väitti, etteivät hänen esittämänsä totuudet olleet uusia, vaan ne olivat jatkoa juutalaisten Vanhan testamentin sekä Uuden Testamentin profeettojen Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen opetuksille. Näiden profeettojen muistutukset ja varoitukset, kuten hän niitä nimitti, toistettiin nyt arabiaksi Allahin lopullisena ilmestyksenä Mohammedille.

MUHAMMED ALOITTAA SAARNATOIMENSA.

Muhammedin esitystyyli oli arabeille tuttu ja mieleinen. Myöskään jumalan nimi, Allah, ei ollut vieras. Arabit palvoivat kuunjumalaa, jonka nimi oli Allah. Allah oli miespuolinen, aurinko oli naispuolinen jumala. Muhammed antoi vain Allahille uuden ja täydellisemmän sisällön.

Muhammed aloitti saarnatoimensa puhumalla intiimille perhepiirille ja ystäville. Hänen vaimonsa Khadija oli ensimmäinen uuteen uskoon kääntynyt, muslim (antautunut, Islam tarkoittaa alistunut). Joitakin muitakin suvun jäseniä antautui mukaan Muhammedin opetuksiin; hänen enonsa Abu Talib, serkku Ali ja hänen sukulaisensa Abu Bakr. Quraish heimon jäsenet kuitenkin yleensä pysyttelivät ylpeästi kaukana hänestä. Omar suhtautui aluksi torjuvasti, mutta myöhemmin tultuaan mukaan hänestä tuli Abu Bakrin ohella profeetan tärkein neuvonantaja. Yhteiskunnan alimmilla portailla olevat, palvelijat ja orjat, ottivat halukkaimmin vastaan Muhammedin opetukset.

Muhammedin saarnatoimen julkistuessa ja levitessä laajemmalle kuulijakunnalle vastustus hänen opetuksiaan vastaan nousi muuttuen vihamieliseksi. Kaupasta ja pyhiinvaellusmatkoista toimeentulonsa saavan kaupunkivaltion rikkaimmat hallitusmiehet alkoivat tulla levottomiksi peläten häiriöitä kaupankäynnissään. Aluksi vastustus oli sanallista suunsoittoa, purevaa ivaamista ja polemiikkia. Vähitellen vastustus muuttui vakavammaksi. Muhammed oli menettämässä Hashemiitti klaanin jäsenenä nauttimansa suojeluksen.

Vuonna 615 Muhammed kehotti läheisimpiä oppinsa tunnustavia pakenemaan Etiopiaan, jonka kristitty itsevaltias Negus antoi heille turvapaikan kieltäytyen luovuttamasta heitä Mekkan vainoajille. Koska kauppayhteys ja muukin kanssakäyminen hashemiittien kanssa oli poikki, uusia pakolaisia liittyi mukaan. Etiopian hallitsijan suosio johtui siitä, että pakolaiset kertoivat heidän oppinsa muistuttavan läheisesti kristittyjen oppia.

Mekkan pohjoispuolella sijaitseva Yathrib eli lähinnä taatelipalmujen kasvatuksesta ja ryöstösaaliista. Vaikka se oli Damaskoon menevän kauppatien varrella, se ei ollut sellainen kauppakeskus kuin Mekka. Yathribissa kaksi toisilleen vihamielistä heimoa, Aws ja Khazraj, kilpailivat kaupungin hallitusvallasta. Kaupungin voimakas juutalainen väestö, joihin kuului Leevin sukuisia pappeja, pysytteli omissa oloissaan.

Heimojen välinen jännitys saavutti sellaiset mittasuhteet, että tarvittiin välittäjää. Koska heimojen välisten erojen tasoittaminen kuului Mohammedin pyrkimyksiin, hän näytti sopivan hyvin välittäjäksi. Muhammed myös oletti, että kaupungin juutalaisten vaikutuksesta hänen monoteistinen oppinsa hyväksyttäisiin Yathribissa.

YÖLLINEN MATKA PARATIISIIN.

Tähän aikaan muslimimystikot sijoittavat kertomuksen Muhammedin yöllisestä ratsastusmatkasta Jerusalemin Itkumuurille ja sieltä taivaaseen. Muhammedin kerrotaan sitoneen al-Burak hevosensa muurin viereen. Hevosellaan, jolla oli naisen kasvot ja riikinkukon pyrstö, hän ratsasti Temppelivuorelta Iisakin (muhamettilaisten väittämän mukaan Ismaelin) aiotulta uhrauspaikalta taivaalliseen kohteeseensa. Kalliomoskeija on rakennettu uhrikallion päälle. Kertomuksen ajankohtana Jerusalem oli bysanttilainen kristitty kaupunki. Jos Temppelivuorella oli jokin rakennus, se oli kristillinen kirkko. Moskeijoita sinne rakennettiin vasta muslimien vallattua Palestiinan ja Jerusalemin. Muhammed kuoli ennen Jerusalemin valloitusta.

PAKO YATHRIBIIN.

Salaiset neuvottelut Yathribin hallitusmiesten kanssa päättyivät Aqaban sopimukseen vuonna 622, jossa Muhammedin kannattajat vannoivat uskollisuusvalan. Muslimit alkoivat muuttaa Yathribiin pienenä ryhminä Mekan hallitusmiesten vastatoimien pelossa. Asia oli kuitenkin tullut ilmi Mekkassa, jossa huolestuneina seurattiin ihmisten äkillistä muuttoa kaupungista. Mekkan hallitusmiehet päättivät surmata Muhammedin. Hän sai vihjeen asiasta ja pakeni yön turvin Thaurin vuorelle, jossa hän piileskeli jonkin aikaa. Paikka ei kuitenkaan ollut turvallinen, ja niin Muhammed päätti muuttaa Yathribiin. Hän saapui sinne 24. päivä syyskuuta vuonna 622.

Tätä tapahtumaa muslimit pitävät maastamuuton, Hegira, arabiaksi Hijra, alkuna. He aloittavat ajanlaskunsa tästä vuodesta, esi-islamin kuuvuoden kuukautena, joka vastaa heinäkuun 16. päivää. Muslimit käyttävät liitettä anno Hegirae, vastaten lännen käyttämää anno Domini.

Vuonna 622 Muhammedin seuraajat asettuivat asumaan Yathribiin perustaen elämänsä islamiin, antautuneina Allahin tahtoon. Kaupungin nimi Yathrib muutettiin, uusi nimi oli Madinat al Nabi, lyhyesti Medina, Profeetan kaupunki. Laillinen veljeyden liitto muodostettiin jokaisen uuden siirtolaisen ja yhden auttajan, Ansar, välillä, kuten heidän isäntiään Medinassa kutsuttiin. Muhammed yritti voittaa kaupungin juutalaisten suosion lupaamalla heille uskonnonvapauden ja lupaamalla, että muslimit rukoilevat kääntyneinä Jerusalemiin päin. Vastapalveluksena heidän tuli hyväksyä Muhammedin siviilihallinto ja osallistua sotilasmenoihin. Juutalaiset eivät tunnustaneet Muhammedia profeetaksi eivätkä voineet suostua Muhammedin tarjoukseen. Parin vuoden kuluttua muslimien rukousasento käännettiin kohti Mekkan Ka´aban pyhättöä ja sen mustaa kiveä.

Yhteys juutalaisten kanssa katkesi.

Mekkasta muuttaneet siirtolaiset olivat menettäneet omaisuutensa ja toimeentulonsa ja heitä alkoi painaa huoli selviytymisestään. Ryöstöretkiä karavaaneja vastaan tehtiin puolin ja toisin. Ihmismenetykset olivat yleensä mitättömät, mutta voitto tai tappio toi mukanaan arvon nousun tai menetyksen. Merkittävän voiton Muhammedin kannattajat saivat vuonna 624 hyökkäämällä kesäkaravaanin kimppuun Badrissa selvästi pienemmin voimin. He kuitenkin voittivat, mitä pidettiin ihmeenä ja merkkinä islamin opin oikeutuksesta.

Profeetan ilmestykset saivat nyt myös uuden ilmeen. Quraish heimoon kuuluva vanki tuomittiin kuolemaan. Hänen huolestuneeseen kysymykseensä, kuka huolehtii hänen pienistä lapsistaan, Muhammed vastasi: ”Helvetin tuli”.

Muhammed antoi käytännön ohjeita ryöstösaaliin jaosta sekä hallituksen asettamisesta. Islamista oli tullut sekä uskonto että valtiovalta, mikä tuli olemaan käytäntönä kaikissa muslimivaltioissa.

Asemansa vahvistuttua muslimit muuttivat suhtautumisensa kaupungin kristittyihin ja juutalaisiin. Heitä syytettiin siitä, että he olivat vääristelleet omat ilmoituksensa peittääkseen uuden profeetan ilmestymisen. Muhammed otti itselleen uuden arvonimen: ”Profeettojen sinetti”, millä hän halusi osoittaa sanomansa olevan viimeinen ja lopullinen ilmoitusten sarjassa.

ISLAMIN ASEMAN VAHVISTUMINEN.

Mekkalaiset etsivät kostoa Bakrin tappiolleen ja vuonna 625 he hyökkäsivät Medinan joukkoja vastaan 3000 miehen armeijallaan. Taistelu Ohodassa päättyi Muhammedin kannattajien tappioon. Muhammed itse haavoittui ja hänen setänsä Hamza sai surmansa. Mekkalaiset eivät kuitenkaan halunneet viedä voittoaan loppuun asti, vaan vetäytyivät kaupunkiinsa voittonsa jälkeen. Muhammed syytti juutalaisia asettumisesta Mekkan puolelle. Hän hyökkäsi joukkoineen Khaibarin juutalaisten asutusten kimppuun surmaten 600 heidän johtomiehistään ja karkottamalla loput kaupungista. Juutalaiset olivat harjoittaneet taatelipalmujen viljelyksen ohessa kulta- ja hopea- sekä timanttikauppaa. Muslimit ryöstivät heidän omaisuutensa ja valtasivat heidän viljelmänsä. Beduiinitavan mukaan naisia ja lapsia säästettiin orjiksi.

Tämä oli ensimmäinen islamin tuntomerkkeihin kaikkina aikoina kuuluvasta taisteluhuudosta: ”Käänny tai kuole”. Vuonna 627 lukuisat beduiiniklaanit olivat valmiit uuteen yritykseen Muhammedin kannattajien kiusallisen häirinnän lopettamiseksi. He tulivat entistä suuremmin joukoin, mutta medinalaiset olivat varautuneet hyökkäykseen uudella taktiikalla: He olivat kaivaneet syviä kaivantoja kaupunkinsa ympärille. Beduiinit olivat tottuneet nopeisiin hyökkäyksiin razzian tapaan, jossa ratsujoukot hyökkäsivät suurena joukkoja vihollisen kimppuun. Kyllästyneet mekkalaiset sään myös huonontuessa lopulta menivät matkoihinsa. Koska vihollisuuksien jatkaminen vaaransi molempien kaupunkien toimeentuloa mekkalaiset olivat valmiit sovintoon. Asiaan vaikutti myönteisesti Muhammedin ilmoitus, että muslimit tekisivät pyhiinvaellusmatkan Mekkaan ja lisäksi siitä tulisi yksi heidän uskontonsa peruspilareista. Saatuaan vahvistuksen itsensä ja seuraajiensa turvallisuudesta Muhammed lähti pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan. Vihamielinen joukko kuitenkin pysäytti heidät Hudaibiyassa. He leiriytyivät sinne odottaen neuvotteluryhmää Mekkasta. Muslimit lupasivat palata takaisin Medinaan ja sopivat pyhiinvaellusmatkasta seuraavana vuonna palaten sitten takaisin Medinaan. Medinaan muuttaneet mekkalaiset palautettaisiin pyynnöstä. Sopimus kestäisi kymmenen vuotta.

Tätä sopimusta kutsutaan nimellä Hudaibiyan sopimus. Monet Muhammedin kannattajat vastustivat sopimusta vääräuskoisten kanssa, mutta se antoi Muhammedille vuoden lisäaikaa oman asemansa vahvistamiseksi. Ehkä saadakseen sopimuksen aikaan Quraish heimon kanssa Muhammed näihin aikoihin myönsi, että oli sopivaa rukoilla ja palvoa Allahin kolmea tytärtä, jotka olivat Al-Lat, Al-Uzza ja Manat. Nämä tyttäret olivat syntyneet kuunjumala Allahin liitosta auringon jumalan kanssa. Tästä kertovia säkeitä, jotka on poistettu koraanista, nimitetään ”saatanallisiksi säkeiksi” (Sura 53:19). Ne herättivät aikanaan suuren vastalauseiden myrskyn Muhammedin kannattajien kesken ja niiden olemassaoloa on pyritty mitätöimään islamin oppineiden toimesta. Muhammedin kerrotaan sanoneen, että enkeli Gabriel moitti häntä siitä, että hän oli antanut saatanan vietellä itsensä.

Hudaibiyan sopimuksen mukaisesti Muhammed kannattajineen teki pyhiinvaellusmatkan Mekkaan vuonna 629. Mekkan asukkaat olivat suurin joukoin vetäytyneet kaupunkia ympäröiville kukkuloille välttääkseen yhteenottoja. Kolmen päivän kuluttua Muhammed palasi takaisin Medinaan. Mekkalaiset kuitenkin rikkoivat tekemäänsä sopimusta liittoutumalla Muhammedin vastustajiin heimojen välisissä riidoissa. Vuonna 630 tammikuun lopussa Muhammed marssi armeijoineen Mekkaan, joka antautui taisteluitta. Lähes kaikki kaupungin asukkaat hyväksyivät islamin opin. Muhammed käski murskata kaikki Ka´aban jumalankuvat. Siellä oleva Quraish heimon musta kivi kuitenkin säilytettiin. Se on nykyisin rikkoutunut ja vyötetty hopealangoin. Ka´aban pyhäkkö pyhitettiin islamin pyhäksi paikaksi, jota yksikään infidel, vääräuskoinen, ei saa lähestyä.

Muhammed suhtautui sopuisasti Mekkan asukkaisiin, mikä sai heimopäälliköt kaikkialta Mekkaan tutustumaan profeettaan ja vakuuttamaan uskollisuuttaan hänelle ja islamille, vaikkapa vain muodon vuoksi. Arabian niemimaa näytti olevan valmis yhdistymään, mihin osaltaan vaikuttivat monet aikaan liittyvät muutosten ja lopun ajan odotusten tunnot. Kristityille ja juutalaisille luvattiin suojelua määrättyä maa- ja henkilömaksua (jizyah) vastaan. Näitä ”kirjan ihmisiä” siedettiin, mutta muiden uskontojen harjoittajille tarjottiin kaksi vaihtoehtoa: kääntyminen tai kuolema. Muslimit ja Najran kristityt Saban kuningaskunnasta osallistuivat yhteisiin teologisiin keskusteluihin. Vaikka erimielisyydet Kristuksen jumaluudesta olivat sovittamattomat, Muhammed salli heidän jatkaa palvontamenojaan, erottaen osan moskeijasta heidän käyttöönsä. Muhammed kuvailee kristittyjen oppiinsa sitoutumista hadithin mukaan: ”Te seuraatte teitä edeltäneiden traditioita sentti sentiltä ja metri metriltä, niin tarkoin, että te seuraatte heitä vaikka sisiliskon koloon”.

ISLAMIN LEVIÄMINEN.

Vuoden 630-631 jälkeen, jota muslimit kutsuvat lähetystöjen vuodeksi, muslimivaltio aloitti laajentumisen. Sotilasosastoja lähetettiin eri puolille, almujen antaminen muutettiin veroksi, pakanauskontojen epäjumalien palvonta tehtiin laittomaksi. Kaikkein suurin saavutus oli kuitenkin heimo- ja perheuskollisuuden muuttaminen uskollisuudeksi uskontoa, islamia, Allahia ja hänen profeettaansa, kohtaan. Allahin katsottiin ohjailevan kaikkea ja kaikkia, mikä toi eräänlaisen vapautuksen tulevaisuuden pelosta. Tähän liittyy tietyn asteinen ennalta määräys ja fatalismi. Se siivitti uuden uskon kannattajat uhkarohkeisiin hyökkäyksiin kuolemaa pelkäämättä, koska se oli vain portti suoraan paratiisiin ja Allahin läheisyyteen. Muslimiyhteisöä hallittiin Koraanin lakien mukaan, jota sovitettiin tilanteiden mukaan yhdistellen vanhoja ja uusia sääntöjä.

MUHAMMEDIN YKSITYISELÄMÄ.

Muhammedin ensimmäinen vaimo, Khadija, kuoli vuonna 619, kuten myös Abu Talib. Khadija synnytti Muhammedille kaksi poikaa, jotka kuolivat nuorina, ja neljä tytärtä, joista vain Fatima oli elossa Muhammedin kuollessa. Muhammedin lempivaimo oli A´isha, Abu Bakrin tytär. Fatima nai Alin, Muhammedin ensimmäisen serkun, yhden ensimmäisistä käännynnäisistä. Heidän kahdesta pojastaan toisesta olisi tullut Muhammedin seuraaja, jos olisi noudatettu perimyslinjaa.

Muhammedilla oli kaikkiaan 22 vaimoa, heistä 11 (tai 9) virallista, loput jalkavaimoja. Mary oli koptikristitty, joka kieltäytyi luopumasta uskostaan pysyen näin epävirallisena vaimona. Zainab oli alun perin kihlattu Muhammedin ottopojalle, mutta Muhammed halusi hänet itselleen. A´isha oli kuusivuotias kihlautuessaan, ja Muhammedin vaimoksi hän tuli vajaan yhdeksän vuoden ikäisenä.

Muslimiopin mukaan mies saa ottaa korkeintaan neljä vaimoa. Aluksi lupa oli vain yhteen vaimoon, mutta monien miesten kuollessa loputtomissa taisteluissa ja nuorten leskien lisääntyessä sääntöä muutettiin.

Suuresta menestyksestä ja kunniasta huolimatta Muhammed pysytteli vaatimattomana ja yksinkertaisena asuen savimajassa. Vuonna 631 hän siirsi osan muotomenoista ja vastuusta Abu Bakrille. Seuraavana vuonna Muhammed sairastui vakavasti ollessaan johtamassa pyhiinvaeltajia Mekkaan. Hän palasi Medinaan ja kuoli siellä suosikkivaimonsa A´ishan syliin 08.06.632.

Koraani.

Muhammedin ilmestykset ja ilmoitukset säilyivät aluksi vain ihmisten muistissa. Myöhemmin niitä kirjoitettiin kivenpaloille, nahalle, puun lehdille tai mitä sattui olemaan käsillä. Muhammed itse oli luku- ja kirjoitustaidoton, vaikka erään tiedon mukaan hän ”luki hitaasti”. Ehkä hän myöhemmällä iällään opetteli lukemaan. Muhammedilta ei ole säilynyt mitään hänen itsensä kirjoittamaa tekstiä. Muistissa oleva ja hajanaisille esineille tallennetut Muhammedin ilmoitukset olivat vaarassa hävitä kokonaan. Pian Muhammedin kuoleman jälkeen eräs Medinan ansareista, avustajista, sai tehtäväkseen koota kaikki mahdolliset profeetan sanat eri lähteistä. Erään tutkimuksen mukaan tämä avustaja oli juutalainen, joka pakotettiin tehtävään kuolemansa uhalla. Tätä lupausta ei pidetty, vaan saadessaan tehtävänsä valmiiksi hänet kuitenkin tapettiin.

Ensimmäinen arabiaksi kirjoitettu teos, Koraani, Muhammedin sanomista valmistui 20 vuotta profeetan kuoleman jälkeen.

Muhammed itse sanoi, että hän sai ilmestyksensä ja sanomansa suoraan taivaasta, joten se on lopullinen ja virheetön. Arabian kielen tuntijat ja tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Koraani, Quran, on ainutlaatuinen ryhmissään ja poljennossaan, jota on lähes mahdotonta kääntää toiselle kielelle. Se on myös pohjana arabian kielen opiskelulle. Pienet lapset aloittavat opintonsa opettelemalla ulkoa sen säkeitä. Sitä myös tutkitaan loputtomissa opintoryhmissä. Koraanin opiskelu poikkeaa täysin esimerkiksi Tooran tai Raamatun opiskelusta siinä, että ryhmissä ei kiistellä eikä polemisoida, koska muslimille Koraanin sana on ehdoton ja lopullinen Allahin sana. Koraanin arabian kieli on pohjana kirjoitetulle arabialle kaikkialla.

KORAANIN SISÄLTÖ.

Koraani, Quran, on lyhyempi kuin Uusi Testamentti. Se käsittää 144 suraa, lukua. Ne on järjestetty pituusjärjestykseen, ei ajan tai aiheen mukaan. Lyhyehkön esipuheen jälkeen toinen sura on pisin, 286 säettä, josta lähtien seuraavat lyhenevät viimeiseen saakka, jossa on kuusi lyhyttä säettä. Tämä aiheuttaa sen, että Medinan ja Mekkan aikaiset ilmoitukset ovat Koraanissa sekaisin, tosin niissä usein on otsikon lisäksi maininta Madaniyah (Medinasta) tai Makkiyah (Mekkasta).

Muslimin käsityksen mukaan Koraani annettiin suoraan taivaasta, ja se on täynnä pelottavia käskyjä ja komentoja. Mitään ei ole näkymättömän mutta kaikkea seuraavan Allahin ja ihmisen välillä. Islamissa ei ole pappisjärjestelmää eikä välittäjiä ihmisen ja Allahin välillä. Allahin suosiota ei voida voittaa, se tulee pelkästään hänen armostaan, mutta ihminen voi saada anteeksiannon keskittymällä Allahin palvelemiseen. Ihmiselle asetetaan kaksi ehdotonta vaihtoehtoa: Oikea tie, Allahin tahtoon alistuminen, jota seuraamalla ihminen voi toivoa saavuttavansa paratiisiosan; tai väärä tie kieltäytymällä alistumasta, jota seuraten ihminen todella joutuu kärsimään tuomiopäivänä.

Koraanin kääntämistä on pidetty mahdottomana, mutta sitä on käännetty lukuisille kielille ja uusia käännöksiä tehdään, jotkut niistä muslimioppineiden toimesta. Länsimainen lukija kokee Koraanin sekavaksi ja epäjohdonmukaiseksi, koska hänen vertailukohteensa on Raamattu. Koraani on täynnä toistoja ja kielikuvia, koska se oli tarkoitettu lausuttavaksi ja ulkoa opittavaksi. Rukoillessaan muslimi toistelee oppimiaan säkeitä Koraanista. Se on myös täynnä toinen toistaan suloisempia Allahin nimiä, joita on löydetty sieltä 99, yhtä monta kuin muslimin täydellisessä rukousnauhassa on helmiä. Pienemmässä niitä on 33. Koraanissa on lukuisia mainintoja Vanhan Testamentin ja Talmudin sekä myös apokryfikirjojen henkilöistä, kuitenkin usein sekavassa ja vääristyneessä muodossa. Uuden testamentin henkilöistä siellä on ainakin Kristus, Jeesus, Sakarias, Johannes Kastaja, Maria ja muita (sura 19). Mooseksen nimi mainitaan yli sata kertaa, kun Muhammedin nimi esiintyy vain viisi kertaa. Juutalaiset ja arabit ovat Koraanin mukaan serkkuja. Koraanissa on alkeellinen demokratia, jossa miehet ovat samanarvoisia, suorana lainana beduiiniyhteisöstä. Hellenistinen vaikutus näkyy lainasanoissa, joista kiusaaja, Koraanissa iblis, on lainasana kreikan sanasta diabolos, josta on tullut englanninkieleen sana devil (paholainen).

KORAANIN OPETUKSIA.

Hyväntekeväisyyttä korostetaan, samoin ystävällisyyttä orpoja ja orjia kohtaan. Perheen tytär perii vanhempiensa omaisuudesta puolet siitä, mitä pojat. Oikeudessa naisen todistus on puolet miehen todistuksesta. Perheen pään velvollisuudet määritellään, vaimoja saa olla korkeintaan neljä. Sukupuoliyhteys naisorjan kanssa on sallittu. (sura 4 Medinasta on omistettu naisten asioille). Tyttövauvojen surmaaminen, mitä joissakin yhteisöissä harrastettiin, kielletään. Avioliitto lähisukulaisten kesken yksilöidään Tooran mukaisesti, ohjeita annetaan seksuaalisesta käyttäytymisestä, kuukautisista, avioerosta ja aviorikoksesta. Sata ruoskaniskua määrätään avion rikkojille, vaikkakin tradition mukaan se koskee naimattomia. Kivittäminen oli tradition mukaan sopiva rangaistus, joka tehtiin upottamalla uhri vyötäisiään myöten maahan. Algeriassa muslimit hautasivat itsenäisyystaistelun aikana vangitsemiaan ranskalaisia sotilaita kaulaansa myöten hiekkaan ja valelivat hunajaa heidän päähänsä muurahaisten houkuttelemiseksi. Hidas ja tuskallinen kuolema paahtavassa helteessä voi tulla vasta päivien jälkeen.

Mies saa avioeron vaimostaan ilmoittamalla siitä suullisesti. Rahan tulisi kiertää muissakin piireissä kuin vain rikkaiden. Koron vaatiminen lainasta kielletään kuten Toorassakin, vaikkakaan kieltoa ei noudateta. Alkoholin nauttiminen ja uhkapelit kielletään. Koraani sallii kaikkien hyvien ruoka-aineiden nauttimisen, mutta sianlihan, veren, itsestään kuolleen eläimen lihan ja epäjumalille uhraamiseen tarkoitetun eläimen lihan syönti kielletään.” Kirjan kansan” ruoka-aineet ovat sallittuja syötäviksi.

Sotaa pidetään joskus Allahin tahtona, vaikka se olisi kuinka vihattava. Hartaat muslimit lausuvat ennen tärkeitä päätöksiä tai tekoja sanat: ”Bismillah”, Allahin nimessä. Toinen usein käytetty sanonta on ”in sha´Allah”, jos se on Allahin tahto.

Muslimiyhteisössä valtio ja uskonto ovat yksi ja sama. Sen kaikki jäsenet rodusta, väristä ja sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta riippumatta ovat samanarvoisia. Myöhemmin muslimiyhteisöön on kehittynyt oppineiden neuvosto, ulama, jolla on valta antaa uskonnollisia tulkintoja ja tehdä päätöksiä, jotka ovat sitovia. Se voi antaa uskonnollisen kuolemantuomion, fatwa, henkilöstä, joka halventaa islamia, Allahin nimeä tai Muhammedia. Myös sheikillä on tämä oikeus. Muslimin uskontunnustus käsittää viisi uskomusta: usko yhteen jumalaan; usko enkeleihin; usko ilmoitettuihin kirjoituksiin; usko Muhammediin ja hänen edeltäjiinsä; usko tuomiopäivään.

ISLAMIN VIISI PERUSPILARIA.

Islamin usko tukeutuu viiteen peruspilariin, jotka ovat sitovia kaikille muslimeille.

1. Uskontunnustus ”la ilah illa´Allah; Muhammed rasul Allah”, ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Muhammed on hänen profeettansa. Tämä tunnustus tulee muslimin lausua ainakin kerran elämässään. Itse asiassa jokainen, joka lausuu sen ääneen sydämessään niin tarkoittaen, on muslimi.
2. Pakolliset rukoukset viidesti päivässä: aamulla, keskipäivällä, iltapäivällä, auringon laskiessa ja yön alkaessa kääntyneenä Mekkaan päin. Vapaaehtoinen rukous aamuyöstä on suositeltava, koska Muhammed teki niin. Perjantain iltapäivän julkinen rukous on pakollinen jokaiselle täysi-ikäiselle miehelle. Moskeijassa rukouksen johtaja imaami johtaa tilaisuutta usein pitäen lyhyen saarnan. Periaatteessa kuka tahansa harras muslimimies voi johtaa rukouskokousta. Miehet seisovat tilaisuudessa tasavertaisina osallistuen rukouksen vaatimiin rituaaleihin. Naisille on varattu oma osastonsa moskeijassa.
3. Kolmas pilari on pakollinen vero nimeltään zakat, puhdistus. Sen tarkoituksena on pyhittää omaisuus uskonnollisesti ja laillisesti. Vero maksetaan vuosittain ja korko on tarkoitettu pääasiassa köyhien auttamiseksi. Käytännössä tämä vero on jätetty kunkin henkilön velvollisuudeksi eikä se poista velvoitetta Koraanin ja tradition edellyttämään anteliaisuuteen.
4. Paastoaminen ramadanin, scorcher, paastokuukauden aikana. Ramadania vietetään kuuvuoden yhdeksäntenä kuukautena, mikä oli pyhä myös esi-islamilaisena aikana. Muslimitradition mukaan tämän kuukauden aikana Koraani lähetettiin alas opastamaan ihmisiä. Se muistuttaa juutalaisten jom kippuria (sovituspäivä), koska siihen sisältyy sovituksen ajatus. Ramadanin aikana ei saa syödä, juoda, eikä harjoittaa sukupuoliyhteyttä siitä hetkestä, jolloin valkoinen lanka on nähtävillä siihen hetkeen, kun musta lanka ei enää näy. Paastokuukausi kestää 29 päivää, mutta paastokielto koskee päiväaikaa. Hyvin nuoret, vanhat, sairaat ja odottavat naiset sekä pitkälle matkalle lähteneet on vapautettu paastokiellosta. Paastopäivän jälkeen yöllä saa syödä ja juoda vapaasti.
5. Viides pilari on pyhiinvaellusmatka Mekkaan ainakin kerran elämänsä aikana, jos suinkin on siihen varaa. Suurin osa osanottajista on miehiä. Pyhiinvaellusmatkalla, hajj, palvoja saavuttuaan pyhän alueen rajalle, jota ei-muslimi ei saa ylittää, pukee ylleen kaksi saumatonta vaatekappaletta ja sandaalit tai kävelee lähes avojaloin. Partaa, tukkaa ja kynsiä ei saa leikata. Kuukausi vaihtelee kuukalenterin viimeisen kuukauden mukaan lokakuusta joulukuuhun. Palvoja käy pyhässä moskeijassa, suutelee mustaa kiveä (sen uskotaan tuovan palvojalle sovituksen) ja kiertää Ka´aban pyhätön kolme kertaa juosten ja neljä kertaa kävellen, käy toisen pyhän kiven luona nimeltään Maqam Abraham (Abrahamin rukouspaikka), juoksee Safan ja Marwan vuorten välillä seitsemän kertaa, kuuntelee saarnaa Arafatin vuorella, heittelee kiviä kolmeen pilariin Minassa (pilarit esittävät kolmea riivaajaa, jotka viettelivät Ismaelia) sekä osallistuu uhripitoihin. Muslimikäsityksen mukaan Adam rakensi Ka´aban pyhätön Jumalan huoneen jäljennöksenä ja Abraham korjasi sitä. Ka´aban pyhättö on kuution muotoinen rakennelma, rakennettu harmaasta kivestä ja marmorista. Sen neljä kulmaa on sijoitettu karkeasti pääilmansuuntien mukaan. Sisällä on kolme kattoa kannattavaa pilaria sekä kattoon tuettuja kultaisia ja hopeisia lamppuja. Pyhätön itänurkassa on musta kivi, hajonnut vuosisatojen kuluessa, palaset sidottu yhteen hopeasitein. Suurimman osan vuotta pyhättö on peitetty suunnattomalla, mustalla brokadikankaalla, joka on koristettu koraanisäkein. Se vaihdetaan kerran vuodessa. Vaate valmistetaan Egyptissä ja tuodaan paikalle suurin juhlallisuuksin pyhiinvaeltajien karavaanissa. Sukulainen tai ystävä voi tehdä pyhiinvaellusmatkan toisen muslimin puolesta. Muina vuoden aikoina voi tehdä ns. pienen pyhiinvaellusmatkan suorittamalla samat rituaalit. Pyhiinvaellukseen osallistuu vuosittain miljoonia muslimeja eri maista, mutta eri suunnat aiheuttavat joskus vakavia levottomuuksia. Vain kourallinen eurooppalaisia kristittyjä on käynyt Mekkassa.
6. Kuudentena pilarina mainitaan usein Jihad, joka voi saada useita muotoja.

- Sodan jihad. Hadith, Muhammedin yksityisten puheiden kokoelma, käsittää useita profeetan lausuntoja, joissa hän kertoo saaneensa käskyn taistella ihmisiä vastaan, kunnes he tunnustavat Allahin ainoaksi jumalaksi ja Muhammedin hänen profeetakseen sekä rukoilevat Allahia ja maksavat pakolliset verot (Jizia).

- Verotuksen jihad. Ne, jotka kieltäytyvät kääntymästä islamin uskoon, joutuvat maksamaan erikoisveroa. Tarkoituksena on tehdä heidän elämänsä mahdollisimman vaikeaksi, jotta he luopuisivat väärästä uskostaan ja kääntyisivät islamin uskoon.

- Taloudellisen edun jihad. Joissakin maissa, kuten Irakissa ja Etelä Afrikassa, juutalaisille ja kristityille tarjotaan etuisuuksia, vapautusta opiskelumaksuista tai tiettyä rahasummaa, jos he luopuvat entisestä uskostaan ja kääntyvät islamin uskoon.

- Pelon jihad. Islamin uskosta luopuvia pelotellaan kuolemantuomiolla. Islamilaisuudesta luopuneita vangitaan ja kidutetaan monissa muslimimaissa.

- Orjuuden jihad. Islam sallii orjuuden tänäkin päivänä. Tiettävästi vain muslimimaissa harjoitetaan enää orjuutta. Sudan mainitaan yhtenä pahimmista maista, jossa eteläisen Sudanin kristittyjä kaapataan ja myydään orjiksi pohjoisen osan muslimeille. Kristityn Dinka heimon naisia ja lapsia myydään mitättömistä summista. Myös Saudi Arabian väitetään orjuuttavan siellä työskenteleviä naisia.

- Tuomioistuinten jihad. Muslimioikeusistuimet kohtelevat ei-muslimeja muslimeista poiketen. Heidän todistuksensa ei vastaa muslimin todistusta eikä ei-muslimi voi todistaa murhatapauksissa muslimia vastaan. Hadith no 4 / 283 ja 9 / 50 kieltää rankaisemasta muslimia kuolemanrangaistuksella ei-muslimin murhasta. Tämä osaltaan selittänee PA:n poliisin haluttomuuden vangita ja syyttää oikeudessa israelilaisia siviilejä murhanneita palestiinalaisia terroristeja ja poliiseja.

- Sodan jihad kuoleman jälkeen. Muslimin tulee taistella islamin ja Muhammedin puolesta sekä tässä elämässä että tulevassa. Hadith 1 / 43.

- Paratiisin jihad. Jokainen muslimi, joka saa surmansa taistelussa islamin puolesta, pääsee suoraan paratiisiin, jossa hän saa nauttia viinistä ja vapaasta seksistä naisten kanssa, jotka on sidottu paviljonkiin, joka on tehty 100 kilometrin suuruisesta ontosta timantista. Paviljongin jokaisessa nurkassa on naisia, jotka eivät näe toisiaan ja joiden luona uskovat voivat vierailla ja nauttia heistä. (Hadithin mukaan)

Hadith.

Koraanin ohella toinen muslimin elämää säätelevä ja ohjaava teos on Hadith, joka on kokoelma Muhammedin sanoja ja tekemisiä arkisessa elämässä. Muslimit uskovat, että Muhammedin elämä oli kaikilta osiltaan, sekä teoiltaan että puheiltaan, Allahin inspiroima. Koska niistäkään ei ollut kirjoitettua aineistoa joittenkin hajanaisten ruukun- tai kivenpalasille tehtyjen töherrysten lisäksi, oli turvauduttava ihmisten muistikuviin. Ongelmana vain oli se, että pian profeetan kuoleman jälkeen nousseet kilpailevat suunnat kehittelivät omia ”muistikuviaan”, joita he väittivät aidoiksi. Muslimioppineilla oli vaivalloinen ja valtava työ seuloa jyvät akanoista. Johtoteemana oli löytää aineisto, joka johti suoraan profeettaan. Täten eräs hadith kuului: ”Anas kertoi Allahin lähettilään sanoneen: Minä tulen olemaan ensimmäinen seuraajiensa kunnioittamista profeetoista ylösnousemuksen päivänä, ja minä tulen olemaan ensimmäinen niistä, jotka koputtavat paratiisin oveen”. Muslimiaikakauden kolmannen vuosisadan lopussa oli kerätty kuusi suurta kriittistä kokoelmaa, joista kaksi, Muslim ja Bukhari saavuttivat erikoisen arvovallan. Bukhari siteeraa 2762 autenttista traditiota, jotka on järjestetty 97 kirjaan monien uskoa ja toimintoja käsittelevien otsikoiden alle, ja jotka muslimitradition mukaan oli seulottu yli 200 000:n tradition joukosta. Bukharin kokoelma on muslimeille tärkein teos Koraanin jälkeen. Molemmat ovat muslimien käsityksen mukaan Allahin inspiroimia ja ovat perustana islamilaiselle laille (sharia).

Sharia, islamin laki.

Arabiaksi sharia tarkoittaa polkua vesilähteelle, tietä elämän alkulähteelle. Ensimmäiset muslimit kokivat pian tarvetta löytää systemaattisia ohjeita muslimin elämää varten esille tulevissa sosiaalisissa ja poliittisissa kysymyksissä, perustuen Koraaniin ja Hadithiin. Ensimmäisen 200 vuoden aikana kehittyi neljä johtavaa koulukuntaa, jotka käsittelivät oikeudellisia kysymyksiä. Koulukunnat erosivat toisistaan lähinnä painotuksessaan ja tekniikassaan; kaikki kuitenkin tunnustivat toistensa ortodoksisuuden. Muslimioppineet kehittelivät teesinsä seuraavan periaatteen mukaan: He lähtivät siitä, että Koraani sisälsi yleiset periaatteet, joiden mukaan kaikki asiat tulisi järjestellä. Jos Koraani ei antanut selvää ohjetta, he hakivat tulkintaa Hadithista. Jos kummastakaan ei löydetty selkeää ohjetta, pyrittiin hakemaan viitettä vastaavista ratkaisuista (qiyas) yhdistellen siihen aiemmin hyväksyttyjä, perinteellisiä, periaatteita (ijma). ”Minun yhteisöni ei koskaan rakenna virheiden varaan”, kuuluu eräs tärkeä hadith. Kun lain asiantuntijat lopulta löysivät hyvältä tuntuvan ratkaisun, sitä pidettiin ilmoituksen veroisena ja uusien ideoiden kehitteleminen siihen liittyen oli kielletty. Sellaisen yrittämistä pidettiin kerettiläisenä ja syntinä. Yksilölliset ratkaisut (iftihad) tulivat kysymykseen vain tapauksissa, joista ei oltu saavutettu yhteistä päätöstä. Kymmenennen vuosisadan keskivaiheilla todettiin, että iftifadin, yksilöllisten ratkaisujen, portti oli sulkeutunut.

SHARIA ON KAIKENKATTAVA.

Sharia on kaikenkattava, se sisältää kaikki inhimilliset toiminnot sekä suhteessa Allahiin että toisiin ihmisiin. Ensiksi se selvittää, mitä ihmisen tulee uskoa ja miten hänen tulee ilmaista uskonsa rituaalien kautta. Toiseksi se sisältää sellaiset alueet, joita länsimaisessa järjestelmässä on totuttu sijoittamaan otsikoiden alle: yleinen, kaupallinen, kriminaali ja yksityisasioiden laki jne. Muslimiyhteisöt eivät luoneet mitään muodollista oikeusjärjestelmää, sillä sharia on ensi sijassa keskustelufoorumi siitä, miten muslimin tulee käyttäytyä. Koska muslimiyhteisö pyrki luomaan ehdottomat standardit pahasta ja hyvästä, inhimilliset toiminnot luokitellaan viisiosaisella skaalalla: pakollinen, suositeltava, puolueeton, kiistanalainen, kielletty.

Sharian tarkoituksena oli rakentaa selkeä polku, osoittaa muslimille, mitä hänen tulee tehdä elääkseen oikein tässä maailmassa valmistaakseen itseään tulevaan.

Käytännössä sharian ideaalia ei missään ole pystytty täysin toteuttamaan. Oli mahdottomuus yhdistää moraalisia obligaatioita elämän karuun todellisuuteen. Vallankäytön todellisuutta ei voinut sivuuttaa. Tuomarin (qadi) nimittämien oppineiden tehtävänä oli tulkita lakia ja hallitsijoiden tai poliittisen vallan tuli toteuttaa sitä käytännössä. Hallitsijat eivät halunneet kokonaan luovuttaa vaikutusvaltaansa lain tulkinnoissa. Toiseksi paikalliset tottumukset ja traditiot olivat joskus liian syvälle juurtuneita, jotta ne voitaisiin jättää huomiotta. Jossain ihmiset olivat tottuneet kulkemaan ilman vaatteita. Heille naisten täydellinen verhoutuminen oli ylittämätön este. Pohjois Afrikan berberien perinteisen lain (adah) mukaan naisilla ei ollut oikeutta maaomaisuuteen. He ovat halunneet pitää kiinni tästä traditiostaan piittaamatta Koraanin poikkeavasta ohjeesta.

Mystisismi.

Muhamettilaisuudessa kehittyi myös kristittyjen tapaan liikkeitä, jotka keskittyivät yliluonnollisiin ja ihmisen sisäisiin tuntoihin. Liikkeitä kutsuttiin nimellä mystisismi, sufismi. Koraani, Hadith ja sharia antoivat ohjeita ihmisen ulkoisesta käyttäytymisestä Allahia ja kanssaihmisiä kohtaan, mutta mystikot väittivät, että ihmisen tuli muistaa Allahia ennen kaikkia toimiaan, ennen syömistä, työskentelemistä, rakastelemista. Termi sufi, mystikko, tulee luultavasti arabian sanasta suf, villa, jolla viitattiin mystikoiden käyttämiin yksinkertaisiin villavaatteisiin erotuksena maailmallisen rikkaista puvuista. Mystikot perustuivat aluksi Allahin ja tuomion pelkoon, mutta islamin toisella vuosisadalla oppi rakkauteen oli tullut vallitsevaksi. Liikkeissä oli mukana myös musliminaisia.

Liikkeiden mukana tuli uusia aatteita, jotka olivat vieraita islamille. Yksi tällainen oli johtavan sufin palvominen, vielä hänen kuolemansa jälkeenkin. Toinen uusi aate oli panteismi. He opettivat, että jumaluus oli kaikkialla ja kaikessa. Espanjalainen sufi Ibn al-Arabi väitti, että kaikki ilmiöt ovat yhden olennon ilmentymiä, joka on yhtä Allahin kanssa. Hän väitti saaneensa tämän ilmestyksenä ”pyhien sinettinä”. Mystikot näkivät edustavansa korkeampaa tietoa ja alkoivat vieroksua Koraania, Hadithia ja shariaa. Liikkeitä alettiin pitää vaarallisina islamin arvovallalle. Niiden johtajia vainottiin ja jokunen mestattiin. Mystikot olivat myös innokkaita lähetyssaarnaajia saaden kannattajia kääntyneiden infidelien parista. Heiltä on säilynyt merkittäviä kirjallisia teoksia. Persiassa Mawlana Jalal al-Din Rumi, kuoli 1273, kirjoitti pitkähkön uskonnollisen runoelman nimeltä Mathnawi, jota aikanaan pidettiin toisena koraanina ja arvostettiin hengellisenä ohjeena vuosisatojen ajan kaikkialla, missä persiankieltä puhuttiin.

Messias.

Teologien varoituksista ja vastustuksesta huolimatta usko muhamettilaiseen messiaseen (mahdi) on elänyt sitkeästi tavallisen kansan parissa, erikoisesti shia (shiitti) muslimien kesken. Messiaaninen vapauttaja, ”jumalallisesti opastettu” tulisi uudistamaan uskon todelliseksi ja luomaan kultaisen ajan seitsemän tai yhdeksän vuotta ennen maailmanloppua. Sunnimuslimit eivät ole varauksetta tämän uskon takana, mutta shiamuslimille se on eräs tärkeimpiä opinkappaleita. Toisten uskomusten mukaan mahdi tulee surmaamaan pettäjän, al-Dajjal, tai että hän auttaa Kristusta surmaamaan pettäjän. Muutamien mukaan mahdi on Jeesus (Koraanissa arabiaksi Isa), joka palaa maanpinnalle ja hallitsee islamin lain mukaan myös sekä juutalaisia että kristittyjä. Jotkut shialaiset sanovat, että hän tulee olemaan profeetan jälkeläinen.

Islam Muhammedin kuoleman jälkeen.

Muhammed kuoli yllättäen kovaan päänsärkyyn v. 632. Hän ei ollut valmistautunut kuolemaansa eikä nimennyt seuraajaansa tai järjestänyt pysyvää hallitusta. Muslimien kiihko uskonsa levittämiseksi oli kuitenkin jo leimahtanut liekkiinsä. Muhammedin kuollessa kolmas osa Arabian niemimaasta, kristittyjä, juutalaisia ja ”pakanaheimoja”, oli käännytetty islamin uskoon. Muhammedin lempivaimon A´ishan isä, Abu Bakr, oli saanut osan Muhammedin hallinnollista vastuuta ja velvollisuuksia, ja oli luonnollista, että Medinan muslimit valitsivat hänet Allahin lähettilään seuraajaksi, khalifat rasul-Allah. Muhammedin tyttären Fatiman puoliso Ali hyväksyi valinnan vasta monen kuukauden jälkeen.

MUHAMMEDIN SEURAAJAT.

Muslimihallitsija, kalifi, ei kuitenkaan ole uskonnollinen johtaja. Hän voi toimia imaamina, rukouskokousten johtajana, kuten kuka muu harras muslimi hyvänsä. Kalifi oli lähinnä islamin uskon suojelija sekä sotilaallinen ja poliittinen johtaja. Tämä järjestelmä aiheutti kuitenkin tulevina vuosisatoina toistuvia verisiä valtataisteluja. Abu Bakrin valintaa vastustaneet Hejaz ja Nejd heimot, jotka olisivat halunneet kalifiksi profeetan tyttären puolison Alin, nousivat kapinaan. Hejaz suostui lopulta sovintoon, mutta Nejd heimot oli alistettava asevoimin, joita johti Khalid ibn al-Walid. Khalid voitti kapinalliset toukokuussa v. 633. Erimielisyydet johtivat kuitenkin islamin hajoamisen kahteen osaan, sunni- ja shiamuslimeihin. Khalid jatkoi sotaretkiään Irakin rajaseutuihin vallaten kristityn yhteisön Hirassa. Vuonna 633 etevä Quraish heimon johtaja Amr ibn al-As, joka oli alussa vastustanut Muhammedia kääntymiseensä saakka v. 629, voitti bysanttilaiset joukot eteläisessä Palestiinassa ja ennen kuolemaansa v. 634 Abu Bakr oli tehnyt valmisteluja Syyrian valloittamiseksi.

Kalifiksi valittiin Abu Bakrin jälkeen Omar, joka otti itselleen arvonimen ”amir al-mu´minin”, uskovien komentaja. Hänen aikanaan valloitukset jatkuivat. Jotkut hänen kenraaleistaan eivät olleet niinkään uskon levittämisen apostoleita kuin sotasaaliin tavoittelijoita. Omar jopa määräsi Egyptin valloittaneen kenraalinsa Amrin luovuttamaan puolet sotasaaliistaan yhteiseen kassaan. Valloitettuihin maihin muuttaneet arabit pitivät itseään itseoikeutettuna yläluokkana ja katsoivat halveksien käännynnäisiä, joita he nimittivät ”asiakkaiksi” kotimaassaan ennen islamia vallinneen käytännön mukaan.

Islam oli nyt aloittanut voitollisen marssinsa, jota mikään ei näyttänyt voivan pysäyttää. Heidän taisteluhuutonsa oli ”Allahu akbar”, Allah on suurempi. Jihad, kiihkeä pyrkimys tai taistelu, oli Koraanin käskystä (sura 9 Medinassa) aloitettu niitä vastaan, ”joille raamatulliset kirjoitukset oli annettu, mutta jotka eivät uskoneet Allahiin tai viimeiseen päivään, kunnes he alistuvat ja maksavat määrättyä veroa”.

Omar johti rukouskokousta Medinan moskeijassa auringon nousun aikaan, kun kristitty persialainen orja hyökkäsi hänen kimppuunsa takaapäin iskien häneen myrkytetyllä tikarilla kuusi haavaa. Omar kuoli vuonna 644 imperiumin hallitsijana. Uusi kalifi oli Muhammedin toisen tyttären Ruqayyan puoliso Othman. Hän kuului Quraish heimon Omayyad klaaniin, aloittaen uuden hallitsijasuvun.

SUHDE JUUTALAISIIN JA KRISTITTYIHIN.

Etnisten arabien jälkeen islamin arvoasteikossa tulivat kääntyneet juutalaiset ja kristityt, mawalit eli asiakkaat. He maksoivat pienempää veroa kuin ei-muslimit, mutta he olivat myös usein kiihkeimpiä islamin kannattajia. Juutalaisia ja kristittyjä sekä saabalaisia (dhimmis) siedettiin korkeaa suojelumaksua vastaan. Alimpana olivat orjat, joita jatkuvien sotien seurauksena tulvi kymmenin tuhansin. Naiset ja lapset olivat haluttuja orjamarkkinoilla. Muslimi ei voinut orjuuttaa toista muslimia eikä islamin uskoon kääntynyttä orjaa tarvinnut vapauttaa. Orjanaisen synnyttämät lapset olivat orjan asemassa, ellei vapaa isä tunnustanut heitä. Kolme viimeistä Omayyad suvun kalifia olivat orjanaisen synnyttämiä. Monien ristisiitosten vuoksi käsite ”puhdas arabi” on illuusio.

Esimerkkejä Koraanista.

Kaliifi Othman kokosi ensimmäisen Koraanin käsikirjoituksen. Markkinoilla oli muitakin kirjoituksia, jotka Othman määräsi hävitettäviksi. Koraanista on myös poistettu pari sataa säettä niiden aiheuttaman hämmennyksen vuoksi.

Koraanissa mainitaan, että se samoin kuin Hadith, on annettu suoraan taivaasta ja että ne ovat jatkoa Tooran ja Uuden Testamentin ilmoituksille.(sura 2:136) Se jopa kehottaa niitä, jotka epäilevät Koraanin arvovaltaa vertaamaan sitä juutalaisten ja kristittyjen testamentteihin. Koraanissa on kuitenkin lukemattomia virheellisiä lainauksia niistä, henkilönnimet ja aikamäärät on sekoitettu jne. Islamin kannattajat kuitenkin väittävät, että poikkeavat kohdat johtuvat siitä, että juutalaisten ja kristittyjen testamentit ovat korruptoituneet tai että niitä on tahallisesti vääristelty.

Koraani kieltää Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja Hänen inkarnaationsa.

RISTIRIITAISUUKSIA RAAMATUN KANSSA.

Koraani kertoo maailman luomisen kestäneen 8 päivää kuuden asemesta. (sura 41:9,10,12)

Koraanin mukaan Nooan yksi pojista kieltäytyi menemästä arkkiin ja hukkui. Arkki juuttui tulvan jälkeen Judin vuorelle, ei Araratin. ( sura 11:32-48)

Koraanin väitteitä Abrahamista: Isän nimi oli Azar, ei Terah. (sura 6:74) Hän rukoili Jumalaa Mekkassa.(sura 14:37) Hän oli vähällä uhrata Ismailin, ei Iisakia. (37:100-112) Hänellä oli 2 poikaa

eikä 8. Hän korjasi Ka´aban pyhätön. (sura 2:125-127) Nimrod heitti hänet tuleen. (sura 21:68-69) Tämä on mahdotonta, sillä Nimrod eli useita vuosisatoja ennen Abrahamin aikaa.

Koraanissa kerrotaan Abrahamista, Hamanista, Mooseksesta, Mariasta ja Aaronista ikään kuin he olisivat eläneet samaan aikaan. Täten Noan vedenpaisumus ja Mooses ovat samanaikaisia, samoin Baabel ja Farao. Raamatun henkilöistä annetaan väärät nimet: kuten Goljat on Jalut; Korah on Karun; Saul on Talut; Enok on Idris; Esekiel on Dhu´l-Khifl,; Johannes Kastaja on Yahya jne.

Encyclobedia Britannica selittää näitä sekaannuksia näin:

”Eroavuudet Raamatun kertomuksista ovat merkittävät ja useissa tapauksissa ne voidaan jäljittää Juutalaiseen Haggadaan ja apokryfisiin testamentteihin. Muhammed ei todistettavasti osannut lukea ja hänen riippuvaisuutensa suullisista tiedoista voi todistaa osan hänen epäjohdonmukaisuuksistaan, kuten Ahasveroksen ministerin Haamanin sekoittaminen faaraon ministeriksi, tai Mirjamin, Mooseksen sisaren, sekoittaminen Jeesuksen äitiin Mariaan”.

Koraani väittää, että Adam rakensi Ka´aban pyhätön Mekkassa ja Abraham korjasi sen. Koraanin mukaan Aleksanteri Suuri, jota se kutsuu nimellä Zul-Qarnain, oli muslimi, joka palvoi Allahia ja eli vanhaksi. (sura 18:89-98). Aluksi Muhammed antoi luvan seuraajilleen puolustaa itseään, jos heitä vastaan hyökätään. (sura 22:39). Myöhemmin hän käski heitä sotimaan hänen puolestaan (sura 2:216-218), mutta armeijan kasvaessa kasvoi myös hänen saaliinhimonsa

(sura 5:33), ja lopulta hän käski heitä taistelemaan muita uskontoja vastaan (sura 9:5,29).

Koraani on lainannut tietojaan monista lähteistä, kuten arabialaisista ja juutalaisista legendoista, harhaoppisista kristillisistä lähteistä (mm. gnostilainen Barnabaan evankeliumi), saabalaisista lähteistä, itämaisista uskonnoista (zoroastrianismi, hindulaisuus) jne.

Länsimaisten tutkijain mukaan Muhammed perusti islamin uskonnon vanhoihin arabi- ja beduiiniheimojen uskomuksiin ja rituaaleihin, joihin hän haali monien muiden uskontojen aineksia. Antaakseen islamille uskottavamman pohjan hän sanoi sen olevan jatkoa juutalaisten ja kristittyjen pyhille kirjoituksille ja uskolle ja hänen itsensä olevan viimeinen profeetta, ”profeettojen sinetti”.

Esimerkkejä Hadithista.

Muslimioppinut tri Muhammad Hamidullah sanoo kirjassaan Introduction to Islam: ”Islamin opetukset perustuvat pääosin Koraaniin ja Hadithiin, jotka, kuten tulemme pian näkemään, ovat puolestaan syntyneet jumalallisen inspiraation kautta”.

Seuraavassa muutamia esimerkkejä Hadithista.

Muhammed käytti mustaihoisista nimitystä ”rusinapäät”.(1/662; 9/256) Hadith yleensä samaistaa heidät orjiin. Muhammed sanoi, että jos joku haaveili mustasta naisesta, se oli pahan onnen ja tulevan sairauden merkki. (9/162,163) Muhammedilla oli mustia orjia. (6/435)

Muhammed oli usein ärtyisä eikä suvainnut kyselijöitä. (1/90; 1/91; 2/555; 3/591) Lopulta ihmiset lopettivat kyselemisen, mutta sekin suututti profeettaa. (1/92; 1/30)

Eräs vanha mies kiinnitti huomionsa muslimien tapaan kumartua maahan. Hän siveli multaa otsaansa ja sanoi: jos on tärkeää saada multaa otsaansa, eikö tämä ole helpompi tapa. Hadith kertoo, että Muhammed kylmäverisesti surmasi miehen. (2/173)

Ikivanhan säännön mukaan Ka´aban pyhätössä ei saanut surmata ketään.

Ibn Khatal, jolle oli annettu kuolemantuomio, etsi turvaa pyhätöstä. Muhammedin käskystä mies raahattiin ulos ja surmattiin. (3/72)

Muhammedin säälimättömyydestä kertoo erikoisesti Hadith 3/687.

Kerran Muhammedin vaimoa, A´ishaa syytettiin siitä, että hän oli tehnyt aviorikoksen. Monien selvittelyjen jälkeen lopulta eräs mies oli valmis surmaamaan hänet, kuten islamin laki vaati, vaikka se herättäisi vakavia heimoriitoja. Lopulta Muhammed näki, että asialle oli saatava pian ratkaisu. Kommentoijat vihjaavat, että Muhammed ”sai tilanteeseen sopivan ilmoituksen”, jonka mukaan A´isha oli syytön, mikä ilmeisesti olikin totta.

Useissa Hadithin kohdissa Muhammed pyytää anteeksi rikoksiaan, ei hän synnitön ollut. Hän kidutti ihmisiä katkoen heidän jäseniään tai puhkoen heidän silmiään kuumalla raudalla, jättäen heidät virumaan verissään kidutuksen jälkeen tai näännyttäen heidät janoon. (1/234, 8/794, 8/796)

Hän oli erittäin taikauskoinen. Hän pelkäsi pahaa silmää, määrättyjen lintujen ilmestymistä ennakoiden hyvää tai huonoa onnea, hän pelkäsi riivaajien pääsevän ruumiiseensa virtsaamisen tai ulostamisen aikana, hän pelkäsi auringon ja kuun pimennyksiä. (7/636, 4/110, 7/648, 1/144, 2/167) Hän uskoi myös magiaan, jota hän pelkäsi. (7/656-664)

Muhammedin haaremissa oli 22 naista. Hänen kerrotaan yhtyneensä heihin jokaiseen ennen päivärukoustaan. Miesten ihmetellessä sitä, joku totesi: hänellä on 30 miehen voimat. (1/270, 267) Useat naiset tarjosivat itseään profeetalle, joka silmäili heitä ja jos hän ei itse huolinut, lupasi heidät joillekin toisille miehille. (7/24, 3/505)

Lisäksi Muhammedilla oli lukuisia orjanaisia, joihin hän yhtyi niin halutessaan. (7/22-23)

Eräänä merkkinä Muhammedin profeetan arvosta pidettiin rasvapalloa hänen hartioissaan.(4/741)

MUHAMMED PROFEETTANA.

Hadith kertoo yksityiskohtaisesti Muhammedin tilasta hänen saadessaan ilmoituksia.

· Hänen korvansa alkoivat soida kellojen äänin.

· Hänen sydämenlyöntinsä tihenivät.

· Hänen kasvonsa muuttuivat punaisiksi.

· Hän hengitti raskaasti.

· Joskus hän äkkiä kaatui tai asettui makaamaan maahan.

· Hän pyysi, että hänet peitettäisiin huovalla.

· Hänen huulensa vapisivat hänen maatessaan maassa.

· Hän kuuli ja näki mitä kukaan muu ei nähnyt eikä kuullut.

· Hän hikoili runsaasti.

· Joskus hän kuorsasi kuten kameli.

· Joskus hän uneksi.

Länsimaisen lääketieteen tulkinnan mukaan oireet viittaavat epilepsiakohtaukseen, mutta samaa tulkintaa on sovitettu myös VT:n profeettojen Danielin ja Hesekielin näkyihin.

Muhammed ei tiettävästi tehnyt mitään ihmeitä, mutta hänen kuoltuaan häneen on liitetty lukuisia ihmetekoja, jotka kuitenkin on luettava legendojen piiriin.

Profeetta sanoi: Jos joku (muslimi) luopuu uskostaan (islamista) tapa hänet. (4/260) Hadith sisältää myös esimerkkejä niiden murhaamisesta, jotka olivat luopuneet islamista. (5/630)

Yhdeksäs kirja Hadithista on omistettu varoitukseksi niille, jotka yrittävät jättää islamin. ”Jos sinä siis löydät ne, tapa heidät, sillä kuka hyvänsä tappaa heidät on saava palkintonsa ylösnousemuksen päivänä”. (9/64) Muhammed sanoi: ”Kuka hyvänsä juutalainen tai kristitty, joka on kuullut minusta eikä uskonut minua ja sitä mitä minulle ilmoitettiin pyhässä Koraanissa ja traditioissani (Hadith), hänen lopullinen osansa on (helvetin) tuli. (1/1)

Allah kirosi juutalaiset ja kristityt, koska he ottivat profeettojensa haudat palvontansa paikoiksi” (2/414) Muhammed sanoi: ”Minulle näytettiin helvetin tuli ja että valtaosa siellä olijoista oli naisia”. (1/28,301; 2/161) Profeetta sanoi: ”Eikö naisen todistus ole puolet miehen todistuksesta?” Nainen vastasi: ”Kyllä”. Hän sanoi: ”Tämä on naisen mielen petollisuuden tähden.” (3/826)

Muhammedilla oli erikoinen pakkomielle virtsaamista ja ulostamista kohtaan. Hän opetti, että se, joka sotkee vaatteensa virtsallaan, joutuu kidutettavaksi kuoltuaan. (1/57, 215)

Hän kehotti seuraajiaan juomaan kamelin maitoa ja virtsaa terveytensä vuoksi. (1/234)

Muhammed antoi seuraavia ohjeita:

Älä koskaan virtsaa tai ulosta Mekkaan päin. (1/146, 147, 150, 151)

Älä käytä oikeaa kättäsi virtsatessasi tai pyyhkiessäsi itseäsi. (1/155, 156)

Pese salaiset paikkasi mennessäsi toilettiin. (1/152, 152, 154, 157)

Jotkut muslimit pyrkivät jumaloimaan profeettansa siinä määrin, että he kilpailivat hänen pesuvedestään tai syljestään voidakseen hieroa sitä iholleen tai kasvoihinsa.

Meidän aikamme islam.

Muhamettilaisuus on nopeimmin leviävä uskonto maailmassa. Tämä koskee sekä kehitysmaita että rikkaita lännen ”kristittyjä” maita. Maailman mediat ovat esittäneet viimeisten kuukausien kauhukuvia, World Trade Centerin, Pentagonin, uskonkiihkoisten muslimien suorittamia itsemurha- tai muita pommituksia Israelissa ja muualla epäuskoisella kauhulla. On yritetty ymmärtää, mikä on kaiken tämän takana. Mikä ohjaa Osama Bin Ladenin ja hänen kumppaniensa tekoja. Mikä saa täysin normaaleilta vaikuttavat ihmiset, miehet ja naiset, uhraamaan itsensä ja murhaamaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia ihmisiä kylmäverisesti ilman omantunnon tuskia, kuten vaikuttaa.

Mikä osuus uskonkiihkoisella tai toisella termillä ilmaistuna militaristisella islamilla on esimerkiksi Saudi Arabian politiikassa, jota USA kiihkeästi kosii suunnittelemaansa rintamaan toista muslimimaata vastaan. Noiden militanttien muslimien sanotaan olevan harhautuneita ja johtavan seuraajiaan pois oikeasta islamista. Onko asia todellakin niin?

Kaiken sen valossa, mitä islamista tiedetään sen pyhien kirjoitusten valossa, he näyttävät olevan juuri sitä, mitä oikeauskoisen muslimin tulee ollakin.

He näyttävät edustavan alkuperäistä islamia, sellaisena kuin se oli heidän profeettansa aikana. Saudien kuningashuone haluaa istua kahdella tuolilla yhtä aikaa: se haluaa esiintyä maltillisena rauhaarakastavana, nykyaikaisena, valistuneena kansana. Sen huonosti istuvan naamion takana on kuitenkin raa´at islamilaiset kasvot ja muslimit, jotka pyhien paikkojen vartijoina toteuttavat profeetan antamaa käskyä islamin sanoman levittämiseksi kaikkialle maailmaan.

He käyttävät taloudellisen edun, rahan jihadia. Sen voimalla he ovat levittäneet islamin rukouspaikkoja, laitoksia, kouluja ja opetusta kaikkiin maihin. He uskovat, että niissä opetetaan islamin oppia siinä muodossa, kuin se lähti Muhammedin suusta.

WAHHABILAISUUS.

Saudi Arabiassa vallalla olevaa islamin muotoa kutsutaan wahhabilaiseksi. Se on omaksunut viettelevän rauhoittelevan ja tyynnyttelevän käyttäytymismallin suhteessaan lännen mahtivaltioihin. Sen moraalinen voima on kuitenkin aivan toista luokka kuin lännen tylsistyneiden ja maallistuneiden valtioitten. Presidentti Bush yrittää epätoivoisesti herätellä Euroopan valtioiden johtajia näkemään hiipivän vaaran, mutta hänen yrityksensä kilpistyvät penseyteen ja haluttomuuteen. ”Voi jospa olisit kuuma tai palava. Mutta koska olet penseä, olen Minä oksentava sinut suustani ulos”, sanoo Sana. Herääminen voi tulla, mutta se voi tulla aikana, jolloin se on jo liian myöhäistä.

Israel on joutunut kasvokkain tämän julman ja kasvottoman islamin kanssa, yrittämällä sovittaa sovittamatonta, yrittämällä solmia rauhaa, vaikka rauhaa ei ole. Tämä julma ja kasvoton maailmanvaltaan pyrkivä islam murhaa Israelissa shakkia ja tammipelejä pelaavia vanhuksia, lapsiaan käsivarsillaan kantavia äitejä lapsineen, kahviloissa rauhallista iltapäiväkahviaan nauttivia nuoria ja työikäisiä, diskoon jonottavia teini-ikäisiä tyttöjä ja poikia, busseissa vierailulle tai työpaikkaansa matkustavia ihmisiä ikään tai sukupuoleen katsomatta. Se ei edes erottele muslimiakaan, jos sellainen sattuu murhattavien joukkoon. Se tunkeutuu ihmisten koteihin, murhaten asukkaita vuoteisiinsa ja kolmen vuoden ikäisiä tyttölapsia, jotka pyrkivät murhaajaa pakoon vuoteensa alle. Se kehittelee toinen toistaan julmempia tapoja murhata ja silpoa mahdollisimman monta ja paljon noita vääräoppisia ”infideleitä”, jotka heidän oppinsa mukaan ovat hyljänneet profeetan sanoman.

Lähdeteoksia.

Robert Morey; Islamic Invasion. Harvest House Publishers, Eugene, Oregon 97402.

Bantam Britannica Books; The Arabs, people and power. Encyclobaedia Britannica .

Francis Robinson; Atlas of the Islamic World,