USKALTAISKOHAN4

SUOMEN KESÄ ON LYHYT

Arie käytti kesälomansa ajan retkeilemällä ja kuin tutustuen uudelleen tuttuihin paikkoihin mutta kuitenkin nähden ne aivan uusin silmin. Hän ihaili järvien kimallusta vahvojen punaruskeitten männynrunkojen välissä seisoessaan korkealla kukkulalla, josta oli huikeat näköalat kauas ympäristöön.

jaloissaan. Hän tunsi Suomen kesän valon ja kosteuden elvyttämän luonnon luonnollisen raikkaan ja saasteettoman tuoksun. Arie tunsi olevansa onnellinen.

Hän ei juuri viihtynyt lapsuudenkodissaan, joka oli nyt hänelle vieras ja jota hänelle outo ihminen hallitsi. Hän nukkui siellä silloin, kun siihen oli tarvetta, mutta siihen yhteys melkein jäikin.

Hän tapasi Annea muutaman kerran, mutta kuin yhteisestä sopimuksesta molemmat halusivat viettää kesänsä omalla tavallaan.

TAKAISIN OPINTOIHIN

Arie istui junan pehmustetulla penkille mutustellen evääksi ottamiaan voileipiä ja katsellen junan ikkunasta ohikiitäviä maisemia.

Hän ihmetteli mielessään, miltä maaseudun asukkaista mahtoi tuntua nyt syksyn saapumisen myötä. Kevään vihreys ja keskikesän uhkeus olivat hävinneet ja niiden tilalle olivat tulleet avoimet pellot, joissa muutama heinäseiväs sojotti tyhjänä taivasta kohti, ja joista heinät ja viljat oli koottu pois. Yleisnäkymä oli harmaan ja ruskean voittoinen, värit tummuneet ja osin haalistuneetkin. Muutama lehmä etsiskeli ravintoaan korjattuilta pelloilta liikkuen nekin kankeasti kuin kylmän kohmettamina.

Arie ei voinut sille mitään, että näkymät saivat hänet alakuloiseksi ja surulliseksi.

Mutta järjestettyään tavaransa oppilasasunnossaan ja kiirehdittyään yliopistolle tutkimaan syksyn ohjelmaa, luentoja ja harjoituksia ja tervehtiessään opiskelijatovereitaan yliopistoelämän normaali rutiini imaisi hänet nopeasti mukaansa. Se myöskin ohjelmoi hänen elämänsä täysin, eikä siinä juuri jäänyt aikaa turhille murheille, jos niitä sitten olikaan.

Myös Anne aloitti opintonsa samassa yliopistossa kuin Arie, joka ”vanhana” pystyi opastamaan uutta ”keltanokkaa”. Annen asunnon hankkimisessa Arie myös avusti mielellään. Se oli jokasyksyinen toimi, mikä aiheutti paljon juoksemista ja tarjolla olevien asuntojen katselemista. Useimmat joutuivat tyytymään siihen, mitä oli jäänyt kiireisempien ehdittyä ottamaan parhaat päältä.

Anne sai kuitenkin aivan kunnollisen huoneen vanhan pariskunnan luona, jotka tuntuivat kovin ystävällisiltä ja jopa alkoivat kiintyä häneen kuin omaan tyttäreensä, jollaista heille ei oltu suotu.

Arien sielunelämä tuntui levolliselta, hän koki rauhoittuneensa ja Annen asuminen lähellä toi kokonaan uuden sisällön hänen opiskelijaelämäänsä.

Tämä oli juuri sitä, mitä nuori ihminen kaipaa, läheistä ja uskollista ystävää, jonka kanssa voi keskustella vapaasti ilman rajoituksia ja huolta siitä, ettei vain tulisi ymmärretyksi väärin.

Anne tuntui liittyvän luontevasti Arien elämään kuin valmiiksi venytelty hansikas käteen.

Arie tunsi olevansa onnellinen, hän eli yltäkylläistä elämää.

Ei ollut enää tarvetta huolehtia siitä, mitä tekisi viikonloppuisin, jolloin perinteen mukaisesti kaikki opiskelu keskeytettiin, tai missä viettäisi iltansa lepuuttaakseen rasittuneita aivojaan ja silmiään.

Arie retkeili Annen kanssa pääkaupungin ympäristössä tutustuen paikkoihin ja nähtävyyksiin. Iltaisin he menivät elokuviin, teatteriin tai oopperaan. Heidän päiväohjelmansa täyttyivät itsestään ilman ponnisteluja.

Tai he vain istuivat jommankumman opiskeluboksissa keskustellen ja nauttien toistensa läsnäolosta.

- Kuulehan Anne, luin jostain artikkelista äskettäin, miten nainen katselee miehen silmiä ja pystyy sen perusteella muodostamaan itselleen kuvan, millainen mies on.

- Mitä sinä sillä tarkoitat? Haluatko sinä kokeilla minua?

- En mutta siinä kerrottiin, että nainen pystyy näkemään miehen silmistä ja kasvojen ilmeistä, pitääkö mies lapsista ja päättää sen mukaan, miten häneen tulee suhtautua.

- Kerrohan lisää, sehän tuntuu ihan mielenkiintoiselta.

- En ehkä muista aivan tarkkaan, mutta sen artikkelin mukaan, jos nainen haluaa seikkailua miehen kanssa, hän valitsee miehen, joka on hallitseva ja määrätietoinen. Mutta jos nainen etsii itselleen kumppania pitempää ystävyyttä varten, hän valitsee miehen, joka pitää lapsista. Ja sen nainen pystyy näkemään miehen kasvojen ilmeistä. Mitä sinä tästä ajattelet, onko siinä mitään perää?

- Miten sinä luulisit minun valinneen sinut? Seikkailua vai lasteni isää varten?

Anne tunsi punastuvansa, ensimmäisen kerran intiimimpi yhteys heidän välillään oli mainittu, vaikka se kuuluikin osana heidän ystävyyteensä.

He kuitenkin olivat käyttäytyneet toisiinsa nähden hyvin korrektisti, kuin varoen ja kuulostellen.

- Katsohan Anne, asia kiinnostaa minua ihan filosofisena kysymyksenä. Enhän minä tiedä naisista

juuri mitään. Ehkä sellainen lapsista pitävä mies on eräänlainen nynny, ei sellainen romanttinen

valloittaja-tyyppi kuin se toinen.

- Enpäs ole tullut ajatelleeksi tuollaista kysymystä ennen, mutta asiassa voi olla kyllä perääkin. Kaikki

naisethan ovat enemmän tai vähemmän romantikkoja. He haluavat, että heitä imarrellaan, heille heitellään kaikenlaisia kohteliaisuuksia, annetaan lahjoja ja sellaista. Siitä nainen pitää, vaikka tietäisikin sen olevan vain silmänlumetta huomion herättämiseksi.

- Oletko muuten pannut merkille, että kun nainen puhuu toisen ihmisen kanssa, hän tarkkailee kaiken aikaa toisen silmiä, siirrellen katsettaan silmästä toiseen. Ei mies tee samoin, mies vilkaisee silloin tällöin keskustelukumppaninsa silmiä, mutta muuten vilkuilee ympärilleen kaiken aikaa.

- Niinpä taitaa ollakin. Katsos vain, enpäs ole tuotakaan tullut huomioineeksi. Sinussa taitaakin olla psykologin vikaa?

- Tuskinpa minusta olisi kaivelemaan toisen ihmisen sielun salaisuuksia, mutta ihan tällaisena mielenkiintoisena aiheena on mukava kuulla, miten asia nähdään siellä barrikadin toisella puolella.

- Minkä barrikadin? En kai minä ole jonkinlainen vastustaja sinulle. Luulin olevani ystäväsi.

- Anteeksi Anne. Olin tahditon, tiedäthän, että en missään tilanteessa haluaisi loukata sinua.

- Kiitos Arie. Mutta mitä sinä minusta etsit ja löysitkö etsimääsi? Etsitkö minusta seksuaalista kiinnostusta, tai lastesi äitiä vai mitä?

- Minua ihan punastuttaa. Luulisin olevani ihan keskiverto tavallinen mies. Miestä kiinnostaa naisen ulkomuoto, hänen tapansa kävellä, liikkua, esiintyä, ja tietenkin sekin, onko nainen hyvännäköinen vai ei. En käyttäisi naisesta sanaa ruma, koska jokainen heistä näyttää omalla tavallaan hyvältä. Uskoisin etsineeni sinusta sielullista ihmistä, joka ymmärtää ja jonka kanssa on miellyttävää olla. Sellaista sielukasta ihmistä minä etsin sinusta, ja mitä enemmän olen oppinut tuntemaan sinua, sitä enemmän pidän sinusta. Tunnen, että olen löytänyt sen, mitä etsin.

- Kiitos Arie, se oli kauniisti sanottu. Mutta kyllä nainen haluaa olla myös seksuaalisesti kiinnostava, hän haluaa olla haluttu. Naisellahan on jatkuva kilpailu toisten naisten kanssa miehen kiinnostuksen kohteena olemisesta, eikä koskaan voi olla varma, onko ensimmäinen ja ainoa vai ei.

- Luin jostain aivan äskettäin, että nainen ottaa valtavan riskin antautuessaan sitovaan suhteeseen miehen kanssa. Hän menettää valintavapautensa, hänen tulee omistautua yhdelle miehelle, hoitamaan hänen hyvinvointiaan, ruokaansa, pyykkiä. Ja sitten tulevat lasten odotusaikojen vaivat, heidän hoitamisensa ja monelle lisäksi työpaikka, jos taloudesta ei muuten selviä. Ja sen kaiken ohessa pitäisi pystyä hoitamaan omaa kuntoaan ja ulkomuotoaan ja olemaan vaimona miehelleen, tyydyttää tämän seksuaaliset tarpeet. Siinä kai sitten vasta tulee todellinen kilpailutilanne toisten naisten kanssa, vai mitä?

- Hui sentään, ihan kauhistuttaa. Mutta jos nainen on tehnyt ratkaisunsa aviokumppaninsa suhteen, hän alistuu tuohon kaikkeen ilman muuta, eikä se edes edellytä alistumista, se on luonnon järjestys.

- Eikö siihen sitten vaikuta sekään, onko toinen rutiköyhä, joka tuskin pystyy edes itseään elättämään?

- Ei sillä ole merkitystä, jos todella pitää toisesta. Uskoisin ainakin omalta kohdaltani, ettei sillä ole merkitystä.

Arie mietiskeli näitä, kahden ihmisen, miehen ja naisen välisiin suhteisiin liittyviä asioita.

Rakkauden syntyminen on aina mysteeri. Joskus se syttyy kuin salamaniskusta, joskus sen takana voi olla toisen kylmä laskelmointi ilman tunteita.

Arie myös pohti mielessään, miten esittäisi Annelle oman uskonnäkemyksensä. Arie tunsi, ettei hänestä ollut ainakaan lähetyssaarnaajaksi, hän ei tiennyt, miten asia tulisi Annelle esittää.

Mutta asia oli jotenkin hoidettava, sen Arie tunsi, sillä hän kaipasi opiskelijain muodostamaa keskustelu- piiriä, joka oli tullut hänelle läheiseksi. Asia kuitenkin ratkesi aivan itsestään.

Ariella oli tapana lukea joka aamu ennen nousemistaan ja illalla ennen nukkumistaan pieni kappale Raamatustaan, ja samalla hän alleviivasi joitain tärkeitä kohtia ja merkitsi viereen omia huomioitaan.

Anne katseli kerran Arien Raamattua, avasi sen ja ihmetteli, olivatko kaikki siihen lisätyt merkinnät Arien tekemiä. Siitä oli helppo jatkaa.

Arie selvitteli Annelle lukutottumuksiaan ja kysäisi sitten puolihuolimattomasti, olisiko Anne joskus halukas tulemaan hänen kanssaan yhteiseen keskustelupiiriin. Anne aristeli aluksi, että hänhän oli vieras siellä eikä hän ollut erikoisemmin kiinnostunut uskon asioista. Lopulta hän kuitenkin suostui tulemaan kuin kokeeksi.

KESKUSTELUPIIRI

Keskustelupiiri kokoontui erään opiskelijan kouluasunnossa. Tilaa siellä oli kovin rajoitetusti, kuten usein on laita opiskelija-asunnoissa, mutta hyvin sinne mahduttiin ja jokainen löysi istumapaikan.

Eräs opiskelijoista oli valinnut aiheeksi uudestisyntymän, josta hän piti laatimansa lyhyen esityksen keskustelun pohjaksi.

Arie katseli syrjä silmällä Annea nähdäkseen, miten tällainen aihe kiinnostaisi häntä, ulkopuolista uskon asioissa, kuten hän itse sanoi.

Arien ihmeeksi Anne osoittautui jopa aktiiviseksi keskustelijaksi. Hänellä oli useita terveitä ja teräviä huomautuksia asiasta, joista kylläkin huomasi, ettei hän ollut kovin syvästi perillä asioista.

Arie tiedusteli kotimatkalla Annelta, mitä hän piti piiristä, ja voisiko hän ehkä tulla sinne toistekin.

Anne sanoi olevansa myönteisesti yllättynyt piiristä ja sen asiallisesta ilmapiiristä. Hän oli pelännyt, että siellä olisi kiihkeitä käännyttäjiä, joita hän vieroksui. Mutta niin ei ollut, jokainen sai esittää omat ajatuksensa eikä kukaan pyrkinyt niitä vähättelemään, asiasta keskusteltiin kiihkottomasti ja syvällisesti, Anne analysoi.

Tultuaan omaan asuntoonsa Arie jäi mietiskelemään keskustelua ja illan aihetta, uudesti syntymää.

Se oli aina kiinnostanut häntä, ja hän aavisteli, että siihen liittyi paljon enemmän kuin päältä katsoen näkyi.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Mutta vain miehelle, Adamille, Hän antoi kiellon olla syömättä hyvän ja pahan tiedon puusta. Rangaistus kiellon rikkomisesta on kuolema.

Nainen sai siitä tiedon Adamilta, ja sitä Saatana käytti hyväkseen: Onkohan Jumala sanonut?

Arie oli myöskin lukenut kiinnostuneena kirjoituksia ihmisen perinnöllisyys tutkimuksista, siitä, miten ihmisen perintötekijät on sullottu kromosomeihin, ja että periaatteessa jokainen ihmisen solu sisältää kaikki ihmisen rakentamiseen tarvittavat kaavat ja ohjeet.

Mutta mikä salaisuus sisältyy siihen, että miehen Y-kromosomi periytyy aina isältä pojalle, on tehnyt niin Adamista alkaen, eikä koskaan sekoitu X-kromosomin kanssa? Tätä Arie alkoi miettiä mielessään.

Saarnaajan kirjassa (Sarn.3:11) on mielenkiintoinen sana, jossa kerrotaan, miten Jumala on pannut iankaikkisuuden ihmisten sydämeen, mutta siten, ”etteivät he käsitä Jumalan tekoja, ei alkua eikä loppua.” Tuo Sanankohta voitaisiin paremmin kääntää: ”Hän on myös pannut iankaikkisuuden salaisuuden heidän sydämeensä siten, ettei kukaan voi arvioida tekoa, jonka Jumala tekee sen alusta loppuun.” Jeesus puhui Taivasten valtakunnan salaisuudesta (Mt.13:11), ja Paavali viittaa useissa kirjoituksissa Jumalan salaisuuteen: Jumalan salaisuuksien huoneenhaltija (1.Kor.4:1) Salaisuuksia Hengessä (1.Kor.14:2) Hänen tahtonsa salaisuus (Ef.1:9) Salaisuus tehty ilmestyksen kautta tiettäväksi (Ef.3:3) Kristuksen salaisuus (Ef.3:4) Suuri salaisuus (Ef.5:32) Salaisuus, joka on ollut kätketty ikuisista ajoista (Kol.1:26) Jumalan salaisuus, Kristus (Kol.2:2)

Saarnaajan kirjassa edellä mainittu sana ”iankaikkisuus” on alkukielessä ”olam”, joka tarkoittaa peitetty, häviävä, mennyt aika, jatkuva, ikuinen, maailman alusta ilman loppua. (Strong 5769)

Sen juurisana on ”alam”, johon sisältyy merkitys verhota, peittää näkyvistä, kätkeä, salata.

Paavali kertoo (1.Kor.2:10), että Jumala on ilmoittanut meille salaisuutensa Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan salaisuudetkin, ja että hengellinen ihminen tutkii kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. (I.Kor.2:15)

Jeesus sanoi yöllisen keskustelunsa aikana Nikodemukselle, ettei kukaan voi nähdä Jumalan valtakuntaa, ellei hän synny uudesti, ylhäältä. (Joh.3:3, kreikaksi gennethe anothen)

Jeesus selvästi olettaa, että Nikodemuksen olisi pitänyt tietää, mitä uudesti syntyminen merkitsee.

Mutta eihän Adam kuollut sinä päivänä, kuin hän söi kielletystä puusta? (1.Ms.2:17)

Adam ei kuollut fyysisesti, mutta hän kuoli hengellisesti.

Hän menetti läheisen kosketuksensa jumalan kanssa. Hän ei voinut enää keskustella Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin, ja hänet ajettiin pois paratiisista.

Jeesuksen sanan mukaan kukaan ei voi nähdä jumalan valtakuntaa, ei Adamkaan, ellei hän synny uudesti, ellei hän saa Jumalan Henkeä sydämeensä, ellei hänestä tule uusi ihminen.

Tapahtuiko tällaista Vanhan Liiton aikana? Raamatun tekstin mukaan sellaista tapahtui.

Enok (hepreaksi Hanok) otettiin ylös, eikä häntä enää ollut, koska Jumala otti hänet pois. (Heb.11:5)

Mooses muuttui, kun Jumalan Henki puhutteli häntä erämaassa. Hänestä tuli uusi ihminen, joka pystyi puhumaan Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin. (2.Ms.33:11; 4.Ms.12:6-8)

Mooses ilmoitti, että Herra ympärileikkaa israelilaisten sydämen. (5.Ms.30:6)

Hän myös kertoi Jumalan salaisuudesta näin: ”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän Lain (Toran) Sanat.” (5:ms.29:29)

Selvimmin ihmisen syntyminen uudesti näkyy siinä, miten Herran Henki muutti Saulin sydämen, ja hänestä tuli toinen mies. (1.Sam.10:6, 9) Mutta tottelemattomuuden tähden Henki poistui Saulista.

Tämän saman ilmiön voimme havaita kuningas Davidin elämässä. Hän oli Herran tahdon mukainen mies, jopa niin, että sukupolvien jälkeen Herra suosi Israelia Davidin tähden. Tämä oli totta siihen asti, kunnes David lankesi Batsheban kanssa. David rukoilee sydäntä särkevästi psalmissa 51, ettei Herra ottaisi häneltä pois Pyhää Henkeä. Juutalaisen tradition mukaan niin kuitenkin tapahtui, ja Davidin elämän loppuvuodet olivat täynnä onnettomuuksia, oli miekka ja insestiä.

Voimme ymmärtää, että Vanhan Liiton profeetat olivat Pyhän Hengen inspiroimia, jopa siinä määrin, että Elia otettiin tulisissa vaunuissa suoraan taivaaseen. Pyhä Henki asui heissä.

Mutta nämä Vanhan liiton aikana uudesti syntyneet ihmiset olivat poikkeustapauksia, heidät oli erikseen valittu tehtäväänsä. Se ei koskenut kaikkia ihmisiä, ei edes kaikkia juutalaisia.

Uuden liiton aikana tämä valinta tuli kaikkien ulottuville, kuten Johannes todistaa: ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskoivat Häneen nimeensä.” (Joh.1:12) Paavali todistaa samoin useissa kirjoituksissaan, että tämän Jumalan lapseus on annettu jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen. (Rm.8:15-16; Gal.3:26; 2.Pt,1:4; 1.Joh.3:11)

Kysymyksessä on ennalleen asettaminen, jonka edellytyksenä on sovitus Jumalan edessä, Adamin suorittaman rikoksen ja sen perinnön sopiminen Jumalan hyväksymällä tavalla, joka vaatii veren vuodattamista, sillä ilman verenvuodattamista ei ole anteeksiantoa. (Hebr.9:22) Se edellytyksenä on veren vuodattaminen, kuolema, ja sen Kristus Jeesus suoritti ristinpuulla.

Koska Jeesuksella ei ollut Adamin synnin perintöä, Hänhän sai alkunsa Pyhän Hengen kautta, Hänen Y-kromosominsa tuli Pyhästä Hengestä, ei Adamista, Hän ei ollut kuoleman kirouksen alainen, eikä kuolema voinut pidättää Häntä. Tällä Hän voitti kuoleman, Hän nousi kuolleista ja lunasti kaikki Häneen uskovat kuoleman vallasta, eli kuten Jeesus todisti, ”joka Minuun uskoo, se ei koskaan näe kuolemaa.” (Joh.8:51)

Tämän on se Jumalan salaisuus, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista.

Mitä sitten tapahtuu, kun ihminen syntyy uudesti?

Tätä Nikodemuskin ihmetteli, joskin ehkä vain retoriikan vuoksi.

Eihän ihminen voi mennä äitinsä kohtuun ja syntyä uudelleen? Eipä todellakaan.

Nikodemus tarkoitti fyysistä syntymää, Jeesus tarkoitti hengellistä syntymää, syntymistä ylhäältä.

Sanamuoto uudesti syntyminen tarkoittaa, että se, mikä syntyy uudesti, oli olemassa jo aikaisemmin. Se ei tarkoita uuden syntymistä.

Mutta se, mikä oli ollut aiemmin, oli vioittunut, tai ehkä peräti kuollut tai ainakin lamaantunut, halvaantunut ja tehoton. Se ei pystynyt toimimaan tavalla, miten sen oli tarkoitus toimia.

Siihen tarvittiin uutta syntymää, ei vanhan korjaamista ja paikkaamista.

Mutta sen pystyy tekemään yksin Jumala Pyhän Henkensä kautta, joka luo kaiken uudeksi.

Se ei ole ihmisen omin voimin ja avuin tehtävissä. Sitä voidaan jäljitellä, mutta se on vain jäljennös.

Profeetta Hesekiel kertoo tästä asiasta näin: ”Ja Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden Hengen

Minä annan teidän sisäpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille

lihasydämen. Henkeni Minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte Minun

käskyjeni mukaan, noudatatte Minun oikeuksiani ja Minä olen teidän Jumalanne.” (Hes.36:26-27)

Mutta jos ihminen on saanut saman Hengen kuin profeetat ja Jeesuskin, eikö ihmisen pitäisi pystyä

tekemään samoja tekoja kuin hekin? Ja näinhän Jeesus itse lupasikin. Miksi siitä ei ole näyttöä?

Arie nukahti lopulta rauhalliseen ja levolliseen uneen. Hänen mielensä työskenteli vieläkin näitten kysymysten parissa, kuten ihmismieli tekee, mutta hän ei ollut siitä tietoinen.

Jos sieltä tulee jotain järkevää, hän saa siitä tiedon aikanaan, päätteli Arie jo puolinukuksissa.