VOIMAVAIKUTUKSET

Alkaessani tutkia ns. voimavaikutuksia, jotka ovat kaikkina aikoina sekä herättäneet ihmisten mielenkiintoa että ristiriitaisia tunteita ja jopa niitä suorittavien vainoja, huomasin , ettei niitä voida tutkia erillään, vaan niiden yhteydessä on tutkittava muutamia muitakin aiheita.

Ainakin seuraavia aiheita on syytä tutkia: Totuus, Sana, toivo ja usko.

A. TOTUUS.

Roomalainen maaherra Pontius Pilatus, tuo korruptoitunut elostelija, kysyi Jeesukselta: ”Mikä on totuus?” Hänelle se oli epäselvää, se oli erilainen roomalaisille, erilainen helleeneille, erilainen arabeille ja erilainen juutalaisille, joihin hän pääsi tutustumaan juutalaisen vaimonsa kautta.

Pilatus esitti kysymyksensä Jeesuksen vastattua Pilatuksen kysymykseen: Sinä siis kuitenkin olet kuningas. ”Sinäpä sen sanoit, että Minä olen kuningas. Sitä varten Minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee Minun ääneni.” (Joh.18:37-38)

Mutta mikä on totuus? Tarkastelemme ensin muutamia Uuden ja sitten Vanhan Testamentin kohtia.

1. UUDEN TESTAMENTIN TODISTUKSIA TOTUUDESTA

Jeesus puhui TOTUUDESTA.

”Tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää Hengessä ja totuudessa, sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. (Joh.4:23)

”Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani.” (Joh.14:6)

”Mutta kun Hän tulee, Totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen.” (Joh.16:13)

”Pyhitä heidät totuudessa; Sinun Sanasi on iankaikkinen totuus.”

PAAVALI PUHUI TOTUUDESTA

”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa.” (Rom.1:18)

”Vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kasvaisimme Hänen, joka on pää, Kristus.” (Ef.4:15)

”Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska.” (Ef.6:14)

JOHANNEKSEN TODISTUS

”Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä, ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.” (1.Joh.5:6)

2. VANHAN TESTAMENTIN TODISTUKSIA TOTUUDESTA

”Katso, totuutta Sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni Sinä ilmoitat minulle viisauden.”(Ps.51:8)

”Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus ja Sinun Torasi (Lakisi) on iankaikkinen totuus.”(Ps.119:142)

”Sinun Sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki Sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.” (Ps.119:160)

”Elävät, elävät Sinua kiittävät, niin kuin minä tänä päivänä; Isä ilmoittaa lapsillensa Sinun totuutesi.” (Jes.38:19)

”Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo, te, joita kutsutaan Israelin nimellä, ja jotka olette lähteneet Juudan lähteestä, jotka vannotte Herran Nimeen ja tunnustatte Israelin Jumalan, mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa.” (Jes.48:1)

”He vihaavat sitä, joka portissa oikeutta puoltaa ja totuuden puhuja on heille kauhistus.” (Aam.5:10)

YHTEENVETO

Kuten yllä olevista Raamatunpaikoista voidaan päätellä, totuus on Jumalan Sana, tai Tora, kuten Psalmi 119:142 todistaa, eikä mikä hyvänsä totena pidetty. Sana on iankaikkinen totuus.

Totuudesta, eli Jumalan sanasta, Torasta, Jeesus tuli todistamaan. Kaikki Hänen puheensa olivat suoraan kiinnitettyinä Toraan, Jumalan Sanaan. Jeesus totesi, että totuus on vapauttava ihmisen. (Joh.8:32)

Tutkikaamme seuraavaksi Jumalan Sanaa.

B. JUMALAN SANA

Ensin muutamia Raamatunpaikkoja Uudesta ja sitten Vanhasta Testamentista.

1. SANA UUDESSA TESTAMENTISSA

JEESUKSEN TODISTUS

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt.” (Joh.1:1-3)

” Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä, ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1:14)

”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee,” (Mt.4:4)

”Hän ajoi ulos henget ulos Sanalla, ja kaikki sairaat Hän paransi.” (Mt.8:16)

”Taivas ja maa katoavat, mutta Minun Sanani eivät koskaan katoa.” (Mt.24:35)

”Totisesti, totisesti Minä sanon teille: Jos joku pitää Minun Sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa.” (Joh.8:51)

APOSTOLIEN TODISTUS

”Ottakaa vastaan pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan Sana.” (Ef.6:17)

”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.”

(Heb.4:12)

”Ja Hänellä oli yllään vereen kasteltu vaippa, ja Nimi jolla Häntä kutsutaan on Jumalan Sana.” (Ilm.19:13)

2. SANA VANHASSA TESTAMENTISSA

”Nämä Sanat, jotka minä tänä päivänä teille annan, painukoot sydämeenne.” (5.Ms.6:6)

”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Herran suusta lähtee.” (5.Ms.8:3)

”Sillä Herran Sana on oikea, ja kaikki Hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa.” (Ps.33:4)

”Herran Sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot Hänen suunsa Hengellä.” (Ps.33:6)

”Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että noudattaa Sinun Sanaasi.” (Ps.119:9)

”Sinun Sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni.” (Ps.119:105)

”Niin on myös Minun Sanani, joka Minun suustani lähtee, ei se Minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä Minulle on otollista ja saa menestymään sen, mitä varten Minä sen lähetin.” (Jes.55:11)

”Sinun Sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja Sinun Sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu Sinun Nimiisi, Herra, Jumala Sebaot.” (Jer.15:16)

”Eikö Minun Sanani ole kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka kallion murtaa.” (Jer.23:29)

”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan Temppeliin, että Hän opettaisi meille teitänsä, ja vaeltaisimme Hänen polkujansa, sillä Sionista lähtee Laki ja Jerusalemista Herran Sana.” (Miika 4:2)

YHTEENVETO

Pyrkiessäni luomaan yhteenvetoa Jumalan Sanasta, teen sen suurella arkuudella, sillä käsittelen asiaa, joka on aivan liian ylevä ja ihmeellinen minun ymmärrykselleni.

Apostoli Johannes, joka ehkä kaikkein läheisimmin ymmärsi Jeesuksen persoonaa ja salaisuutta, kirjoittaa evankeliuminsa aluksi, että Jumalan suunnitelma ihmisestä ja hänen pelastussuunnitelmastaan oli aluksi Sanan muodossa, ja se oli jumalallinen, Jumala. Johannes jatkaa, että tämä Jumalan suunnitelma, Sana, tuli lihaksi Jeesuksessa ja asui ihmisten keskellä. Johannes kertoo tarkkailleensa Hänen kirkkauttaan, joka Jumalan ainoalla Pojalla oli, ja se oli täynnä armoa ja totuutta.

Mooses sai Siinain vuorella tiedon tästä Jumalan suunnitelmasta, ja hän tallensi sen kirjoituksiinsa, jotka tunnetaan hänen nimellään viitenä Mooseksen kirjana. Mooses painotti kansalle, että heidän tulee painaa hänen kauttaan saamansa Sanat syvälle sydämeensä, sillä ihminen ei elä vain leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Kun Johannes kertoo, että kaikki on luotu Jeesuksen kautta eikä mitään luotua ole luotu ilman Häntä, hän vahvistaa sillä sen mitä Mooses kertoo maailman luomiskertomuksessaan, ja josta myös Psalmintekijä laulaa psalmissaan 33: ”Herran Sanalla on kaikki taivaat tehty ja kaikki sen asukkaat Hänen suunsa Hengellä.”

Jeesus todisti, että Sana on ikuinen, maa ja taivas katoavat, mutta Jumalan Sana ei häviä koskaan.

Jumalan Sanalla on oma voimansa siten, kuin ei millään muulla Sanalla.

Se on ikuinen totuus, eikä se tarvitse selityksiä tuekseen.

Jeesus ajoi riivaajia ulos Jumalan Sanalla, ja Hän paransi sairaita. Kun saatana kiusasi Jeesusta erämaassa, Jeesus aina vetosi Jumalan Sanaan: ”On kirjoitettu.” Eikä saatana voinut väittää sitä vastaan.

Jumalan Sana on kuin tuli, joka palaa ja polttaa, ja kuin moukari, joka hajottaa kallion.

Paavali kertoo, että Jumalan Sana on terävämpi kuin yksikään kaksiteräinen miekka, se pystyy tunkeutumaan ihmisen sydämeen ja erottelemaan sielullisen ja hengellisen, maallisen ja taivaallisen.

Jumalan Sana on Hengen miekka. jolla ihminen pystyy puolustautumaan pahan voimia vastaan.

Jumalan Sana on voimallinen suojelemaan ihmisen nuhteettomalla polulla noudattamalla sitä.

Jeremia todistaa, miten Jumalan Sanan ”syöminen” oli hänelle riemu ja hänen sydämensä ilo, tai sanan-laskujen kirjoittajan todistus, miten Sanan tutkiminen kirkastaa silmät, eli puhdistaa sielun. (Ps.19:9)

Jeesus vakuutti, että joka pitää Hänen Sanansa, hän ei koskaan näe kuolemaa, hän saa syödä elämän puusta. Jeesus myös todisti, että Abraham ja profeetat näkivät Hänen aikansa ja iloitsivat siitä.

C. USKO JA TOIVO

Aluksi muutamia Uuden Testamentin Raamatunjakeita, sitten Vanhasta testamentista.

JEESUKSEN TODISTUKSIA USKOSTA.

”Jeesus sanoi sadan päämiehelle: ”Mene, niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon.” Palvelija parani sillä hetkellä.” (Mt.8:13)

”Kaiken, mitä te anotte rukouksessa uskoen, sen te saatte.” (Mt.21:22)

”Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mk.16:16)

”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käärmeitä, ja jos he juovat jotain kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” (Mk.16:17-18)

”Ja Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Joh.6:29)

”Sillä Isäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä ja Minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh.6:40)

”Joka uskoo Minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, vuotava elävän veden virrat, mutta sen Hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei vielä ollut tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.” (Joh.7:38-39)

”Totisesti Minä sanon teille: Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen, ja suurempiakin kuin ne ovat, hän on tekevä, sillä Minä menen Isän tykö.” (Joh.14:12)

APOSTOLIEN TODÍSTUKSIA

”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen Nimensä kautta.” (Apt.10:43; Jer.31:34; Miika 7:18; Sak.13:1)

”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka Häneen uskoo, joudu häpeään.” (Rm.10:9-11)

”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeen pyhimpään, jonka pääsyn Hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on: Hänen lihansa kautta.” (Heb.10:19-20)

”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta vanhat saivat todistuksen.” (Heb.11:1)

”Sillä minä olen Lain kautta kuollut pois laista elääkseni Jumalalle. Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa, ja minkä minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” (Gal.2:19-20)

VANHAN TESTAMENTIN TODISTUKSIA

”Ja Abraham uskoi Herraan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” (1.Ms.15:6)

”Kuulkaa minua, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat. Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa Hänen profeettojansa, niin te menestytte.” (2.Ak.20:20)

”Mutta sittenkin he vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet Hänen profeettojansa.” (Ps.78:32)

”Ellette usko, ette kestä.” (Jes.7:9)

””Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso Minä lasken Sioniin peruskiven, koetellun kiven, lujasti perustetun, joka uskoo, se ei pakene.” (Jes.28:16)

”Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?” (Jes.53:1)

YHTEENVETO

Jeesus painotti uskon merkitystä.

Kun mies pyysi Häneltä: ”Jos voit, auta minua”, Jeesus vastasi: ”Jos voit. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Mies tunsi, ettei hänellä ollut uskoa ja hän parahti: ”Minä uskon, autan minun epäuskoani.”

Jeesus kehotti ihmisiä uskomaan Häneen ja uskomaan Jumalaan, koska He olivat yhtä, tai uskomaan edes Häneen Hänen tekojensa tähden. Hän ihmetteli ihmisten epäuskoa, eikä kotikaupungissaan voinut sen tähden tehdä monia tunnustekoja. (Mt.13:58)

Jeesus ei ollut markkinatorien silmänkääntäjä eikä temppuilija, Hän teki ihmetekonsa Isältään saamansa tehtävän korostamiseksi, ei oman maineensa vuoksi.

Toisaalta Jeesus totesi, etteivät ihmiset usko, vaikka kuolleita nousisi ylös, kuten tapahtui Jeesuksen kautta. Päinvastoin, hänen vainoojansa, fariseukset ja kirjanoppineet, halusivat tappaa Lasaruksen, jonka Hän oli herättänyt kuolleista, ja josta tieto oli levinnyt kaikkialle, peläten oman maineensa vähenemistä.

Jeesus lupasi, että joka uskoo Häneen, sillä on iankaikkinen elämä, mutta varoitti: joka ei usko, tuomitaan kadotukseen.

Hän myös lupasi, että opetuslasten sisimmästä on vuotava elävän veden virrat, millä Hän tarkoitti Pyhää Henkeä, ja että Hänen seuraajansa tulevat tekemään samoja tekoja kuin Hän, jopa suurempiakin.

Toisaalta Jeesus totesi, että se on Jumalan teko, että ihmiset uskovat Häneen, ja ettei kukaan voi tulla Hänen tykönsä, ellei Isä häntä vedä.

Mutta kenen usko vaikutti siihen, että ihmetekoja tapahtui? Jeesus aloitti työnsä kysymällä: ”Mitä haluat, että Minä sinulle tekisin.” Sillä Hän halusi luodata ihmisen sydämen aitoutta, sillä joukossa oli vakoojia, joitten tarkoituksena oli vahingoittaa Häntä. Toisaalta Jeesus tiesi, mitä ihmisessä oli.

Mutta vaikka Hän odotti ihmisiltä uskoa, aina se ei ollut mahdollistakaan. Tällainen oli lesken nuoren pojan herättäminen kuolleista oma-aloitteisesti, tai kanaanilaisen naisen tyttären vapauttaminen pahasta hengestä, tai roomalaisen upseerin palvelijan parantaminen, vaikka tämä ei ollut itse paikalla.

Paavali toteaa, että ilman uskoa on mahdotonta olla Jumalalle otollinen. Edes sen verran tulee uskoa, että Jumala on olemassa. Riivaajatkin sen uskovat ja pelkäävät. (Jaak.2:19)

Paavali toteaa, että usko tulee Jumalan Sanan kuulemisesta.

Hän myös vakuuttaa, että uskominen Jeesukseen on välttämätön, koska sen kautta ihminen tulee vanhurskautetuksi, mutta myös suullinen tunnustaminen uskosta on välttämätön pelastumiseksi.

Paavalin kirjeistä voidaan nähdä, että Paavali oli intohimoisesti kiintynyt Jeesukseen.

Jeesuksesta, jonka seuraajia hän oli aiemmin verisesti vainonnut, oli tullut Paavalin elämän keskipiste, jopa siinä määrin, että hän näki olevansa kuin kahleorja, jolla ei saanut olla omia haluja ollenkaan.

Kristus oli hänelle elämä, ja kuolema oli hänelle voitto, kuten hän toteaa.

Paavali puhui uskosta ja toivosta joskus siten, että ne olivat samanarvoisia: Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan. Näkemyksensä todistukseksi hän esittelee pitkän luettelon ihmisistä, jotka uskossa tekivät toivottomilta näyttäviä tekoja; jotka uskoivat siihen, mitä he toivoivat. (Heb.11.luku)

Mutta tämä oli vasta järjellinen yritys hahmottaa uskon olemusta.

Paavali esittääkin aivan toisenlaisen selityksen uskolle. Se usko, jonka kautta Jeesukseen uskovat voivat tehdä ihmeellisiä, järjen selitykset ylittäviä tekoja, ei olekaan peräisin ihmisestä itsestään.

Voisimme sanoa, että ”vuoria siirtävä usko” ei ole inhimillinen, vaan se on jumalallinen.

Paavali toteaa, että se elämä, mitä hän elää opittuaan tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, on Jumalan Pojan, Jeesuksen elämää hänessä, eli Kristus elää hänessä. (Gal.2:19-20)

Tämä on sitä ”metafyysistä” uskoa, jonka voimavaikutuksia tutkimme seuraavaksi.

D. VOIMAVAIKUTUKSET

Raamatun kertomukset yli järjen ulottuvista teoista alkavat Mooseksen kertomuksista, miten Israelin Jumala vapautti kansansa Egyptin työorjuudesta. Kun Mooses kutsuttiin vapauttamisen johtoon, Jumala varusti hänet tarvittavilla voimavaikutuksilla, joiden tarkoituksena oli ensi kädessä vakuuttaa Israelin kansa, että hän oli saanut tehtävän Jumalalta. Sen lisäksi Moosekselle annettiin valta tehdä monenlaisia voimatekoja, jotka oli tarkoitettu vakuuttamaan Egyptin itsevaltiasta, faraota, että juutalaisen kansan oli saatava mennä erämaahan rukoilemaan. Osaa näistä ihmeistä faraon omat taikatemppujen tekijät pystyivät jäljittelemään, mutta ennen pitkää he huomasivat, etteivät heidän silmänkääntötemppunsa riittäneet Mooseksen voimateoille.

He varoittivat faraota, että Mooseksen pyynnöt oli otettava vakavasti, mitä itsevaltias ei suostunut uskomaan.

Mooseksen luonnonlakeja uhmaava valta jatkui vielä 40 vuoden erämaataipaleen ajankin.

Kuten voi odottaakin, aikamme tiedemiehet ja teologiset tutkijat ovat pyrkineet löytämään kaikenlaisia ”luonnollisia” selityksiä noille ihmeteoille. ”Luonnonkatastrofit” Egyptissä aiheutuivat Kreikan saaristossa tapahtuneesta maanjäristyksestä, tai peräti vieraitten taivaankappaleitten vierailuista maan läheisyydessä. Voihan näin ollakin, mutta niiden ajoittuminen juuri sopivasti Israelin kansan Egyptistä lähdön valmistelujen ja pakomatkan aikoihin on ihme sinänsä, jos se oli sitä.

Mooseksen jälkeen monet Vanhan Testamentin profeettahahmot omasivat myös epätavallisia voimia.

Profeetallisen lahjansa lisäksi he pystyivät tekemään monia ihmetekoja, joista Elian ja Elisan valta herättää kuolleita on ehkä suurimpia. Molemmat tekivät voimatekoja, Elisa kaksi kertaa enemmän kuin Elia.

Mutta meitä kiinnostaa kysymys, jota myös kaikki ihmetekojen epäilijät ja arvostelijat ovat esittäneet: Mihin heidän voimansa perustui Vanhan Testamentin aikana? Ja mihin se perustuu meidän aikanamme?

Tätä kyselivät Jeesukselta fariseukset ja kirjanoppineet. Tätä samaa kyseli Tampereen piispa Markku Koivistolta, ja molemmat kyselijät tulivat samaan lopputulokseen, joskin käyttäen siitä eri termejä. Fariseusten esittämä versio oli tämä: ”Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajain päämiehen voimalla.” (Mt.12:24) Tampereen piispa kutsui sitä magian ja hypnoosin käyttämiseksi.

Totta on Jeesuksen Sana: ”Jos he eivät usko Moosesta ja profeettoja, eivät he usko, vaikka joku kuolleista nousisi ylös.” Näin oli Jeesuksen aikana ja näin on meidän päivinämme.

VANHAN TESTAMENTIN aikana toimineet profeetat saivat kutsunsa joko jo äitinsä kohdussa, tai toimittaessaan tavallisia arkisia tehtäviään, kuten Amos, joka oli paimen ja sykamor-hedelmien kerääjä (Amos 1:2) tai kuten jotkut kansan johtajat, jotka kutsuttiin enkelin tai ihmisen kautta. Amos oli ainoa ns. pikkuprofeetoista, joka ei ollut papillista syntyperää tai jolla ei ollut hengellistä arvoasemaa.

Mooses sai kutsun 40-vuotiaana paimentaessaan lampaita erämaassa; Elisa kyntäessään härillä.

Mutta profeetat joutuivat puhdistautumaan ennen profeetantoimensa aloittamista, kuten Jesaja kertoo:

”Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.” (Jes.6:5) Jesaja oli sanataituri ja ilmeisen kerkeä puheiltaan, ja siitä hän joutui puhdistautumaan.

Mutta miten ja minkälaisissa oloissa heidät valittiinkin, voimansa ja arvovaltansa he saivat Jumalalta.

Toinen huomionarvoinen asia on se, että näitä voimatekoja tekivät vain Jumalan kutsun saaneet.

Kolmas huomio on se, että ihmetekoja suorittavien profeettojen ja tavallisen kansan välillä oli jatkuva jännitys. Toiset uskoivat heidän ihmetekojaan aidoiksi, toiset epäilivät tai kielsivät ja tuomitsivat ne.

Neljänneksi voidaan todeta, että vaikka heillä oli tavanomaisesta poikkeavia kykyjä, se ei suojellut heitä fyysisesti. Monet heistä kärsivät jatkuvaa vainoa ja häväistystä maallisten hallitsijoitten ja uskonnollisten auktoriteettien käsissä, ja useita heistä surmattiin.

UUDEN TESTAMENTIN aikana, jota voitaisiin kutsua uuden liiton ajaksi, tilanne muuttui täysin.

Jumala oli tehnyt Israelin kansan kanssa useita liittoja Noan ajoista lähtien jatkuen Abrahamin kautta Moosekseen ja Joosuaan, joitten aikana Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa.

Mutta profeetat jo vanhan liiton aikana näkivät, että tarvitaan uusi liitto, koska ”maa oli saastunut asukkaittensa alla, kansa oli rikkonut Lait, muuttanut käskyt ja hylännyt iankaikkisen liiton.” (Jes.24:5)

Jesaja ilmoittaa näin: ”Minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Davidin armot.

Katso, Hänet Minä asetin kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi.” (Jes.55:3-4)

Jeremia ilmoittaa uudesta liitosta seuraavaa: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin Minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton. – Minä panen Lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä, ja Minä olen heidän jumalansa ja he ovat Minun kansani.” (Jer.31:31-32)

Hesekiel ilmoittaa, että Herra tekee Israelin kanssa rauhan liiton. (Hes.34:25)

Tähän lisätään vielä yksi liitto, josta Sakarias ilmoittaa: ”Otin sauvani Sulouden, ja katkaisin sen purkaakseni liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa.” (Sak.11:10) Tämä tarkoittaa ei-juutalaisia kansoja.

Tämä Sana on yllättävä ja järkyttäväkin, sillä siihen sisältyy ei-juutalaisten kansojen tuomio.

On huomattava, että profeetat, puhuessaan ilmoituksissaan uudesta liitosta, tarkoittivat liittoa, jonka Jumala tekee Israelin kanssa.

Mutta Jesaja ilmoittaa: ”Liian vähäistä on Sinulle, joka olet Minun Palvelijani, kohottaa ennalleen Jakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: Minä panen Sinut pakanain valkeudeksi, että Minulta tulisi pelastus maan ääriin saakka. ” (Jes.49:6)

Täten voimme todeta, että ns. pakanakansat eli ei-juutalaiset kansat ovat saaneet elää jo tuon ”uuden liiton” aikaa, johon juutalaiset kansana eivät ole vielä sitoutuneet.

Tämä tarkoittaa myöskin sitä, että ei-juutalaiset elävät uuden liiton säännösten mukaan, jossa ”Laki on pantu ihmisten sisimpään ja kirjoitettu heidän sydämeensä.”

On syytä vakavasti painottaa, ettei Lakia ole mitätöity, se on ikuisesti voimassa, mutta ei enää kiroukseksi vaan opastamassa ihmisiä synnintuntoon ja sisäiseen uudistumiseen Jeesuksen sovitustyön kautta.

AVAINSANA tähän sisäiseen uudistumiseen kuuluu seuraavasti: ”Totisesti, totisesti Minä sanon sinulle: Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt on henki.” (Joh.3:5-6)

Tämän takia Jeesus saattoi todeta: ”Joka uskoo Minuun, hänen sisimmästään on vuotava elävän veden virrat”, ja tämän kautta ”uuden liiton” kansa, eli ns. pakanakansat, voivat tehdä samoja tekoja, kuin Jeesus teki ja suurempiakin, kuin ne ovat.

Täten Paavali saattoi todistaa: ”Ja minä elän, en enää minä vaan Kristus elää minussa, ja minkä minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut henkensä minun edestäni.”

Täten ns. ihmeteot kuuluvat luonnollisina jokaisen Jeesuksen seuraajan elämään eivätkä vain erityisesti kutsutuille. Eivät ne ole myöskään millään tavoin uskon päämääränä tai mittana verrattuina toisiin, vaan oleellisina uudesti syntyneen normaaliin elämään kuuluvina.

Vain sen rajoituksen Jeesus antoi, että kaiken tulee tapahtua Hänen nimessään.

Voimalliset teot eivät siten olekaan uudestisyntyneen ihmisen suorittamia, vaan Pyhän Hengen, joka hänessä asuu. Uskon päämäärä on sielun pelastuminen, eivät voimalliset teot. (1.Pt.1:9)

Elämän luonnolliseen kehitykseen kuuluu, ettei pidä rynnätä suoraan suurempiin kokemuksiin, vaan on syytä edetä vähitellen, opetellen ja oppien, kuten apostoli toteaa: Kokemuksen kautta oppia erottamaan hyvän pahasta. Lapsikin oppii kokemuksen ja epäonnistumisten kautta, ja aikuisten ruoka sopii vain aikuisille. (Heb.5:14) Voimateot on tarkoitettu kirkastamaan Isän Jumalan kunniaa, kuten Jeesus korosti.

ISRAELIN KANSAN vaeltaessa Egyptin orjuudesta Israelin maahan, joka oli luvattu jo Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen ikuiseksi omaisuudeksi, se oli teoriassa kokonaan Abrahamin jälkeläisten oma, mutta käytännössä he joutuivat taistelemaan jokaisesta tuumasta sitä maata. Lisäksi heitä varoitettiin sekaantumasta maassa asuviin kansoihin ja myöskin, ettei niitä saanut jättää asumaan heidän keskuuteensa, etteivät nämä kansat vieroittaisi heitä pois uskosta Israelin Jumalaan ja palvelemaan heidän epäjumaliaan. Tässä Israelin kansa epäonnistui surkeasti.

Tämä on esimerkki siitä, miten Pyhä Henki, tullessaan asumaan ihmisen sydämeen, aloittaa puhdistustyönsä siellä poistaen sieltä kaikenlaista rojua, mitä sinne on kerääntynyt. Se ei tapahdu yhtäkkiä, se on vuosikausia tai jopa koko elämänajan kestävä prosessi. (Ef.4:17-32)

Aivan kuten Israelin kansa ei saanut jättää mitään, mikä voisi koitua heille kiusaukseksi, myös Jeesuksen seuraajien tulee luopua kaikesta, minkä tietää voivan olla hänelle kiusaukseksi. Pyhitetty (Jumalalle erotettu) ihminen ei ole aina edes tietoinen, miten uudeksi luova voima hänessä toimii. (Apt.19:11-12; 2.Ms.34:29)

Pyhä Henki jakaa lisäksi uudestisyntyneille Jeesuksen seuraajille hengellisiä lahjoja oman harkintansa mukaan. Paavali esittelee näitä erikoislahjoja, jotka on tarkoitettu seurakunnan rakentumiseksi. (1.Kor.12:31)

Miten voi tietää, minkä hengen vallassa ihminen on? Paavali kertoo, että Pyhä Henki voi antaa jollekin henkien erottamisen armolahjan.

Mutta on toinenkin tapa. Matteus kertoo evankeliumissaan: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.” Mutta mikä on Hengen hedelmä?

Paavali kertoo siitä näin: ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole Laki.” (Gal.5:22-23)

Asian varmistamiseksi Paavali lisää vielä: ”Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.”

VOIKO JUMALAA KÄSKEÄ?

Eräs Koiviston vainoojien ja muittenkin ”kirjanoppineitten” käyttämä argumentti voimateoista on:

”Eihän Jumalaa voi käskeä.” Eipä todellakaan.

Syytös on lapsellinen ja osoittaa sen esittäjän täydellisen tietämättömyyden ns. voimateoista. Evankeliumit toistavat useaan kertaan, miten Jeesus lähetti opetuslapsiaan parantamaan sairaita ja ajamaan ulos pahoja henkiä. Sikäli kuin ymmärrän, tämä kehotus velvoittaa kaikkia Jeesuksen seuraajia, kuten se velvoitti apostolejakin, joitten kautta tapahtui ihmeellisiä tekoja. Ja niitä Hänen seuraajansa ovat tehneet kaikkina aikoina pitämättä siitä suurta ääntä. (Apt.2:22; 14:3; Heb.2:2-4)

KASTEL 19.07.06